Ei onnistu tapaamiset sit mitenkää pe-su!!!!!!
Juu en voi muuta kuin ihmetellä, mies koko viikon ollut yhteydessä poikaansa, siis ovat soitelleet ja mies monesti kysellyt, että kai oot sit viikonloppuna sen 2 yötä, poika aina vastannut, että joo!! Ja vielä eilen tänne tullessa, oli asennoitunut olemaan sen 2 täällä. No eilen illalla itkun kaa kävi nukkumaan, kun ei kuulemma saanut unta, oli vääränlainen pyjamakin päällä, ja vielä kun poika nukkuu meidän yhteisten lasten kaa samassa huoneessa, se ei ois yhtään kiva pojasta, kun esikoisemme pitää muka niin ääntä huoneessa, eilen kun poika itki huoneessa, mies oli lohduttamassa, niin esikoisemme selitti pojalle, että ei ole mikään hätänä....eipä tainnut kuunnella yhtään, no sai kuitenkin unen päästä jossain vaiheessa kii. Tämän päivän poika on saanut olla aika paljon isänsä kanssa kahdestaa, kun olin esikoisen kaa poissa muutamia tunteja, ja sit päikkäriaikaa olï laatuaikaa, luulin että kaikki olis hyvin..no meillä oli sauna 18-19, yleensä jos halunnut olla vain yhden yön, niin on viety klo 17 kotiin...no nyt lähti saunaan mielissään, oli saunalimpparikin hommattu, laitoin jo huomiset vaatteet valmiiksi ja laitoin pedin valmiiksi, että pääsee sit jossain vaiheessa siihen nukkumaan..no mies sit tossa klo 19 sanoi pojalle, että vois soittaa kotiinsa, jos haluaa ja että kertois äidilleen huomisesta kotiintulosta, joka on yleensä ollut klo 16, poika jutteli aikansa äitinsä kanssa, ja toi sit puhelimen miehelle...siellä päässä äiti sanoi, että poika haluaakin jo samantien kotiin, mutta ei viitsinyt siitä meille mitää mainita, siis poika ei kertonut mitää....no ei siinä muu auttanut kuin pojalle vaatteet päälle ja menoks, oli täällä märillä hiuksilla yövaatteet päällä, mutta kotiin oli päästävä!!!
Täällä päässä elokuun lopussa olevan viikonlopun on viimeksi ollut 2 yötä, joten mitä tässä pitäisi tehdä, että onnistuis...vai onko tässä vaan mentävä pojan mukaan, eli vietävä kotiin aina kun haluaa. Ei minusta tossakaan oo mitää järkeä, tää on kuin jokin kyläilypaikka, jos ei olekaan kivaa, niin halutaankin pois...eihän toi pe-su voi mitenkää onnistua, jos on täällä aina niin harvoin ja aina annetaan periksi, kun poika tahtoo kotiinsa.
Mites teillä muilla, jos lapsi kotiinsa haluaa, lähdettekö sitä välittömästi viemään, vaikka kello olis kuinka paljon tahansa???
On varmaa mentävä lastenvalvojan luo juttelee, että miten jatkossa pitäis toimia, kun tapaamiset eivät suju, niinkuin pitäisi...sais kaiken mustaa valkoisella, ois varmaa lapselle selitettävä, että nyt on isä-vkl, että olet täällä ja ei ole mitää hätää, mutta siellä päässä äiti ei tuollaisia sano pojalle, jos poika haluaa kotiin, niin äiti vaan sanoo pojalle, että isi tuo sut kotiin..matkaa on 30km/sivu.
Esikoisemmekin äsken ihmeissään mihin se veli oli lähdössä, pyyteli vaan kovasti leikkimään, mutta ei....kotiin vaan pelaamaan pleikkaa ihan varmasti!!
Kommentit (3)
Hanlala tilanne, kieltämättä. Silloin kun mieheni lapset vielä asuivat äitinsä luona, joskus sattui myös niin, että toinen saattoi illalla haluta takaisin kotiin. Johtui lähinnä siitä, että edessä oli joku ikävä tilanne, kuten oman huoneen siivoaminen. Koskaan ei suostuttu, vaan lapsille sanottiin aina, että nyt ollaan täällä, ja huomenna klo 18 mennään taas äidin luo. Usein auttoi, kun keksittiin jotain mikä vei huomion muualle. Mutta lapset olivat silloin aika pieniä, 2 ja 4 v, muistaakseni teillä miehesi poika on jo vanhempi.
Neuvoisin vaan pitämään kiinni siitä, että poika on sovitun viikonlopun luonanne. Jos äidille soittaminen vaan pahentaa tilannetta, voisiko koittaa olla soittamata kokonaan? Ehkä jonkunlaiset kompromissit auttavat asiaa alkuun, jos esim. ei halua nukkua samassa huoneessa muiden lasten kanssa, haluaisiko vaikka patjalla olohuoneessa? Tai jokin yhteinen pelihetki sitten kun pienemmät ovat nukkumassa.
Tuo nukkumaanmenon hetki on monasti se vaikea ja sen lähestyessä kaikki asiat toiseen kotiin liittyen saattavat alkaa enemmän pyöriä mielessä. Auttaisiko jos pojan kanssa juttelisi mitä kaikkea hänen iltarituaaleihinsa äidin luona kuuluu? Jo sekin, että toisesta kodista saa jutella ilman että siihen liittyy minkäänlaista syyttelyä tai ' urkkimista' helpottaa lapsen oloa. Asioitahan ei tietenkään tarvitse tehdä teillä samallalailla, mutta pojasta voi olla mukavaa, että saa kertoa.
Monesti itseänikin ärsytti, kun mieheni lapset kertoivat kaikenlaista mitä äidin luona tehtiin, mutta se on kuitenkin heidän ' toista' elämäänsä ja kaikki siellä tapahtuva tärkeää. Nyt kun tytöt asuvat meillä, tiedän, että he tarinoivat pitkät tovit äidilleen, mitä kaikkea me olemme tehneet.
Pärjäämisiä teille!
Näin meilläkin usein on. Päivällä on paljon tekemistä, eikä muista ikävöidä. Meillä sanotaan, että soitetaan sitten isille /äidille. Koskaan ei ole viety kesken vkl:n toiselle vanhemmalle. Teidän tapauksessa pitäisi varmaan sopia, että soitetaan äidille aamulla jos vielä on ikävä, mutta nyt nukutaan.
VAuva sylissä on hankala kirjoittaa...
Asiani oli siis se, että lapsienhan ei pitäisi ikinä saada päättää tapaamisista, vastuu niistä kuuluu kokonaan vanhemmille. Sehän on ihan kamala tilanne jos lapsen pitää jatkuvasti " valita" jompikumpi vanhempansa! Lähivanhempi tietysti saa tässä pelissä vedettyä kotiinpäin, eli lapsi varmasti valitsee useammin hänet, mutta koko tilanne on varmasti lapselle rankka. Meillä onneksi molemmat vanhemmat tämän ymmärtävät ja sovituista ajoista pidetään kiinni. Lapsen mielipidettä ei kysellä siitä, haluaako hän viettää aikaa vanhempansa kanssa eikä tämän takia ongelmia ole koskaan ollut. Tyttö (nyt 7v) lähtee mielellään molempien vanhempiensa luokse ja vaikka joskus ei olisi jostain syystä huvittanut lähteä, heti on tehty selväksi, ettei kyseessä ole neuvotteluasia.
Eli nyt pelisäännöt selviksi vanhempien kesken. Heidän nämä asiat pitää sopia ja pitää niistä kiinni, eikä ruveta lapsen pompoteltavaksi. Lapsellekin tulisi turvallisempi olo kun hän ei joudu päättämään tällaisia asioita itse.