Miksi suomessa on niin paljon lapsivihaajia?

Suomessa huonokäytöksisyyttä riittää. Kun lapsi häiritsee, syytä häiriön aiheuttamisesta tietenkin lapsen vanhempaa. Olen kai lapsivihaaja, kun en pidä siitä, että lapset juoksevat vaarallisesti ravintolassa, pilaavat tilaisuudet huutamalla kirkossa tms. Hyvin usein vanhemmat voisivat estää häiriön, jos siis heitä tippaakaan kiinnostaisi, ovatko he häiriöksi vai eivät.



Olen asunut vain yhdesä maassa Suomen lisäksi, enkä osaa siis sanoa, miten lapsiin suhtaudutaan muuten. Toisessa asuinmaassa niin, että vieraankin on ok vaikka huutaa lapselle, ja omat vanhemmat läppäävätkin helposti vaikka julkisella paikalla. Lapset osaavat yleensä käyttäytyä. Itse en

väkivaltaa hyväksy koskaan, mutta on olemassa kultainen keskitie, jossa koko ympäristöä ei pakoteta osallistumaan pikku keisarin palvontamenoihin.

Suomessa vanhempana oleminen on rankkaa suorittamista, etenkin äidille. Kaikki mahdollinen pitää vielä 2000-luvullakin tehdä itse, muu on laiskuutta. Lapsen kehitystä suorataan suunnilleen sekuntikellon kanssa, koko ajan pitää miettiä oikeanlaista vuorovaikutusta, tunne-elämän kehittymistä jne. Rahaa pitää olla ja kaikki maksaa itse, vaan missä vaiheessa sitä tienataan kun äidin tulee olla kotona vähintään 3-4 vuotta kerrallaan?



Minä olen parikymppinen ja huomannut että tosi moni ikäiseni inhoaa ajatustakin omista lapsista. Uskon että yksi syy siihen on tämä suorittaminen, toinen ehkä se että on joutunut hoitamaan nuorempia sisaruksiaan vastentahtoisesti jo pienestä pitäen (kolmella tuntemallani tapauksella johtuu tästä, ovat itse sanoneet). Moni inhoaa sitä, miten lapset ovat rajattomia ja kaikki pyörii heidän ympärillään- järki sanoo että lapsen pitäisi osata tietyssä iässä jo käyttäytyä, mutta annas olla jos asiasta mainitset hänelle itselleen, saat tappouhkauksen lapsen vanhemmalta...80-luvulla syntyneistä 90-luvun lapset ovat aivan järkyttäviä käytöstavoiltaan ym. Eli kyllä meininki on muuttunut radikaalisti näissäkin viime vuosikymmeninä.

En nyt lapsi v i h a a ole Suomessa havainnut, mutta monia muita maita ynseäämin ja välinpitämättömämmin täällä lapsiin suhtaudutaan, ventovieraiden osalta siis.

Itsekin olen siihen kasvatettu, ettei lapset saa häiritä tai meluta liikaa, varsinkaan kun aikuiset keskustelevat.

Juuri tänään huomasin että oma kiukkunikin nousi hetkellisesti kun naapurin teinipoika hakkasi kiekkoa rivarimme etupihalla, kun vauvamme nukkui ovemme edessä. Ajattelin sitten että kyllä hänelläkin on oikeus leikkiä ja pelata ulkona!!..Vauva ei edes herännyt siihen mekkalaan.

Hmm, itse olen melko exrtovertti ja höpöttelen tuntemattomillekin välillä...en nyt ketään tuppisuuta yritä saada juttusille, mutta jos juttelutaa niin juttelen, lapsille ja aikuisille. Suomessa tuppisuita riittää, itse yritän muuttaa ympäristöäni parempaan suuntaan.

ettei lapsia enää nykyään kasvateta. Lapsen annetaan juosta ja huutaa missä ja milloin tahansa. Lapselle ei opeteta kauniitä pöytätapoja, aikuisen auktoriteettiä eikä muutenkaan käytöstapoja. Lapselta pitää olettaa tiettyjä normeja käytöstapoja ja huonot pitää osata kitkeä pois.

Maksan yleensä isot rahat siitä jos vaikka lähden syömään ulos. En todellakaan halua katsella enkä kuunnella huonosti käyttäytyvää lasta jonka äidin mielestä hänen lapsensa ensin ja muut sitten. Tällainen minä ensin -kulttuuri on muutenkin meillä lisääntynyt huolestuttavasti.

Lapsen pettymys täytyy ihan todella vanhemman oppia kestämään ja lapsen kiukkua täytyy osata hallita. Tätä harjoitellaan jossain muualla kun ravintoloissa ja täpötäysissä busseissa.

mutta tämähän on lähinnä vanhempien vika eikä lasten. Olimme perheen kanssa Linnanmäellä lauantaina ja mies sanoi ekan kerran, että miten nuijia monet äidit on lasten ja vaunujen kanssa. Muita ei ajatella eikä huomata lainkaan. Vaunut jätetään mihin sattuu. Sitten ravintolassa äiti ilmoitti toiselle äidille, että me mennään tähän sivupöytään, kun lapset juoksee kuitenkin ravintolassa. Oltiin vähän ihmeissämme, että ei mikään ihme jos äiti noin rennosti siihen suhtautuu.

tavannut kuin yhden lastenvihaajan. Se oli vuonna 2009 VR:n Pendolinossa. Siellähän ei ole leikkivaunua, joten matkustin 10 kk vanhan kanssa tavallisessa vaunussa. Lapsi halusi pitkän matkan kuluksi seisaaltaan (sukkasillaan) kurkistella penkkien välistä takana istuvaa tätiä. Kuhertelu ja hymyili vieraalle ihmiselle. Tuo nainen sanoi "pidä kakarasi kurissa ja omalla puolella. Inhoan pieniä lapsia." Viesti tuli sen verran selväksi, että päätimme väljässä vaunussa vaihtaa paikkaa.

Tuo on ainoa kerta.

on niin syvältä. Lapset vaan riehuu entistä enemmän eikä malta sit istua paikallaan. Parempi ottaa junaan ja ravintolaan vaikka omat värikynät ja paperia niin pysyy lapset paljon rauhallisempina. Mutta ei tuon rouvankaan käytös kovin kehuttavaa ollut.

vaan heidän tomppeleita vanhempiaan, jotka ei osaa kasvattaa sitä lastaan.