Voiko olla masentunut, vaikka ei makaakaan vaan
sängyn pohjalla? Nuorin lapsi on 1,5v ja tuntuu, että hänen jälkeensä en ole ollut entisellään. Tai ehkä ekan lapsen syntymän jälkeen(5v.).
Kaikki johtuu varmaan väsymyksestä, joka on kroonistunut. En ole nukkunut tarpeeksi muutamaan vuoteen, kuin ihan satunnaisesti.
Viime viikolla sain nukuttua 2 yötä 4-5 tuntia putkeen ja sitä seuraavana päivänä tapahtui jotain ihan kummallista: Koin välähdyksenomaisen hetken, jolloin tunsin olevani positiivinen. Se meni todella nopeasti ohi, mutta olin ihan järkyttynyt-voiko tuollaiselta tuntua?
Saan hoidettua kodin ja lapset ja työn(osa-aika) ihan hyvin. Nauran, nautin ystävien+sukulaisten seurasta vietän ihan tavallista elämää. Mutta tuon "onnellisuus"kokemuksen jälkeen tuntuu samalta kuin olisi flunssassa ja pää ihan tulossa ja se hetki oli eka terve hetki flunssan jälkeen.
Olen tehnyt netissä Beckin masennustestin parikin kertaa. Korkeimmat pisteet sain vuosi sitten(43 tms.). Tänään 23, mutta voiko noihinkaan luottaa?
Ja sori sekava sepustus. Kysymys kuitenkin oli, että voiko olla masentunut, vaikka elääkin normaalielämää.
Kommentit (4)
mutta minusta sinun tilanteesi ei kyllä ensisijaisesti kuulosta masennukselta. Ensin ainakin olisi hyvä saada tuo uniongelma hoitoon, nimittäin pelkätästään se jo voisi parantaa mielialaa aivan ratkaisevasti. Tee ihan mitä vaan mitä tarvii että saat nukuttua vähintään 7 tuntia vuorokaudessa, tarvittaessa vaikka lääkkeitä avuksi. Sen jälkeen kun uni on kunnossa voi katsoa onko taustalla jotain muuta.
Mutta toinen juttu on että luulen että useimmilla "terveilläkin" tuollaiset erityiset tyytyväisyyden ja positiivisuuden hetket ovat aina poikkeuksia, ei sääntö. Minullakin joskus tulee ihan ilman syytä sellainen olo, että yhtäkkiä tuntuu että kaikki on kohdallaan, kaikki on hyvin, sitä ihan hehkuu hyvää oloa. Toki normaaliolo sen jälkeen tuntuu vähän tylsältä, mutta se on kuitenkin se normaali arkiolo eikä minusta ole mitään syytä tavoitella jatkuvaksi tilasta sellaista erityistä onnen värähdystä.
... Mutta toinen juttu on että luulen että useimmilla "terveilläkin" tuollaiset erityiset tyytyväisyyden ja positiivisuuden hetket ovat aina poikkeuksia, ei sääntö. Minullakin joskus tulee ihan ilman syytä sellainen olo, että yhtäkkiä tuntuu että kaikki on kohdallaan, kaikki on hyvin, sitä ihan hehkuu hyvää oloa. Toki normaaliolo sen jälkeen tuntuu vähän tylsältä, mutta se on kuitenkin se normaali arkiolo eikä minusta ole mitään syytä tavoitella jatkuvaksi tilasta sellaista erityistä onnen värähdystä.
Höpö, höpö. Kyllä tasapainoisella, normaalilla ihmisillä on etupäässä tuollainen tyytyväinen ja peruspositiivinen olo! Terve ihminen kokee arkensa hyväksi, elämänsä arvokkaaksi ja elämisen arvoiseksi sekä kokee usein tyytyväisyyttä ja onnen tunteita!
Eli, jos sinulla, ap, ei ole noita tunteita, suosittelen samaa mitä edellisetkin. Ensin panostat siihen, että saat aikaa nukkua. Kun univelat ovat ohitse, mieti uudestaan, onko olosi 'apaattinen'. Jos on, on syytä mielestäni hakea apua.
Ja tosiaan se tunnevälähdys ei ollut "onnellisuutta" vaan hetken positiivinen ajatus muistaakseni lapsista tms. Jotain, että kyllä tämä vielä hyväksi muuttuu tms.
voi. Ikinä en ole henkisen syyn takia ollut töistä pois, esim. sairaslomalla, mutta masennuslääkkeitä syönyt kolmisen vuotta. Jotkut vaan tsemppaa niin hirveästi, vaikka samalla on mieli mustana. Ja itsellä ahdistusta ja pelkoja, unihäiriöitä, syömishäiriöitä jne, vaihdellut vuosien mittaan. Mutta siis töissä olen aina ollut, opiskellut, hoitanut lapsen, käynyt ystävillä jne. Nettitestiin ei kannata muuten luottaa, hyvään lääkäriin siitä.