Lastensaamisen lykkääminen ~ toinen näkökulma

kuitenkin vielä surullisempaa jos sitä isää ei ole ollenkaan tai se on hylännyt perheen.

Kumpi tulee ensin?

1. Ihmisen oikeus lapsiin vai

2. Lapsen oikeus vanhempiin

että jos ei tehdä päätöstä perustaa perhe, ei niitä lapsiakaan välttämättä tule... mutta jos ihminen vielä vanhoillakin päivillä on hedelmällinen niin eikö se tarkoita että on ok lisääntyä. Kylmästi sanottuna on ehkä helpompi menettää kuoleman kautta vanhempi kuin se että vanhempi hylkää totaalisesti ja jatkaa omaa elämäänsä (toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa)

menettäneet sitä mieltä että parempi olisi kun ei olisi syntynyt ollenkaan?



Koska sehän on se toinen vaihtoehto.



Yeensä jokainen ihminen menettää vanhempansa jossain vaiheessa, jotkut ihan pienenä lapsena eikä mikään laki voi taata ettei vanhempi kuole liian nuorena.

Hedelmöittämätön munasolu ei koe tarvetta tulla hedelmöitetyksi. Lapsia hankkivat ovat lisääntymisvietin orjia tai paikkaavat lapsella jotain aukkoa elämässään. Elämä saattaa olla suurelta osin kärsimystä. Lapset aiheuttavat valtavaa huolta vanhemmille. Vanhemmat aiheuttavat valtavaa huolta lapsille, kun vanhenevat ja sairastuvat. Elämä on kärsimystä. Joskus on ihan kivaa, mutta yleensä ei.

Vittu mitää paskaa.

Mutta minulla oli hyvä isä, jolla oli aina aikaa meille. Isä joka viihtyi ja halusi olla perheensä kanssa, jutteli ja kiisteli meidän kanssa. Isä jonka kanssa pystyi väittelemään vaikka kehitrysavusta, puhumaan terveysongelmista, miettiä elämän valintoja. Vaikka isä kuoli liian aikaisin, antoi hän minulle paljon eläissään. En olisi vaihtanut isääni kehenkään toiseen. Minulla on 17 v vanhempi isoveli, jonka muistut isästä ovat aika erilaiset. Kiireinen ja usein äkkipikainen. Tällaista isää minä en tuntenut.

Ap

Ihan eri asia menettää vanhempansa alle 10v.

Sitä ei vain suurin osa aikuista tunnu muistavan.

ihmisten keskimääräinen elinikä on lähellä 80 vuotta, joten aika pirun vanhana sen lapsen saa tehdä jos on vaaraa että lapsi jää vanhemman iän takia alaikäisenä (liian nuorena) isättömäksi... Eli minusta tuo aloitus on aika turhaa löpinää.

Tuosta syystä minusta 60-vuotiaana isäksi tuleva on tietyllä tapaa vastuuton. miesten keski-ikä on jotain 75, joten todennäköisyys kuolla ennen lapsen täysi-ikäisyyttä on aika iso.



Toisaalta koskaan ei voi olla varma, kuoleeko vanhempi. Jos noin ajattelisi, ei koskaan voisi hankkia lapsia, eikä tehdä paljon muutakaan. Siksi minusta joku 50-55-v on vielä ihan hyvä ikä tulla isäksi, jos muuten on syytä perheenlisäykseen.



Naisilla raja tulee luonnollisesti hedelmällisyyden laskiessa. Ja minusta lapsettomuushoitoja ei pitäisi tehdä ainakaan yli 50-vuotiaille naisille.

Ja kuiteskin kerkesin siis jo ihan aikuiseksi, 23-vuotiaaksi. Nykyään imhiset elää kauemmin. Kyllä läsnäoleva isä on parempi. useimmat miehet tajuavat perheen merkityksen vasta myöhemmin, valitettavasti. Lapsi kuiteskin ei sitä voi odottaa. Eiköhän anneta ihmisten saada lapsia silloin kun siltä tuntuu.

Sitä ei vain suurin osa aikuista tunnu muistavan.

vastustatko yksinhuoltajia? heillekin annetaan adoptiolapsia ja hedelmöityshoitoja luovutetulla spermalla. Entä isiä jotka ovat kypsymättömiä kantamaan vastuuta perheestä tai miten menettelisit niiden kohdalla joilla on jokin eliniänodotusta alentava sairaus. Syöpiin kuolee nuoriakin joten jos suvussa esiintyy paljon syöpiä tai muita vakavia perinnöllisiä sairauksia niin kieltäisitkö heiltäkin lapset. Kuulostaa ihan rodunjalostukselta.