Kuuluuko äidin luopua kokonaan omasta persoonastaan lapsensa tähden?

ja hyvin ovat hengissä. Toki teen niitä vähemmän kuin ennen, mutta mistään noista ei ole tarvinnut luopua KOKONAAN.

tuossa luettelossa, ei hänen lapsensa pysy hengissä. Eli ennen lasten hankkimista on mietittävä, mitä haluaa elämältä. Jos se on tuo lista, niin sitten ei hanki lapsia. Niitä kun ei ole pakko saada.

jätit sitten otsikon tahallaan pois!

enkä ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka hankkivat lapsen voidakseen sen hylätä. Harva kavereilleenkaan niin tekee, että jättää heidät saadakseen omaa aikaa. Lasta taas voidaan syyttää naisen elämässä ihan kaikesta alkaen orgasmien laimeudesta päätyen siihen, että ei saa paskoa. Naisessa itsessään ei koskaan ole vikaa.

ensisijaisesti huomioiden, JA itsestään hyvää huolta pitäen kun on raskaana. Kun lapsi syntyy, sama juttu, ja annettava sylivauvalle turvallinen, luotettava syli- vauva ei selviä ilman äidin syliä. Seuraavat pari vuotta sama juttu, on huolehdittava sekä itsestään että lapsesta- ja vahdittava ettei lapsi satuta itseään ja vastattava lapsen tunne-elämän tarpeisiin niin paljon kuin mahdollista. Siis nämä vuodet äidin mahdollisimman suuri läsnäolo on tärkeää. Ja sitten äiti voi pikkuhiljaa lisätä oman elämänsä osuutta, "lähi"hoito helpottaa. koululaisena kasvaa sitten toisenlainen vastuu; olla saatavilla yhä kehittyviin kasvunkysymyksiin, turvana, saatavilla. Eli juu; äidin on elettävä elämänsä lapsen ehdoilla. Muuten hän on huono äiti. Siinä rinnalla, suhteessa lapsen tarpeisiin äiti tarvitsee myös oman elämän- mutta niin ettei lapsen etu vaarannu. Koululainen tarvitsee äidin jolla on jotain annettavaa ihmisenä olemisen kysymyksiin vaipanvaihtoa laajemmin. Mutta lapsen etu on täysin eri asia kuin se että lapsi saisi määrätä. Äidin kuuluu vahvistaa persoonallisuuttaan, jotta lapsella on jotain mallia ihmisenä olemisesta pelkän nöyrän kodinkoneen sijasta- sellainen äiti ei anna lapsellekaan lupaa olla olemassa. Ja tiedoksi; kaikki tämä kannattaa; hyvä suhde lapsiin on elämän arvokkaimpia, ilahduttavimpia, rikastuttavimpia asioita, mikään maailmassa ei korvaa sitä. Vaikea kuvitella sen ihmisarvoisempaa elämää kuin oma persoonallinen itsensä ja elämänsä sulassa sovussa omien lasten elämän ja persoonallisuuksien kanssa.

Minä taidan olla aika täsmälleen kuvaamasi kaltainen, mutta olenkin yksinhuoltaja. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta (suurimman osan päivästä), joten en kaipaa entistä elämääni. En tapaa ystäviä (ilman lastani), en harrasta mitään, en shoppaile tms., eikä omaa aikaa ole kuin tähän aikaan yöstä..eikä tämä liiemmin häiritse. Enemmän minua stressaa se, kun minua vaaditaan elämään itselleen, eli saan aika paljon kehotuksia tyyliin "käy ulkona enemmän", "etsi mies" jnejne. Ärsyttää, ettei ihmiset tajua millaista minun ja lapsen elämä on. Tuntuisi ihan tyhmältä säheltää ympäriinsä ja viilettää elämässä itselleen. Haluan keskittyä siihen, mikä juuri nyt on tärkeintä. Tämä on kuitenkin niin lyhyt aika, kun lapseni on pieni, että haluan olla pelkästään äiti tällä hetkellä. Äitiys on ihanaa. Myöhemmin ehtii kyllä touhuta kaikenlaista.

Minä taidan olla aika täsmälleen kuvaamasi kaltainen, mutta olenkin yksinhuoltaja. Nautin lapsen kanssa vietetystä ajasta (suurimman osan päivästä), joten en kaipaa entistä elämääni. En tapaa ystäviä (ilman lastani), en harrasta mitään, en shoppaile tms., eikä omaa aikaa ole kuin tähän aikaan yöstä..eikä tämä liiemmin häiritse. Enemmän minua stressaa se, kun minua vaaditaan elämään itselleen, eli saan aika paljon kehotuksia tyyliin "käy ulkona enemmän", "etsi mies" jnejne. Ärsyttää, ettei ihmiset tajua millaista minun ja lapsen elämä on. Tuntuisi ihan tyhmältä säheltää ympäriinsä ja viilettää elämässä itselleen. Haluan keskittyä siihen, mikä juuri nyt on tärkeintä. Tämä on kuitenkin niin lyhyt aika, kun lapseni on pieni, että haluan olla pelkästään äiti tällä hetkellä. Äitiys on ihanaa. Myöhemmin ehtii kyllä touhuta kaikenlaista.