Onko olemassa "korrekteja" pariskuntia

Emme nälvineet tai haukkuneet. Ero meille tuli kuitenkin...

normaalia ja suotavaa päästellä höyryjä, ne jotka hissuttelevat ja nielevät pahat sanat, kasaavat niitä sisäänsä.

Hän ei ole koskaan sanonut minulle rumasti ja olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Itse olen joskus sanonut hänelle jotain ikävää, mutta erittäin harvoin, ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Yleensä olen sovussa, halailemme ja pussailemme. :)

mut välillä tulee sanottua rumasti, mitä harmittelee jälkeenpäin. Tärkeintähän se on että osaa pyytää anteeksi, kun on loukannut. En oikein jaksa uskoa niiden parien aitouteen, joille ei koskaan tule kinaa tai riitaa mistään.

koska mä en (eikä miehenikään) ole mikään likasanko, johon kaadetaan kaikki se törky, mitä ei olla uskallettu sanoa sille, jolle oikeasti ollaan vihaisia. Mun lapsuuskodissa oli käyttäytymismalli, jossa isäni keräsi koko päivän pahaa oloaan sisäänsä, ja aloitti sitten kiukuttelun ja marttyyrijollotuksen heti kun sai oven auki. Mä en tajunnut tuollaista itsekeskeistä käytöstä silloin, enkä nytkään. Omaan parisuhteeseeni en todellakaan tuollaista halua, koska se kerryttää vuosien ja vuosikymmenien kuluessa ihmisten välille kuonaa, jota ei koskaan käsitellä, koska toinenhan ei koe tehneensä mitään väärää, vaikka sanookin pahasti.



Lisäksi mä en ole ikinä tajunnut sitä ajattelumallia, että muillakin pitäisi olla paha mieli koska itselläkin on. Se ei ole tunteiden käsittelyä, vaan vallankäyttöä.



Totta kai riitoja on, ja toinen joskus ärsyttää. Mut se oma perhe, mies ja lapset on kaikkein tärkeintä elämässä. En mä halua ottaa heitä itsestäänselvyyksinä.

Ei vaan ole koskaan tarvetta loukata tai nimitellä. Jos olen vihainen tai pahoillani, se johtuu jostain tapahtumasta, ei miehestäni. Tiedän ettei hän tee mitään tahallaan satuttaakseen minua. Mulla ei vain ole mitään haukkumisen aihetta eikä näytä miehellänikään olevan. Yritetään olla hyviä toisillemme aina. Yhdessä 15 vuotta.

ei riidelty oikeastaan ikinä. Nyt 3 pienen lapsen kanssa joskus sairastelukierteissä ja yliväsyneinä saattaa tulla ihan riitaa pikkuasioista. Ne kuitenkin sovitaan ja puhutaan halki niin ettei jää hampaankoloon asioita. Jos jää niin sitten puhutaan vielä lisää ja halitaan, pussaillaan ja huomioidaan toisiamme vähän enemmän.