Mitä olette mieltä 4-vuoden ikäerosta lapsilla?
Kommentit (41)
kallonmurtumista tms yhtään mitään...
On minullakin ystäviä jotka on minua neljä vuotta vanhempia ja oli jo teini-iässä. -Ap
4v kyllä varmaan kuitenkin tajuaa paremmin sen, että toisen päähän ei saa heittää vaikka sitä painavaa kirjaa, et voi sattua pahasti.
Kyllä 4-vuotiaalla on jollain tapaa parempi maailman ymmärrys, kuin 2-vuotiaalla jolla kasvaessaan ei ole edes muistikuvia niistä ajoista kun on ollu 2
En minä noita lapsia ole tehnyt ystäviksi toisilleen.
Minulla ja siskollani on reilu vuosi ikäeroa eikä oikeastaan koskaan leikitty yhdessä. Kummallakin oli aina omat kaveri -ja ystäväpiirinsä. Nyt vasta aikuisiällä olemme lähentyneet.
Omilla muksuillani on ikäeroa juurikin tuo neljä vuotta. Minusta aika passeli kun esikoinen oli kuitenkin jo vähän vanhempi. Luultavasti olisin tullut hulluksi jos talossa olisi ollut kaksi alle kaksivuotiasta.
Mutta se mikä ei sovi minulle, voi sopia muille. Ja päinvastoin.
On minullakin ystäviä jotka on minua neljä vuotta vanhempia ja oli jo teini-iässä. -Ap
minä olen aina haaveillut, että lapset ovat jo lapsena parhaita kaverieta keskenään :) ja toiveeni toteutui. Meillä lapset 6v, 4v ja 2v ja aivan mahtava kolmikko ovatkin. Parhaat ystävykset keskenään.
Minulla on itselläni 4v pienempi pikkuveli ja me emme kauheasti lapsena touhunnut keskenämme. Aikuisenakaan emme kovin läheisiksi tulleet, mutta nyt tietysti se ikäero ei sinäänsä enää vaikuta.
Minusta typerä ikäero. Ei oikein lyhyt, mutta ei pitkäkään. Lapsille ei ole seuraa toisistansa mutta ikäeroa ei ole myöskään ole niin paljon, että isompi hoivaisi pienempää ja olisi avuksi. Joten todella minun mielestäni huonoin mahdollinen ikäero.
On minullakin ystäviä jotka on minua neljä vuotta vanhempia ja oli jo teini-iässä. -Ap
minä olen aina haaveillut, että lapset ovat jo lapsena parhaita kaverieta keskenään :) ja toiveeni toteutui. Meillä lapset 6v, 4v ja 2v ja aivan mahtava kolmikko ovatkin. Parhaat ystävykset keskenään.
Minulla on itselläni 4v pienempi pikkuveli ja me emme kauheasti lapsena touhunnut keskenämme. Aikuisenakaan emme kovin läheisiksi tulleet, mutta nyt tietysti se ikäero ei sinäänsä enää vaikuta.
Ja en halua olla ikävä, mutta sun lapset on vielä ihan pieniä, joten et tosiaan voi tietää, ovatko läheisiä, nyt on ns pakko, mutta entäs kuuden
vuoden päästä??
Juu, läheisimpiä ovat, ja aikuisena myös.
T. temperamentti
Poika oli 3v9kk kun pikkusisko syntyi. Ei koskaan tarvinnut pelätä isoveljen tekosia vaan olen aina voinut käydä esim suihkussa niin että vauva jäi lattialle katsomaan kun veli viihdytti. Leikkivät edelleen hyvin yhdessä ja pikkusisko jumaloi ihanaa isoveljeä joka taas paistattelee erinomaisuudessaan :)
Meillä tämä ikäero on hyvä koska en olisi jaksanut kahta vauvaa samalla ja mun äitiyslomat eivät olleet kituuttamista kun ehdin olla välillä töissäkin. Kukin tavallaan.
että meillä lapset älyttömän hyviä kavereita keskenään. Olivat jo pieninä ja tuntuu vaan tiivistyvän. Pojat nyt 10v ja 8v. Hyvin sujuu yhteiset touhut.
En koe että olisin riistänyt esikoiselta jotain kun pikkuveli tuli pienellä ikäerolla. Päinvastoin, hän on saanut elinikäisen ystävän. Ja tämä kuopus on taas saanut kaksi rakastavaa ja hoivaavaa isoveikkaa.
Mutta tarkkaile esikoisesi parisuhdetta sitten aikanaan. Lyön vetoa, että on melko mustasukkainen tapaus tai sitten suhteet ei tahdo kestää.
Tietysti on myös mahdollista, että olisi ollut poikkeuksellisen tasapuolinen molempia kohtaan, mutta sellainen on käytännössä hyvin harvinaista.
Mut toivoohan sitä, et toimeen he tulisivat hyvin! Mut mikä on sit sisarusten rooli, eiks se nyt oo lähellä sitä ystävyyttä... tai niin, sisaruus on sisaruutta!
- Ap
On minullakin ystäviä jotka on minua neljä vuotta vanhempia ja oli jo teini-iässä. -Ap
minä olen aina haaveillut, että lapset ovat jo lapsena parhaita kaverieta keskenään :) ja toiveeni toteutui. Meillä lapset 6v, 4v ja 2v ja aivan mahtava kolmikko ovatkin. Parhaat ystävykset keskenään.
Minulla on itselläni 4v pienempi pikkuveli ja me emme kauheasti lapsena touhunnut keskenämme. Aikuisenakaan emme kovin läheisiksi tulleet, mutta nyt tietysti se ikäero ei sinäänsä enää vaikuta.
Ja en halua olla ikävä, mutta sun lapset on vielä ihan pieniä, joten et tosiaan voi tietää, ovatko läheisiä, nyt on ns pakko, mutta entäs kuuden
vuoden päästä??Juu, läheisimpiä ovat, ja aikuisena myös.
T. temperamentti
tulevaisuutta en tietenkään voi tietää, mutta sen voin tietää, että ovat nyt läheisiä. Kun ovat! Kaveritkin on yhteisiä naapurustosta, eli kaikki kolme menevät tuolla yhdessä ja leikkivät samojen lasten kanssa. Halailevat, pusuttelevat ja toki myös välillä tappelevat. Mutta aivan 100% varmuudella voin sanoa, että ovat tosi läheisiä nyt.
Mies ja hän 2v vanhempi veljensä eivät ole koskaan leikkineet eivätkä nyt aikuisinakaan tule toimeen. Mun 9 v vanhempi sisko taas on ollut mun ystävä aina. Mun parhaan ystävän sisko on häntä 4v vanhempi ja ovat aina yhdessä. Hänellä taas on 3 poikaa alle 6v ja ne kaikki tappelevat taukoamatta ja yhteisleikki kestää n 1 min ennenkun joku huutaa kunsyötävää eikä pojat tule yhtään toimeen keskenään kun ovat täysin erilaisia.
että meillä lapset älyttömän hyviä kavereita keskenään. Olivat jo pieninä ja tuntuu vaan tiivistyvän. Pojat nyt 10v ja 8v. Hyvin sujuu yhteiset touhut.
En koe että olisin riistänyt esikoiselta jotain kun pikkuveli tuli pienellä ikäerolla. Päinvastoin, hän on saanut elinikäisen ystävän. Ja tämä kuopus on taas saanut kaksi rakastavaa ja hoivaavaa isoveikkaa.
Mutta tarkkaile esikoisesi parisuhdetta sitten aikanaan. Lyön vetoa, että on melko mustasukkainen tapaus tai sitten suhteet ei tahdo kestää.Tietysti on myös mahdollista, että olisi ollut poikkeuksellisen tasapuolinen molempia kohtaan, mutta sellainen on käytännössä hyvin harvinaista.
esikoinen kuitenkin saa yleinsä yltäkylläisesti huomiota. En usko, että esikoinen jää mitenkään ainakaan varjoon pienemmän synnyttyä. Toisin päin voi toki käydä. Tai jos lapsia enemmän kuin kaksi, niin aina haasteellisempaa. Mutta hyvät vanhemmat osaa jakaa huomiota tasaisesti.
Minusta typerä ikäero. Ei oikein lyhyt, mutta ei pitkäkään. Lapsille ei ole seuraa toisistansa mutta ikäeroa ei ole myöskään ole niin paljon, että isompi hoivaisi pienempää ja olisi avuksi. Joten todella minun mielestäni huonoin mahdollinen ikäero.
Ja kiintymyssuhdeteorioiden mukaan alle 3 v. ikäerolla tulee hylkäämiskokemusten traumatisoimia lapsia.
Ei tuolla kukaan varmaan tarkottanutkaan asiaa nyt ihan niin et lapsen tulis hoitaa sitä toista lasta, mut jos on leikistä kyse niin osaa kuitenkin tietyllä tavalla katsoa sen pienemmän sisaruksen perään. Niinkun tuolla joku edellinen kirjoittaja sanoi, että on kätevä siinä mielessä et jos leikkiivät ulkona jotain vaikkapas nii jos tulee jotain nii isommalla osaa kyllä välähtää.
Nii, ja kait tuosta on ollu jotain tutkimustakin sitten siitä liian pienen ikäeron vaikutteesta lapseen.
- Ap
Mutta voin toki 35 mieliksei tarkkailla aikoinaan esikoiseni parisuhdetta ja raportoida sitten onko mustasukkainen.. Kaikkea teille tuleekin mieleen..Eiköhän ne mustasukkaisudet ja muut asiat tule ihan siitä kotikasvatuksesta ja siitä miten lapsia kohdellaan eikä siitä paljonko on ikäeroa sisaruksiina :)
Olipa harmi että haksahdin tälle palstalle. Ei oo miksikään muuttunut. Ilkeitä ihmisiä ja mahtavia besserwissereitä täynnä.
Eipä tartte taas enään täälläkään käydä.
mut niihän se on. Juntit TEKEE lapsia ja normaalit ihmiset haluaa ja saa jos onni suo.
esikoisen (minä) ja seuraavan välillä 4v, keskimmäisen ja kuopuksen taas 3v, kolme lasta siis. Olin pienenä iloinen kun ei oltu ihan samanikäisiä, sillä ei tarvinnut kilpailla niin suuresti kuin kavereiden esim. 1v ikäeroilla. Ja hyvissä väleissä kaikki ollaan keskenämme, käydään leffoissa jne.
mut niihän se on. Juntit TEKEE lapsia ja normaalit ihmiset haluaa ja saa jos onni suo.
Toki ne lapset tehdään. Vai meinaatko että ne taivaasta tipahtaa ilman että täytyy sormeakaan liikuttaa?
Ja kyllä, nuo lapset on suotu (mistä olen hyvin onnellinen) mutta kyllä sen eteen on tarvinnut jotain tehdäkin.
ikäero on helppo, mutta liian iso minun makuuni. Haluan lasteni olevn hyviä ystäviä keskenään.