Lue keskustelun säännöt.
Mitä olette mieltä 4-vuoden ikäerosta lapsilla?
Kommentit (41)
Koska meidän esikois poikamme syntyi 19.8.2008 ollessani 23-vuotias ja nyt tää kuopus, tyttö syntyi 22.3.2012 kun olin 27v
Mä itekkin ajattelin et tää ikäero ois just simppeli, koska niitä parin vuoden ikäeroja en ymmärrä mun mielestä se ois niin kamalan raskasta jos ois kaks vauvaa kotosalla. Ekan kanssa tein just silleen, että hoidin häntä pari vuotiaaks kotosalla, sit lapsi päiväkotiin ja minä takaisin työelämään kiinni. Työelämää semmonen vuoden verran sit siinä, et tuli taas enemmän rahaa ja sit kun poikamme oli 3v alettiin yrittää hänelle sisarusta. Musta se on jotenkin kivempi myös et se esikoinen muistas sisarensa syntymän. Ja sit mitä tuohon teini-ikään tulee, nii jos lapset on parin vuoden ikäerolla nii se on vähän ärsyttävää sit jos esikoinen saa tehdä jo jotain mitä nuorempi ei nii sit tulee se et " älä valita ei meillä oo kun muutama vuosi vaan ikäeroo " eli mielummin pitää silleen et toisen teininä ja toisen vielä ihan lapsena. :) pääsee helpommalla ja kokee muutenki, ettei molemmat lapset oo lentämässä niin samaan aikaan pesästä pois
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin, se raskaus aika ei oo aina niin herkkua. Onhan se masu soma, mut ne kaikki siihen liittyvät vaivat ja itsessään kivuliaat synnytykset niin ei tee kyllä mieli kokee sitä heti perään. Kuten jos lapsilla ois ikäeroa 2v, nii sit joutus melkeen heti perään kokee saman ruljanssin uudestaan. Ja kerkee samoin myös palauttaa kropan ja nauttii siitä, ennen kun näkee kuntoiluvaivan uudestaan...
- Ap
Meillä on tälläsiä ikäeroja:
Esikoinen oli 1 kun kakkonen syntyi.
Kolmonen syntyi kun esikoinen oli 4 ja kakkonen 3.
Neljäs syntyi kun esikoinen oli 5 ja kakkonen 4 ja kolmonen vuoden.
Viides syntyi kun esikoinen oli 7, kakkonen 6, kolmas 3 ja nelonen 2.
Siinä on monenlaista ikäeroa lapsilla keskenään. :D
Hankalinta oli kun kakkonen oli 3- vuotiaana tulossa isoveljeksi, mutta toisaalta kun kolmonen oli 3 kun tuli vauva niin tilanne oli helpompi, riippuu ehkä lapsen persoonasta ja uhman vaiheesta, sitten taas toisaalta kolmonen ei menettänyt kuopuksen asemaa.
Johtunee tuosta kun noita lapsia on siunaantunu noin monta. Itse en halua näitä kahta enempää kyllä, riittää kun on ollu kaikenlisäks niin onnekas et on saanu molemmat ja vielä siinä järjestyksessä et eka se poika ja sit tytön tyllerö. Minusta on niin kiva, sit kun nuo tuosta kasvaa niin jos tytöllä on just semmonen komia isoveli suojelemassa ja kaikkea, kyllähän työ tiiätte mitä ajan takaa et miks se on mukava just noin. :D vaikka tuskin sillä loppujen lopuks mitään väliä on... pääasia et on terveitä lapsia!
Saanks mä udella teidän lasten nimiä?
Meidän pojasta tuli niinku Joonas Eemeli ja tyttö on sitten Olivia Sofiina, mitä muutes pidätte?
peilaten omaan lapsuuteeni. Olen esikoinen perheessä, ja minusta seuraava veli syntyi noin neljän vuoden erolla, ja taas hänestä seuraava neljän vuoden erolla. Mun tapauksessa pikkuveli oli aina "tosi ärsyttävä pentu" :) Oikeastaan vasta aikuisiässä ollaan päästy sellasiin "väleihin".
Varmaan riippuu sukupuolista ja persoonistakin. Itsellä kolmosen ja nelosen ikäero on viisi vuotta, mutta molemmat on tyttöjä, ja isompi hellii pienempäänsä tosi ihanasti, leikkivät ja touhuavat. Vastaavasti esikoispoika ei voi tietää mitään niin hirveää kun tuo kolmostyttömme, ja heillä ikäeroa se sama viisi vuotta. Ovat aina tukkanuottasilla, mutta ovat kyllä persoonina aika samanlaisia. Toivottavasti tulis joskus sellanen "suojeleva isoveli-pikkusisko" -asetelma, mutta tuntuis, että aikaa vie...
Nämä on aika yksilöllisiä asioita, ja toisilla toimii, toisilla ei. Minun omassa tapauksessani haave omasta pikkusiskosta eli pitkään, kunnes jossain vaiheessa hautasin sen (äitini ja isäni eronneet aikanaan ja molemmilla uudet perheet rakennettu). Toisaalta, parempi myöhään, kun ei milloinkaan: minä sain kuin sainkin pikkusiskon! Olin siinä vaiheessa 32-vuotias eli joskus toivottavasti siskon kanssa yhdessä bailataan: hän täysi-ikäisyyttä ja minä viisikymppisiäni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sekavuus on ihan yleinen tila minulla, kaikki lapset kun on toivottuja ja aina olen ison perheen tahtonut. Eikä sun tartte sitä kolmatta haluta.
Sekava vitonen
Ehdotus: Yksi sukupolvi.
Ja maailma kiittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tälläsiä ikäeroja: Esikoinen oli 1 kun kakkonen syntyi. Kolmonen syntyi kun esikoinen oli 4 ja kakkonen 3. Neljäs syntyi kun esikoinen oli 5 ja kakkonen 4 ja kolmonen vuoden. Viides syntyi kun esikoinen oli 7, kakkonen 6, kolmas 3 ja nelonen 2. Siinä on monenlaista ikäeroa lapsilla keskenään. :D Hankalinta oli kun kakkonen oli 3- vuotiaana tulossa isoveljeksi, mutta toisaalta kun kolmonen oli 3 kun tuli vauva niin tilanne oli helpompi, riippuu ehkä lapsen persoonasta ja uhman vaiheesta, sitten taas toisaalta kolmonen ei menettänyt kuopuksen asemaa.
..ylen,äärin. Lienee odotettavissa Nobelin palkontoja erikoisgeeneille.
Mielestäni ihan hyvä... Olenpa jostain lukenutkin, että alle neljä vuotiaan lapsen elämässä sisaruksen syntymä olisi aikuisen avioeroon verrattavissa oleva kriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ihan hyvä... Olenpa jostain lukenutkin, että alle neljä vuotiaan lapsen elämässä sisaruksen syntymä olisi aikuisen avioeroon verrattavissa oleva kriisi.
Mutta joo, lasten hankinta on aina itsekästä, ja liian usein myös jo olemassa olevien lasten kustannuksella.
Yksi pari saakin yhden sukupolven! ;) Jos on äiti ja sillä lapsi niin on 2 sukupolvea, mummo on kolmas sukupolvi ja kun se pieni lapsi saa lapsen niin siinä on 4 sukupolvea.
Jokainen lapsi ei siis ole sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen täyttää kohta 5 v ja vauva 8 kk. Isompi ei ole ollut kovinkaan mustasukkainen vaan auttaa vauvan hoidossa ja jaksaa naurattaa vauvaa aamusta iltaan. Isompi lapsi on tyttö ja tosi reipas ja taitava ja omatoiminen. Eli hänestä ei ole enää pitkiin aikoihin ollut vaivaa yhtään. Hyvin pystyy äiti hoitamaan vauvaa, ei ole mitään esikoisen uhmailudraamaa ym. Ja ei tarvitse tosiaan vaihtaa muita vaippoja kuin vauvan. Tää on tosi sopiva ikäero meille!
No kiitos. En jaksa provotoitua huutelustasi.
Olen lukenut sun vastauksia ennenkin ketjuissa, onko sulla koskaan mitään vastausta antaa siihen mitä kysytään.
Pahasti sulla levy jäänyt soimaan paikalleen..
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi kaksi pikkuista saman katon alla, niinkuin 0 ja 2v , molemmat on vielä vauvoja. Niin jotenkin mua hirmuisesti säälittäis se esikoinen, tuntus et oon jotenki riistäny siltä sen pienuuden tai silleen, että enää mulla ei riitäkkään pelkkää äitin syliä sille vaan on toinen jonka kanssa sen täytyy kamppailla siitä. Joten isompana just se toinen lapsi osaa suhtautuakin eritavalla siihen sisarukseen ja enemmän silleen että "tääpäs on kiva juttu, nyt mä saan leikkikaverin!" ... mut johtuu varmaan ihan ihmisistä ittestään ja meidän erillaisista persoonista et miten kukin suhtautuu ja millä tavoin näihin asioihin. Jokuhan ei koe yhtään surua siitä et jos tulee toinen pienokainen lähes samoihin aikoihin ja et riistäis siltä esikoiselta jotain jne.
- Ap
Meillä ykkösen ja kakkosen ikäero 2v. Hyvin toiminut ja kakkosen ja kolmosen ikäero 5v. Hyvin toiminut sekin.
että meillä lapset älyttömän hyviä kavereita keskenään. Olivat jo pieninä ja tuntuu vaan tiivistyvän. Pojat nyt 10v ja 8v. Hyvin sujuu yhteiset touhut.
En koe että olisin riistänyt esikoiselta jotain kun pikkuveli tuli pienellä ikäerolla. Päinvastoin, hän on saanut elinikäisen ystävän. Ja tämä kuopus on taas saanut kaksi rakastavaa ja hoivaavaa isoveikkaa.
Jos sä näet asilliseksi sanoa että mun lapseni on menettäneet jotain koska lapsilla on pieniä ikäeroja niin se tietenkin on mun sitten nieltävä?
Aurinkoista iltaa sullekin vaan erinomaisuuteesi.
7
On tässä puolensa. Ovat tosi hyviä kavereita, vaikka nuorempi vasta on alkanut puhua. Vanhempi osaa leikittää nuorempaa (vaikka toki omia kavereita ja muutakin touhua). Jos lapset on toisessa päässä taloa kaksin, niin ei tarvi vahtia, kun vanhemmalla kyllä leikkaa järki, jos nuorempi tekee tyhmyyksiä. Samoin voivat leikkiä rajujakin leikkejä, koska vanhempi osaa varoa nuorempaa ja toisaalta suojella pahemmilta onnettomuuksilta. Saattavat esimerkiksi "painia" sängyllä ja vanhempi lapsista suojaa nuoremman tippumista.
Huonoa on tietysti tämän pienen yksinäisyys, kun vanhempi lapsi kavereineen sulkeutuu huoneeseensa tekemään omiaan. Tämä istuu oven takana odottamassa. Silti minusta tää ikäero on oikein hyvä. Vanhempi lapsista sai myös olla tarpeeksi kauan perheen vauva.
Mut se on tosi hyvä kyllä kun isompi voi suojata sit nuorempaa ja ymmärtää vielä sen päälle et se nuorempi on vähän herkempi tapaus, et tarvii varoa.
Tuli muuten mieleen vaan eilinen iholla jakso, sehän loppu siihen kun Maria tuli kotiin ja jotain se Reino siellä kirosi, oliko se Fidel heittäny sen Lunan päälle semmoisen ison painavan kirjan ... huihui, mut mitenkäs sitä 2-vuotias ois osannut ymmärtää tilanteen vakavuutta, et toinen voi saada kallomurtuman tai jonkun :/
Joo ja ei todellakaan tarvii täällä palstalla edelleenkään pahottaa sitä mieltä 7, ei kannata olla niin herkkänahkainen... Se oli vaan mun mielipide, et MUSTA tuntuis siltä et riistäisin siltä pieneltä esikoiselta jotain. Mut jos susta ei tunnu niin hyvä niin etkä näköjään oo ainut niin mitä vouhotat!!
- Ap
että erittäin hyvä ikäero, huonoksi muuttuu vasta, kun esikoisesta sukeutui teini. Sitten oli pari jäätävää vuotta, mutta sen jälkeen taas leppoisaa!