Onks kenenkään tuttu saanut aivoverenvuotoa?

palas työelämään. Ei jäänyt mitään vammoja.

Selvisi, tosin oli sairaalassa yli kuukauden, ja kotonakin sairaslomaa vielä yli puoli vuotta. Viiden vuoden ajan joutui käydä kontrolleissa sairaalassa, ja niiden vuosien aikana jouduttiin tekemään yhtä sun toistakin siellä " pääkopassa" .



Aivoverenvuoto on varmasti myös psyykkisesti kova paikka. Ainakin mun äiti oli kuin eri ihminen pari vuotta aivoverenvuodon jälkeen. Itkuinen, masentunut, äkkipikainen, marttyyri, itsesäälissä piehtaroiva ym. Normalisoitui vasta parin vuoden kuluessa, ja nyt kun tapahtuneesta on viisi vuotta, voisi sanoa että hän on ennallaan. Ja kontrollikäynnitkin ovat loppuneet, kaiken pitäisi olla kunnossa.

Nro 1: Setäni vaimo, kymmenen vuotta sitten-> kuoli

Nro 2: luokanvalvojani yläasteella -> tietääkseni yhä hengissä ja opettajana, tuostakin jo melkoisesti aikaa. Tarvi kyllä pitkän sairasloman, eikä meidän mielestä palannut ennalleen.

Nro 3: Draamaopettaja lukiossa -> kuoli oltuaan muutaman viikon sairaalassa

Nro 4: Mummoni -> kuoli pari kuukautta aivoverenvuodon jälkeen. Johtuiko sitten siitä, en mene vannomaan.

Toisella taisi olla ikää kuollessaan n. 30 vuotta, toisella n.40.

kuitenkin säilyi! -Änkeröinen-

Ei mitään näkyvää ainakaan ole jäänyt, kaksi lastakin on saanut sittemmin. Älykkäin tuntemani nainen, kunnioitan häntä suuresti :)

Selvisi hengissä ja palasi ihan työkykyiseksi ihmiseksi, mutta jäi toispuolisen halvaantuminen, josta jotenkin toipui ekan vuoden aikana, mutta ei kokonaan. Esim. kasvojen toinen puoli jäi (osittain?) halvaantuneeksi.

En ole kuullut itse ketään joka olisi siitä selvinnyt, niin en osaa omalta kohdalta sanoa.



Eikös se ole yksi aika yleinen suomalaisten verenpaine- ja sydäntautien tapainen kuolemansyy... Tosiaan varmaan aihetta parantaa elintapojaan itse kunkin...