Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa aivoinfarktin saanutta? ;(
21.04.2012 |
Isäni (47v) sai pari vuotta sitten aivoveritulpan ja sai onneksi heti apua. Kuntoutui siinä mielessä hyvin, että puhe on normaalia ja liikkumaan pystyy kävellen (tosin tasapaino ei ole kovin hyvä), mutta joutui eläkkeelle. Tämä on ollut hänelle todella paikka, sillä hän on koko ikänsä ollut kova tekemään töitä.
Eka vuosi meni hyvin. Hän jatkoi jonkin verran töiden tekoa ja se ylläpiti hänen toimintakykyään. Työ loppui puoli vuotta sitten ja sen jälkeen alkoi alamäki. Isäni on ilmeisesti masentunut. Ei enää vastaa kenenkään puheluihin, ei lähde tapaamaan ketään, ei suostu menemään kuin tuttuun ja turvalliseen kauppaan yksin ja kaikkialla muualla pitää olla hänen vaimonsa mukana. Kotona hän vain makaa päivät ja tuijottaa tv:ä. Isäni ei enää edes puhu pahemmin vaimolleen. Hän täysin eri ihminen kuin ennen. Myös isäni vaimon voimat alkavat olemaan loppu tähän tilanteeseen.
Kertoisiko joku, että mitä ihmettä minä voin tehdä (asun kaukana isästäni)? Onko isäni mahdollista päästä johonkin päivätoimintaan ym? Tämä varmasti auttaisi häntä, kun hän kokisi olevansa tärkeä ja olisi jotain sisältöä elämässä ja syy miksi nousta aamuisin? Lääkäriin häntä on vaikea saada, kun hän ei koe, että mikään oli vialla. Toki lääkäriin häntä yritetään saada, mutta se voi viedä vielä aikaa.. Lääkäriin pitäisi varmaan ottaa yhteyttä? Pitäisikö minun selvittää myös isän vaimolle jotain vertaistukiryhmiä ym?
Toivottavasti joku osaa minua hieman auttaa..:(
Kommentit (3)
kun hänet vain saisi sinne lähtemään. En tiedä sitten auttaisiko, että isän vaimo kävisi ensin hänen mukanaan kyseisissä paikoissa ja suostuisiko isä sitten sen jälkeen yksin niihin menemään. Voi olla haastavaa ainakin aluksi ja varsinkin, kun hän ei koe, että mitään olisi vialla. Pitää ottaa ja alkaa tutkimaan kaupungin tarjoamia palveluita ym, jos sieltä jotain löytyisi.
T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhoja hoitokontakteja? Jospa siellä voisi nostaa asiaa puheeksi?
Jos miettii isäsi tilannetta, hänellä on oma sopeutumiskriisi vielä aivan kesken. (Oma sairastuminen, työn menetys) Ja tarvitisisi selvästikkin tähän prosessiin tukea sekä apua ihan ammatti-ihmisiltä. Aikuista ihmistä on vaikea saada hoitoon, jos hän ei itse koe tarvetta, mutta motivoida häntä kyllä voi...
Ihanaa, että isäsi vaimo on jaksanut hänkin tähän asti tukea. Mutta olisi varmasti hienoa, jos hänkin saisi juuri vertaistukea ja pääsisi purkamaan tuntojaan ennenkuin uupuu täysin.
Omaishoitajien sivujen kautta löytyy puolisojaan hoitavia ihmisiä, ja heillä voisi olla tietoa paikkakunnallanne toimivista vertaisryhmistä tms.
Jos on, niin hän voisi nyt alkaa harrastaa vaikka vähän kunnianhimoisemminkin, jotta saisi sisältöä elämään. Jos ei harrastuksia ole ollut, niin esimerkiksi kirjastossa voi käydä katselemassa erilaisia harrastusoppaita, josko jokin nappaisi.
Onko paikkakunnalla mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä? Siinä voisi tuntea itsensä hyödylliseksi ja hommia on yleensä tarjolla monenlaisia.
Tärkeää olisi saada isäsi taas ihmisten pariin. Esimerkiksi seurakunnat järjestävät monenlaista, myös ei-uskovaisille sopivaa toimintaa.
Tsemppiä, ap! Tie on todennäköisesti pitkä ja kivinen, mutta ihanaa, että haluat auttaa isääsi ja hänen vaimoaan.