Lue keskustelun säännöt.
Valittiin ihan perseelleen lapsen kummit:(
20.04.2012 |
Meillä on 2-v poika. Valittiin pojan kummeiksi mun veli ja miehen sisko. Miehen sisko on lapsen sylikummi.
Kumpikaan, siis kumpikaan EI OLE soittanut tai laittanut viestiä kertaakaan itse, ja esim. kysellyt mitä pojalle kuuluu tai että saako tulla käymään:( Aina ollaan saatu itse soitella perään, ja hyvä kun silloinkaan viitsivät raahautua paikalle.
Tuntuu tosi pahalta pojan puolesta. En tiedä miten asian voisi ottaa puheeksi. En missään nimessä halua, että kummit tuovat vain "pakolliset" lahjat ja kuvittelevat olevansa hyviä kummeja. Varsinkin miehen sisko kuvittelee, että voimme pitää yhteyttä vain FB:n avulla ja jakaa kuvat ja kuulumiset siellä..Välimatkaa meillä kuitenkin noin 15min ajomatka kumpaankin kummilaan..
Ollan miehen kanssa kumpikin harmiteltu tätä, mutta kun ei kehtaisi ihan suoraan päin naamaa sanoa, että viitsisittekö joskus kysyä vaikka kummipojan kuulumisia:(
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei yksinkertaisesti ole aikaa oman työn ja perheen lisäksi muuhun, ahdistaa että pitää muistaa synttärit ja nimpparit, omissakin asioissa on tarpeeksi muistamista. En myöskään tykkää siitä, että kaikki kummilapset asuvat niin kaukana. Harmi että on tullut kummiksi lupauduttua, nauttisin kovasti jos saisin kummilapsen tähän lähelle ja pystyisin ihan oikeasti jakamaan lapsen kanssa arkea. Ihan hävettää kun ei ole resursseja/tarpeeksi motivaatiota muuhun kuin raahautua synttäreille kerran vuodessa. Eihän se lapsen vika ole, että välimatkaa on 100-200 kilometria.
Toisaalta mua onkin pidetty aina sellaisena jämäkummina, jota pyydetään tyyliin neljännen lapsen kummiksi kun kaikki hyvät on jo käytetty. Eli odotuksia ei varmaan vanhempienkaan puolelta kauheasti ole.
Myös oman lapsen kummit ovat kiireisiä, eivätkä kovin paljon ehdi lastani tapaamaan. Ymmärrän tämän, enkä omilla vaatimuksillani todellakaan tahdo lisätä heidän stressiä ja velvollisuudentuntojaan. Olen sanonut, että silloin kun ehditte käymään niin tärkeintä on lapsen kanssa juttelu ja oleminen, mitään lahja-automaatteja me emme tarvitse eikä sellaista mallia lapsellekaan tarvitse opettaa.
Lapsellani on lähellä ihania ja rakastavia aikuisia, se on tärkeintä. En murehdi kummiasiaa ja toivon totisesti, etteivät muutkaan.