pakkoajatukset masennus raskaana, jäädäkö sairaslomalle, aloittaisiko lääkkeet.

Jos kerran työ tuottaa mielihyvää ja pitää ajatukset kurissa; miksi edes harkitset sairaslomaa? Lääkityksestä juttele HUS:in teratologisen palvelun kanssa, sieltä pitäisi löytyä tietoa turvallisista lääkevaihtoehdoista ( jos sellaista on)



Tsemppiä, vaikea tilanne ja äitiys on iso muutos, joka vaatii prosessointia perusterveiltäkin saati sitten masennukseen taipuvaiselta.

Niin, ehkä se on parempi olla töissä vaan. Tuntuu että jaksamisestani ollaan kovasti huolissaan, mutta ihan mielelläni töihin herään. Ainoastaan se siellä surettaa että jään työttömäksi samalla kun äitiyslomalle :(

onko sulla hyvä terapeutti? Mä toivun tässä lievästä psykoosista ja mulla on ongelmana ollut noi pakkoajatukset, eli muuten olo tuntuu jo paremmalta mutta silti pakkoajatukset tai se yksi häiritsevä nostaa päätään.



Mulla on vaihtunut terapeutti ja sen kanssa olen saanut hyviä keskusteluita aikaiseksi. Pakkoajatustani en ole kertonut koska pelkään lastensuojeluilmoitusta. Mutta terapeuttini on saanut minut aika hyvin ymmärtämään että ajatukset on ajatuksia eikä niillä voi vahingoittaa ketään.



Pysyisin sinuna töissä. Mä olen ollut nyt 3kk töissä ja elämä on oikeasti helpompaa kun näkee välillä muita ihmisiä tai saa paneutua työhön.

aloittaisin taas lääkityksen jos se vaan sopii raskaana ollessa. noi sun ajatukset ei kuulosta hyvältä. tietysti raskaus nostaa sun kokemukset lapuudestasi pintaan ja painaa sua. oletko käynyt terapiassa käsittelemässä tunteitasi? menisin yöterveyden kautta tai muuten juttelemaan psykiatrille joka voi myös tarvittaessa määrätä lääkitystä. tärkeintä että voit hyvin se on myös lapsen etu! kotiin en nyt jäisi ainakaan kokonaan, siellä sinulla on aikaa ajatella liikaakin.

Itse vastaavassa tilanteessa en aloittanut ja sairastuin synnytyksen jälkeen psykoosiin, ja sain pakkoajatuksia vauvan tappamisesta.

Masennuksen kanssa ei pidä sinnitellä! Nykyään on turvallisia lääkkeitä, joita voi käyttää myös raskausaikana. Vähintään yhtä tärkeää on kunnon terapia ja arkirutiinien jatkaminen. Raskausaika ja vauva-aika on muutenkin haastavaa, joten mieli on saatava tasapainoon. Jollet jaksa käydä töissä, työnantajalle voi viedä todistuksen, jossa diagnoosi on "koodina" (usein näin on nykyään), eikä sitä pidä muutenkaan hävetä/arkailla. Oma vointi on tärkein! Masennusta on nykyään paljon, et ole ainoa.



Olen itse saanut kaksi tervettä lasta, vaikka käytin masennuslääkettä koko raskausajan. Lääkitys tosin purettiin hitaasti kuukautta ennen laskettua aikaa(jottei lapsi saisi vieroitusoireita synnyttyään). Sairastuin molempien synnytysten jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Jälkimmäisestä toivuin kuitenkin verrattain pikaisesti (noin 2kk), koska lääkitys aloitettiin uudestaan heti synnytyksen jälkeen ja käytettiin tehokkaampaa lääkettä kuin aikaisemmin.



Jos on aiempaa masennustaustaa, on melko suuri riski sairastua hormonimylläkässä synnytyksen jälkeen uudestaan. Tämä kannattaa tiedostaa ja asiaan varautua. Suosittelen hankkimaan hoitokontaktit ja lääkityssuunnitelmat jo valmiiksi. Sittenhän on vaan hienoa, jos kaikki menee hyvin ja apua ei tarvitakaan!



Kaikkea hyvää sinulle ja voimia! Toivottavasti saat nauttia raskaudestasi ja tulevasta pienokaisesta!

Minkä nimisiä lääkkeet on? Mulla cipralex ja ei tullu sivuvaikutuksia ja 7kk ikäinen terve tyttö vaikka söinkin koko raskausajan. Ne on ns "kevyitä" mielialaa nostavia lääkkeitä. Olen itse ollut tyytyväinen. Ajattelin et kyl sun olis hyvä saada toi mieliala kohilleen ennenkuin vauva tulee. Käytkö missään terapiassa juttelemassa? Ajattele niin että oot töissä vaan jos sun on hyvä olla siellä tai päinvastoin jäät kotiin jos se parempi. Älä ajattele mitä muut ajattelevat vaan ajattele itseäsi (omaa hyvinvointia) ennenkaikkea tulevan vauvasi takia. Toimi niin kuin sinusta parhaalta tuntuu.



KOVASTI VOIMIA!!!!!!!!!

Lääkitty mieli!

http://www.katsomo.fi/?progId=131798



Masunnuksen ravitsemushoitoa!

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.



Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.



– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.



Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.



Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.



USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.



Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.



– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.



SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.



Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.



– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.



Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.



–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.



Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.



– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.



Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.



–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.



Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.



Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.



Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.



Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.



– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.

http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla



Lääkitty mieli:

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Raskausajan masennus ja D-vitamiini



D-vitamiinin piilevä puute altistaa odottavia äitejä masennukselle, ilmenee suuresta hollantilaisesta seurantatutkimuksesta (Amsterdam Born Children and Their Development). Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden tulee olla yli 80 nmol/l, joilloin masennuksen riski vähenee. Suomen viranomaissuositus on 10 kertaa liian pieni. Se myötävaikuttaa noin 6000 odottavan äidin masentumiseen vuosittain.



Tutkimuksessa mitattiin seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) 4236 naiselta raskauden alkuvaiheissa, keskimäärin 13. raskausviikolla. Tulokset jaettiin neljään ryhmään: alle 29,9, 30–49,9, 50–79,9 ja vähintään 80 nmol/l. Vain viimemainittu tulos oli normaali, muut enemmän tai vähemmän liian pieniä. Naisten mahdollista masennusta arvioitiin Center for Epidemiological Studies Depression Scale -lomakkseella, jossa yli 16 pistettä merkitsee huomattavaa masennusta.



S-D-25 oli liian pieni – alle 80 nmol/l – 44 prosentilla kaikista naisista. Huomattavan masentuneista 28 prosentilla oli matala S-D-25 verrattuna vain lievästi masentuneisiin. Kaiken kaikkiaan matalat S-D-25:t liittyivät masentuneisuuteen. Syynä on ilmeisesti se, että aivoissa on runsaasti D-vitamiinireseptoreja (vastaanottomia), jotka tarvitsevat D-vitamiinia. Jollei sitä ole riittävästi saatavilla, aivojen toiminta heikkenee. Toinen uusi tutkimus kertoo, että masennus heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja surkastuttaa aivoja. Synapseja muodostavat geenit kärsivät D-vitamiinin puutteesta, sanovat tutkijat.



Sanottakoon sen nyt tässä suoraan: Pekka Puska ja hänen johtamansa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) ovat tehneet kardinaalimunauksen pitämällä D-vitamiinin saantisuosituksen liian pienenä. Sitä noudattamalla S-D-25 ei nouse riittäväksi eli yli 80 nmolin/l. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin viranomaissuositus on 10, vaikka tarve on 100 mikrogrammaa (µg) eli 4000 IU päivässä. Puskan noudattama ravintolisien vastustuslinja on aiheuttanut valtavasti turhaa sairastumista ja suunnattomia kuluja ja reserssien tuhlausta terveydenhuollolle.



Lisäksi on syytä huomauttaa, että kalaöljyn EPA-rasvahappo (E-EPA) ehkäisee ja hoitaa raskausajan ja synnytyksen jälkeistä masennusta. D-vitamiinin (100 µg/vrk) kera kannattaa siis nauttia myös E-EPAa (1–2 g/vrk).



"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247



Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.

http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm



USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.



D-vitamiini säätelee monien geenien ilmentymistä eli sitä mikä osa genomista on aktiivista ja tuottaa proteiineja. Raskauden normaali kulku vaatii riittävän D-vitamiinitason joka on korkeampi kuin kalkin imeytymisen varmistava taso. Elimistön D-vitamiinistatuksen paras mittari on seerumin 25(OH)D mittaus. Lähtökohtana normaaliarvoille tulee pitää ”luonnonmukaista” D-vitamiinitasoa eikä jonkun yksittäisen sairauden eston tarvitsemaa tasoa. Paras arvio D-vitamiinin normaaliarvosta on 120-225 nmol/l. Kesällä vaalea iho tuottaa helposti 375 µg D3-vitamiinia 15 minuutin aikana 120 nmol tason ylläpito talvella vaatii keskimäärin 120 µg D3 -vitamiinia. D-vitamiinin imeytyminen vaihtelee paljon ja siksi seerumin 25(OH)D mittausta pitäisi käyttää herkästi, riittävän annoksen varmistamisessa, muutaman kuukauden korvaushoidon jälkeen.

http://terveesti.blogs.fi/2012/03/13/uusin-tieto-d-vitamiinista-1317336…



"HYKSin lasten ja nuorten sairaalan dosentti Outi Mäkitie tuomitsee Duodecimin pääkirjoituksessa valtion ravitsemusneuvottelukunnan päätöksen lykätä D-vitamiinin saantisuosituksen nostamista. Mäkitien syyttävä sormi osoittaa suoraan Pekka Puskaan, joka johtaa neuvottelukuntaa. Sen toiminta on vastuutonta, sillä suosituksen välitön nosto voisi vaikuttaa merkittävästi suomalaislasten terveyteen, kirjoittaa lastenlääkäri Mäkitie."

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf