Antaisitko lapsesi lähteä vaihto-oppilaaksi / kielikurssille?

Miksi ihmeessä en antaisi? Esikoinen oli ensimmäisellä junnukurssillaan Englannissa 13-vuotiaana.

... että mieheni ei haluaisi tyttäremme lähtevän vaihtoon. Ihmettelen, miksi ei. Ap

En varmaan vaihtoon, jollekkin lyhyelle kielikurssille jossain ryhmässä ehkä. Vaihtoon voi mennä vanhempanakin. 16-vuotias on vielä kumminkin niin nuori.

Olen itse muuttanut 16-vuotiaana pois kotoa sisäoppilaitokseen ja tiedän että sen ikäisestä tuntuu että pärjää itsenäisesti missä vaan, mutta nyt kun jälkeen päin katsoo sitä aikaa, niin ihan tuuliajolla sitä on ollut. Vanhempia tarvii vielä sen ikäisenä.

Itse oli 15 vuotiaana Brightonissa kuukauden, hyvät muistot. Ensi kännit ja ensi suudelmat tuli koettua siellä.

Tai siis kielikurssille ehkä, mutta vaihtoon en haluaisi päästää.



Olen itse ollut vaihdossa 16-vuotiaana. En ollut lainkaan yhteydessä perheeseeni vuoden aikana, satunnaisia kirjeitä ja yhtä puhelinsoittoa lukuunottamatta. Olin olevinani todella itsenäinen, mutta todellisuudessa oli hyvin yksinäinen, tunsin itseni hylätyksi.

Lapseni päästäisin ehdottomasti vaihto-oppilaaksi, jos kiinnostusta riittää. Kielikurssi riippuisi enemmän lapsen kypsyydestä ja luonteesta.



Kielikurssi menee helposti bilettämiseksi ja valvonta on usein puutteellista. Vaihto-opiskelija asuu perheessä, joka sitoutuu huolehtimaan lapsesta kokonaisen vuoden. Kieltä ei parissa viikossa opita, vuodessa kyllä.

Jos voisin uskoa, että nuori osaa käyttäytyä. Jos esim. päihteiden kanssa olisi tullut konflikteja, pitäisi miettiä useampaan kertaan. Kaikille nuorille ei tuleantaa vapauksia, mutta "tavalliselle" nuorelle soisin tämän loistavan mahdollisuuden.



Itselläni asia ei ole ajankohtainen.

Toivottavasti lähtevätkin.

Itse olin Kaliforniassa 16-vuotiaana ja Saksassa17-vuotiaana. Ja oli mahtavaa, ihanaa, upeaa, ja muistelen niitä vieläkin elämäni parhaimpina kokemuksina. Kiitos vanhemmilleni, että antoivat lähteä.

Miehelläsi on joku ongelma.

Päästin 17-vuotiaan pojan Interrailille kolmen kaverinsa kanssa kuukaudeksi. Sain yhteytiedot kaikille nuorille ja heidän vanhemmilleen, sain reittisuunnitelman, sain pojalta soiton joka toinen päivä. Itse soitin hänelle ne välipäivät.



Heidän reissunsa oli kyllä luxus-luokkaa, majoittuivat hotelleihin ja tuttavien-tuttavien suuriin asuntoihin.

Miehesi reaktio sinänsä ymmärrettävää - onko ehkä itse ollut joskus kielikurssilla tai vaihdossa?



Itse kanssa kielikursseilemassa ollut, vaihtoon ei ikinä tullut lähdettyä joka harmittaa varmaan hamaan loppuun saakka. Ei noissa minusta ihan se opiskelu ole pääosassa, vaan ehkä enemmänkin se juhliminen ja poikiin tutustuminen. :) Samaa toki tulisi touhuttua Suomessakin, mutta ulkomailla poissa vanhempien silmien alta on vapaampi olo. Riippuu toki "ottoperheestäkin".



Oman lapseni päästäisin ehdottomasti molempiin, ja 16-vuotias on mielestäni jo aivan sopivan ikäinen. Jos tuntee itsensä hylätyksi tai yksinäiseksi, on tällöin mielestäni vika omissa Suomi-vanhemmissa. Ei sitä lasta varmaan tarkoitus ole hylätä jonkun toisen hoiviin reissun ajaksi?

Toivon kovasti että pääsisi joskus vaihtariksi Australiaan tai Uuteen Seelantiin...

eli kyllä.

Minulla on jostain syystä jäänyt kielikursseista "biletys"kuva omasta nuoruudestani 80-luvulta. Samoin osa vaihto-oppilaina olleista oppi esim. englantia aika alkeellisella tasolla.



Parempi on mennä sitten esim. lukion jälkeisten opintojen aikana opiskelijavaihtoon puoleksi vuodeksi - vuodeksi. Oppii kielen oikeasti, eikä pelkkää "fuck you" englantia.



Musta nuo siis ovat tarpeettomia, elleivät ole oikeasti sitten esim. yliopistotasoisia.



Itse olin aikoinani vaihdossa englantilaisessa yliopistossa opintojen aikana.

Minulla on jostain syystä jäänyt kielikursseista "biletys"kuva omasta nuoruudestani 80-luvulta. Samoin osa vaihto-oppilaina olleista oppi esim. englantia aika alkeellisella tasolla.

Parempi on mennä sitten esim. lukion jälkeisten opintojen aikana opiskelijavaihtoon puoleksi vuodeksi - vuodeksi. Oppii kielen oikeasti, eikä pelkkää "fuck you" englantia.

Musta nuo siis ovat tarpeettomia, elleivät ole oikeasti sitten esim. yliopistotasoisia.

Itse olin aikoinani vaihdossa englantilaisessa yliopistossa opintojen aikana.

Hauskanpitoahan ne on ja biletystä. Itse soisin sen kyllä mielelläni teinille jos sitä haluaa. Harvoinpa siellä mitään pahaa kellekään tapahtuu kuitenkaan.

Täällä on palstamammat aina hehkuttaneet(siis aiemmin), että kun itse olivat kielikursseilla, niin ei siellä muuta tehty kuin dokattu ja naitu. Että sen perustella vastaukseni on EI.

vaihtariksi päästäisin ja olen päästänyt, mutta järjestön valitsisin todella huolellisesti. Oma lapsemme oli rotarien kautta, ja sitä voi ainakin suositella lämpimästi kenelle tahansa.

Olin itse vaihdossa lukioikäisenä.

15-vuotias pärjää aivan hyvin ilman vanhempia. Sitäpaitsi vaihtareilla on kohdemaassa perhe ja vanhemmat, eli tunne on kuin olisi kotona. Päästäkää ne lapsenne vaihtoon jos haluavat ja on varaa! Ei ole mitään järkeviä syitä olla päästämättä, ellei ole taloudellisia ja terveydellisiä esteitä.

Minulla on jostain syystä jäänyt kielikursseista "biletys"kuva omasta nuoruudestani 80-luvulta. Samoin osa vaihto-oppilaina olleista oppi esim. englantia aika alkeellisella tasolla. Parempi on mennä sitten esim. lukion jälkeisten opintojen aikana opiskelijavaihtoon puoleksi vuodeksi - vuodeksi. Oppii kielen oikeasti, eikä pelkkää "fuck you" englantia. Musta nuo siis ovat tarpeettomia, elleivät ole oikeasti sitten esim. yliopistotasoisia. Itse olin aikoinani vaihdossa englantilaisessa yliopistossa opintojen aikana.

Hauskanpitoahan ne on ja biletystä. Itse soisin sen kyllä mielelläni teinille jos sitä haluaa. Harvoinpa siellä mitään pahaa kellekään tapahtuu kuitenkaan.

Eli mun lapseni eivät "biletä" alaikäisinä :), eivät todellakaan.

t. 15