Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jäähyt lapselle on pahasta?
19.04.2012 |
Kun näin ensimmäiset Supernanny-ohjelmat, niin mun mielestä jäähyjutut oli suunnilleen nerokkainta mitä olin koskaan kuullutkaan. Oma lapsi on vielä niin pieni ettei jäähystä vielä mitään ymmärrä. Nyt kuitenkin joissakin ketjuissa on tullut esille, että 3 jäähyä päivässä 3-vuotiaallekin on kidutusta ja rääkkäystä ja pahoinpitelyä. Miten te jäähyttömät rankaisette lasta? Vai eikö niitä tilaiteita tule? Miten sen voi estää?
Itse joudun kieltämään sata kertaa päivässä ettei saa räplätä telkkaria, dvd:tä, digiboksia, tietokonetta, aukoa laatikoita, kiivetä pöydälle. Ei oikein voi kaikkea nostaa kodissakaan puoleentoista metriin. Jostain olen lukenut, että jotkut eivät käytä ei- ja älä-sanoja ollenkaan. Pitääkö lasta sitten koko ajan seurata ja arvuutella milloin on menossa tekemään töllön töitä ja houkutella muualle?
Kommentit (10)
on hylkäämiskokemus.
Koskaan en ole sitä tarvinnut käyttää. Enkä muitakaan rangaistuksia. Lapsi, temperamentttinen sellainen, jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jäähy katkaisee oikein hyvin sen hetkisen tilanteen -> lapsi rauhoittuu-> tilanne menee ohi, puretaan se ja sovitaan. Ei sitä lasta ole tarkoitus kellariin sulkea. Ihan pahimmassa uhmavaiheessa jäähyä käytettiin meillä molemmilla useammankin kerran päivässä, nyt en edes muista, millon viimeksi joku on ollut jäähyllä.
on hylkäämiskokemus.
Koskaan en ole sitä tarvinnut käyttää. Enkä muitakaan rangaistuksia. Lapsi, temperamentttinen sellainen, jo aikuinen.
3 minuuttia rauhassa istumista ei nyt ihan varsinaisen kamala hylkäämiskokemus mielestäni ole. Ainakin oma 3-vuotias ymmärtää, että hetken päästä tulen hänet siitä hakemaan, pyytää anteeksi ja tilanne on ohi.
Mitään parempaakaan keinoa en ole keksinyt, kun en halua hiuksista repiä ja luunappeja antaa. Ei aina voi kiukuttelua antaa periksi, muuten muuttuu elämä sellaiseksi sirkukseksi että oksat pois.
Jos mitään rangaistusta ei käytetä, niin ilmeisesti noihin töllön töihin ei sitten reagoida mitenkään vai?
on hylkäämiskokemus.
Koskaan en ole sitä tarvinnut käyttää. Enkä muitakaan rangaistuksia. Lapsi, temperamentttinen sellainen, jo aikuinen.
Jos mitään rangaistusta ei käytetä, niin ilmeisesti noihin töllön töihin ei sitten reagoida mitenkään vai?
on hylkäämiskokemus.
Koskaan en ole sitä tarvinnut käyttää. Enkä muitakaan rangaistuksia. Lapsi, temperamentttinen sellainen, jo aikuinen.
Niin vai onko ollut niin kuin meillä: Äiti ei puuttunut mihinkään, sitten kun isä tuli kotiin sai tukkapöllyä. Eihän siinä silloin äidin mielestä ole mitään tarvinnut tehdä. Äitini arvostelee tuota kun itse laitan lapsen jäähylle tai puhuttelen jos kiukuttelee tai tekee tuhmuuksia. Hänen mielestään on niin surullista katsoa lasta kun komennetaan tai laitetaan jäähylle.
Lapsesta kyllä huomaa heti, kun itsellä ote lipsuu. Jos esimerkiksi uhkaa vain jäähyllä, mutta ei sitä toteuta, niin villiintyy vielä enemmän. Tekee esimerkiksi sellaista että repii tavaroita käsistä tai menee telkkarin eteen tahallaan ettei voisi katsoa. Ihan tosiaan härnää. Pakkohan siihen on puuttua, eihän sitä voi lapsen temppujen mukaan alkaa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurittomina ja vailla rajoja kun pitäis kasvattaa.
Meillä käytetään jäähyä silloin kun on selvää, että lapsi tekee TAHALLAAN väärin. Esim. nyt uhmaikäinen 3-vuotias on sen pari kolme minuuttia jäähyllä, kun on esim. vaikka ensin kielletty lyömästä ja kun uudelleen uhmakkaana heti perään lyö, niin jäähylle. Ei se mikään hylkäämiskokemus ole kun tilanne käydään läpi ja sovitaan heti jäähyn jälkeen.
Riski jäähyjen käytössä on mielestäni se, jos niitä käytetään liikaa ja ns. perusteettomasti vaikkapa tilanteissa, jossa lapsi ei tiedä mitä häneltä odotetaan. Epäreilut jäähyt jää varmasti lapsille mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi pitää pistää monta kertaa päivässä jäähylle, niin sehän kertoo sen ettei se toimi. Noin pienillä se vielä usein menee vähän niin, että lapsi lähtee tekemään jotain kiellettyä,kun sillä saa vanhemman huomion. Jäähyllähän se on jo taattu.
Wahlgrenia on monesti parjattu, ihan aiheestakin. Mutta kielletty hedelmä menettää kyllä lumonsa lapsilla usein kun sen saa tehdä. Eli jos lapsi nyt muutaman kerran tonkii ne laatikot, niin ei se niistä niin kovin kiinnostu enää. Meillä on veitsilaatikonkin kanssa tehty ihan niin, että näytin lapsille omaan sormeeni miten käy kun veitsen terään koskee. Tietty kannattaa vähän näytellä se kipu päälle :-) Eivät ole olleet kiinnostuneita.
Jos lapset ottaa siihen tekemiseen mukaan ja antaa niille huomiota, niin kielletty kiinnostaa vähemmän. Vaikka joku verhoissa roikkuminen, ei ole kiinnostanut meillä ketään ikinä päivää pidempään kun sitä ei ole erikseen kielletty.
Jos haluaa, että pienet lapset leikkivät vain omassa huoneessaan, niin sitten tietty pitää kieltää paljon enemmän. Mutta jos ne leikit saa tuoda sinne missä vanhemmat on, niin kyllä ne lelut on paljon kiinnostavampia pidemmän päälle kuin vaikka ne olohuoneen verhot.
Anna lellitylle lapselle juustomakaronia, niin saa kasvatettua kunnon läskit ympärilleen! Auttaa jäähyistä tulleisiin hylkäämiskokemuksiin ja muihin elämän koviin koettelumuksiin.
Alue: Aihe vapaa
Niin en ymmärrä mitä traumatisoivaa jäähyssä on.
Varsinkin jos lapselle jälkeen selitetään lyhyesti ja lapselle ymmärrettävästi.
Minusta yksikin kidutus on kidutusta. Miksi 1 -2 kertaa olisi OK ja kolmas kidutusta?
1-2- vuotias ei välttämättä tajua miksi menee nurkkaan. Meillä on sen ikänen pikkusisko lähtenyt itse nurkkaan kun 3- vuotias on sinne komennettu.
Mutta 3- vuotias ymmärtää jo hävetä ja tajuaa että olisi paljon kivampaa olla jos ei joudu nurkkaan.
Kyllä jäähylle pitää laittaa vaikka 50 kertaa ja aina se nurkka on sama tylsä paikka.
Kieltäminen ja jäähytys on normaalia elämää. Ajatelkaa nyt miten sairaaksi lapsi menee jos hän menettää vanhemman/sisaruksen jos nurkassa pitäminen on pahaa?
Tottakai lapselle voi puhua positiivisesti mutta niinkö puhutaan kaikille? Minusta lapselle pitää puhua kuten muillekin puhutaan.
Vai puhuuko vanhemmat aina ja ikuisesti lapselleen kuin vammaselle? Vai loppuuko kaikki "erityiset huomioimiset" jossain vaiheessa, esim. kun lapsi menee kouluun?