Oletko mielestäsi solminut avio/avoliiton ylös-vai alaspäin?
Jouduitko ajattelemaan, miten kelpaat miehesi sukuun vai jouduitko itse sopeutumaan mielestäsi esim. juntteihin uusiin sukulaisiin? Arvostatko miestäsi, olit sitten nainut kumpaan suuntaan tahansa?
Kommentit (14)
lapsen isän kanssa. Kosittu on kyllä, ja useastikin!
suku on "samaa tasoa" oman taustani kanssa, mutta mieheni yksilönä on sellainen, että nain ylöspäin.
Arvostan mieheni erittäin korkealle, yhä vaan 20 vuoden jälkeenkin.
lapsen isän kanssa. Kosittu on kyllä, ja useastikin!
Jos koet isän alempiarvoiseksi, onhan kyseessä lapsesi?
Eikö haittaa lapsisuhdettasi
lapsen isän kanssa. Kosittu on kyllä, ja useastikin!
Jos koet isän alempiarvoiseksi, onhan kyseessä lapsesi?
Lapsi on erillinen, oma persoonansa, ei isän tai minunkaan jatke.
akateemisia molemmat ja isät ovat tohtoreita. Rahallisesti miehen suku on varakkaampaa. Ulkonäöllisesti taas minä ja oma sukuni on paljon paremman näköistä :D
Joten yhteenvetona, aika samantasoisia ollaan.
Eikö haittaa lapsisuhdettasi
lapsen isän kanssa. Kosittu on kyllä, ja useastikin!
Jos koet isän alempiarvoiseksi, onhan kyseessä lapsesi?
Lapsi on erillinen, oma persoonansa, ei isän tai minunkaan jatke.
Mua kyllä haittaisi, jos pitäisin lapseni isää alempiarvoisena, en tiedä voisinko rakastaa lasta ns. täydestä sydämestä. Lapsen jotkut luontenpiirteet varmaan koko ajan muistuttaisivat isän tyhmyydestä/junttiudesta yms.
Eikö haittaa lapsisuhdettasi
lapsen isän kanssa. Kosittu on kyllä, ja useastikin!
Jos koet isän alempiarvoiseksi, onhan kyseessä lapsesi?
Lapsi on erillinen, oma persoonansa, ei isän tai minunkaan jatke.Mua kyllä haittaisi, jos pitäisin lapseni isää alempiarvoisena, en tiedä voisinko rakastaa lasta ns. täydestä sydämestä. Lapsen jotkut luontenpiirteet varmaan koko ajan muistuttaisivat isän tyhmyydestä/junttiudesta yms.
miksi siis minulta kyselet?
Koen olevani fiksumpi ja parempi monessa asiassa. Valitettavasti! Perimmiltään olen sitä mieltä että jokainen on samanarvoinen jnejne... Mutta en voi tunteelleni mitään.
Olen vielä ehdottomasti sellainen, joka tarvitsisi miehen joka on älykkäämpi ja nokkelampi, koska helposti hyväksikäytän "asemaani". Olen myös erittäin turhautunut ja jopa häpeä avopuolisoani useiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Aina saa pelätä möläytyksiä tai huonoja käytöstapoja. Hänellä on hyvä sydän, ei petä, ja rakastaisi minua paljon jos antaisin.
Osasyynä em. asiat uskon että eroamme. En tosiaan ole mikään täydellinen minkäkään, mutta tämä ei tunnu oikealta ratkaisulta tulevaisuudelle.
Sukuni on täynnä avioeroja, väkivaltaa, alkoholisteja, kouluttamattomia, sairaita (ylipaino, diabetes jne.) ja muuten vain mielenvikaisia. Itse en ole koskaan tuntenut kuuluvani joukkoon ja muutinkin todella nuorena pois lapsuuden kodistani.
Mieheni sukulaiset ovat aivan ihania ja ottaneet minut omakseen. Edustavat täysin eri "luokkaa" kun oma sukuni.
Koen olevani fiksumpi ja parempi monessa asiassa. Valitettavasti! Perimmiltään olen sitä mieltä että jokainen on samanarvoinen jnejne... Mutta en voi tunteelleni mitään.
Olen vielä ehdottomasti sellainen, joka tarvitsisi miehen joka on älykkäämpi ja nokkelampi, koska helposti hyväksikäytän "asemaani". Olen myös erittäin turhautunut ja jopa häpeä avopuolisoani useiden ystävien ja sukulaisten kanssa. Aina saa pelätä möläytyksiä tai huonoja käytöstapoja. Hänellä on hyvä sydän, ei petä, ja rakastaisi minua paljon jos antaisin.Osasyynä em. asiat uskon että eroamme. En tosiaan ole mikään täydellinen minkäkään, mutta tämä ei tunnu oikealta ratkaisulta tulevaisuudelle.
Ajattelin jo vastata, että ero tosta tulee, mutta sit luin loppuun ja niinhän toteat. Onkohan se vaikeampaa sopia yhteen, jos nainen kokee olevansa se "ylempi".
Duunareita ollaan kumpikin ja duunarisuvuista.
Kummankin sukulaiset ovat yhtä mukavia ja yhtä rasittavia, riippuu tilanteesta ja ihmisistä.
Mun suvussa on aina puhuttu kaikista asioista avoimesti, välillä tapellaankin ja itketään, mutta asioita ei jätetä selvittämättä. Tunteet näytetään eikä sitä häpeillä.
Miehen suvussa taas ei puhuta mistään epämiellyttävistä asioista. Ainoastaan positiiviset tunteet saa näyttää.
Olisi ihan ennenkuulumatonta, että siellä huudettaisiin ja raivottaisiin toisilleen kuten mun suvussa ja sitten vähän päästä halattaisiin :)
Toisaalta, mä taas tykkään miehen sukulaisten tyyneydestä ja rauhallisuudesta.
ainakin minulla on jokin alkukantainen tarve kokea, että mies voi pitää minusta huolta ja että mieheen voi luottaa monin tavoin.
Olisi pitänyt jo silloin ihan ensitreffien jälkeen ymmärtää asian laita, sillä kun kirjoittelimme toisillemme jossain sosiaalisessa mediassa, minua jo silloin häiritsi valtavasti se, ettei hän osannut kirjoittaa: yhdys sanat, niimpä, enään... :) Nyt ollaan jo tässä aika syvällä, mutta parempi kai olla rehellinen itselleen kuin harmitella lisää usean vuoden päästä.
Ajattelin jo vastata, että ero tosta tulee, mutta sit luin loppuun ja niinhän toteat. Onkohan se vaikeampaa sopia yhteen, jos nainen kokee olevansa se "ylempi".
ainakin minulla on jokin alkukantainen tarve kokea, että mies voi pitää minusta huolta ja että mieheen voi luottaa monin tavoin.
Olisi pitänyt jo silloin ihan ensitreffien jälkeen ymmärtää asian laita, sillä kun kirjoittelimme toisillemme jossain sosiaalisessa mediassa, minua jo silloin häiritsi valtavasti se, ettei hän osannut kirjoittaa: yhdys sanat, niimpä, enään... :) Nyt ollaan jo tässä aika syvällä, mutta parempi kai olla rehellinen itselleen kuin harmitella lisää usean vuoden päästä.Ajattelin jo vastata, että ero tosta tulee, mutta sit luin loppuun ja niinhän toteat. Onkohan se vaikeampaa sopia yhteen, jos nainen kokee olevansa se "ylempi".
Maisteri, mies leipuri. Hyvinn menee.