Maanviljelijä puolisona? Kertokaa kokemuksia!

Tää olis kiva tietää...eikö kellään ole.

Aika harva on "vain viljanviljelijä" eli meillä naapurissa on vähän yli 100 ha viljeltyä ja sen lisäksi mies tekee kaivinkoneurakointia ja lumenajoa. Käytännössä lomia ei ole, koska kasvukaudella mies on joko omilla pelloilla tai auttamassa naapureita (ei todellakaan riitä 2 vko keväällä ja saman verran syksyllä) tai urakoimassa. Rahaa tulee tilille mukavasti, mutta ihan yhtä ripeästi sitä sieltä myös kuluu. Talvella viikonloput ovat kiireisintä aikaa, koska jostain syystä lunta sataa juuri silloin :-).

Kelpaako maitotilallisen puolison kokemus?

Mies on maanviljelijä, meillä on yli 100 lypsävää ja navetassa myös palkattua väkeä töissä samoin kuin pellolla, yksin en ehdi. Mies on navetassa viikonloput (halvempaa mennä itse kuin laittaa karjanhoitaja) ja viikollakin kiinni tilassa, vaikka voikin periaatteessa koska tahansa pitää 3-5 tuntia vapaata. Harvemmin pitää ja jos pitää,niin menee ostamaan jonkun laakerin tai terän tai tiivisteen, jota tarvitaan, ei siis lähde kylpylään tai shoppailemaan.

Liikevaihto lasketaan miljoonissa, mutta eipä se tänne pesää tee. Koko ajan on jotain korjattavaa ja tuntuu siltä, että meillä on viimeiset 10 vuotta rakennettu tai remontoitu jotain (kirvesmiehen tuntitaksa 50 e/h eli laskepa siitä, paljonko työllistämiseen menee). Traktorin hinnalla saisi kaksion ja se traktori on työpaikka, sen pitää olla hyvä. Harva hammaslääkäri tekee töitä ikivanhoin työkaluin, miksi tekisi maanviljelijäkään.

Meillä on lypsyrobotti ja öisin se hälyttää mieheni. Joskus pitää useaan kertaan yössä mennä katsomaan, mikä on vialla, joskus saa nukkua rauhassa koko yön. Navetassa on valvontakamerat ja ovilla hälyt, joiden avulla on aina joskus saatu kiinni luvattomia tunkeutujia. Ovia ei aina kannata pitää lukossa, jos vaikka odottaa lantakoneen korjaajaa jne.

Itse olen vain puoliso, en tee tilalla mitään töitä. Lomani pidän oman aikatauluni mukaan, miehen kanssa on oltu yhdessä lomalla viimeksi vuonna 2007 ja silloinkin käytiin koko perhe yhdessä maatalousnäyttelyssä ja yövyttiin hotellissa. Lasten kannalta on kiva, että isä on "aina" kotona, vaikka käytännössä ei siellä koskaan ole. Tulee ja menee omia aikojaan, aika harvoin istuu kanssamme samaan ruokapöytään.

Kun lapset olivat pieniä, mies pyrki pitämään jouluaaton vapaana. Nyt hän menee navettatöihin, koska karjanhoitajat haluavat olla perheidensä kanssa. Joustamalla tällaisissa asioissa kohtaa onneksi myös vastajoustoja eli kevään kylvöaikaan voi luottaa siihen, että karjanhoitajat tekevät ylitöitä, jotta isännän ei tarvitse mennä navettaan 18 tunnin peltotöiden lisäksi.

Periaatteessa mies voisi pitää lomaa, mutta ei katso sitä tarvitsevansa. On usein helpompi olla kotona kuin kännykän välityksellä yrittää ohjata, mitä täytyy tehdä katastrofin estämiseksi.

Meille tämä sopii, yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.

Itse maatilan tyttönä voisin kanssa kommentoida.

Ensinnäkin asiat riippuvat tosi paljon maanviljelijän luonteesta eli tehdäänkö vain välttämätön paha vai koetetaanko kasvattaa tilaa, uusia rakennuksia jne. Ja tietty siitä mitä tilalla tehdään eli on aika erilaista sen mukaan onko eläimiä vai viljanviljelyä tai vaikka mansikan viljelyä.

Meillä oli lehmiä ja tilaa kehitettiin kokoajan. Muistan joskus lapsena kysyneeni äidiltäni että voitaisiinko edes kerran pitää kesä jolloin ei rakennettaisi, tehtäisi metsästä peltoa tai salaojitettaisi. No ei pidetty.

Kaupungista tuli kerran sukulaisia muutamaksi viikoksi viettämään maalle aikaa. Sen jälkeen nämä eivät enää koskaan valittaneet siitä kuinka hyvin meidän maatilalla tienattiin. Totesivat etteivät haluaisi olla välillä yötkin töissä ja jatkuvasti vähintään 6 päivää viikossa töitä + sunnuntaisinkin tietty navetointi.

Itse muistan joskus lapsena että oli tosi rankkaa kun aamusta herätettiin navettaan että miehet sai nukkua hieman pidempään ja sitten kun aamukosteus helpotti niin alkoi rehun teko. Itsekkin olin koko päivän töissä aumalla tai ajoin traktoria (joo joo alaikäisenäkin tietty, ei siihen korttia tarvittu). Välillä kahviteltiin tai syötiin. Ja sitten minä menin äidin kanssa hoitamaan kaksistaan iltanavetan kun muut jatkoivat rehuntekoa. Ja sen jälkeen tietty taas rehuhommiin. Kerran olin niin väsynyt että nukahdin 11 illalla heinäkasaan navetalle kun hetkeksi istahdin levähtämään. No ei kait se ollut ihmekkään kun aamulla oli herätetty ennen seitsämää töihin ja siitä jatkettu muutamaa taukoa lukuunottamatta tuonne iltayhteentoista.

Onneksi noita tajuttoman kiireisiä päiviä ei ollut kokoajan. Ja ihan tyytyväisenä muistelen lapsuuttani vaikka se työntäyteinen olikin. Toisaalta oltiin kuitenkin perhe yhdessä ja tehtiin yhteisen hyvän vuoksi töitä.

Talvella oli rauhallisempaa mutta silloin miehet oli sitten yleensä metsätöissä päivät. Kesällä vanhemmat pitivät ehkä viikon lomaa ja talvella sitten toisen viikon. Ja sunnuntaisin ei tehty kuin pakolliset eli navetoinnit aamua iltaa ( 2 henkilöä n. 2-3 tuntia sekä aamulla että illalla). Sunnuntait olikin sitten helppoja päiviä ellei sattunut rehuntekoa, kylvöjä ym. jolloin ei keretty sunnuntaitakaan rauhoittaa.

Toisaalta keskellä päivääkin voi hoitaa omia asioita ja pääsee vaikuttamaan oikeasti omaan työhön. Toki säät, EU ym. rajaavat mahdollisuuksia.

Olisin voinut lähteä maatilan emännäksikin mutta päädyin ihan normaali työntekijäksi samoin kuin miehenikin on. Joskus hieman harmittaa kun lapseni eivät pääse kokemaan lapsuutta maatilalla (se oli seikkailuja ja tapahtumia täynnä kun oltiin melkein jatkuvasti aikuisten mukana ja kuitenkin turvallista kun ei tarvinut olla yksin).

Puolisona maanviljelijät ovat sellaisia, että heillä on yleensä aika perinteiset käsitykset miesten ja naisten töistä. Mies olettaa naisen tekevän kotityöt, ainakin siivous ja pyykinpesu jäävät helposti naisen tehtäviksi kokonaan, helposti myös ruuanlaitto, VAIKKA nainen olisi töissä tilan ulkopuolella. Lapsia yleensä hoitavat, minkä omilta töiltään kykenevät (ottavat lapset mukaan töihinsä.. mikä on usein vaarallista isojen koneiden ja eläinten myötä). Sitten on se ongelma myös parisuhteen ja perhe-eämän kannalta, että varsinkin maitotilallisilla se perheen yhteinen aika arkena on yleensä isää vailla: jos rouva ja lapset kotiutuvat töistä ja päiväkodista klo 16, siihen aikaan se isä lähtee iltanavetalle, ja on siellä n. klo 19 saakka, mutta karjan koon ja eri tilanteiden myötä (eläin sairaana, joku kone rikki tms. ongelmaa) voi mennä sitten vaikka kuinka myöhään. Myöskään lomia on hankala pitää, on vaikea jättää tilaa vieraiden käsiin, näin ainakin maitotiloilla.

Ap.lle tiedoksi, että viljan hinta on todella surkea, ja aika harvinaisia on sellaiset pelkän viljan viljelijät, jotka eläisivät pelkällä tilanpidolla. Yleensä viljanviljelijät ovat lisäksi ihan tavallisissa palkkatöissä, tai sitten heillä on jotain muuta toimintaa, esim. metsänhoitoa, turve-urakointia, lumenauraus-urakointia jne.

naapuri viljelee perunaa ja viljaa. ihana remontoitu talo, pari pientä lasta, isä kotona kokoaika, mutta ei kuitenkaan. ihan kiva elämä heillä koska asiat on hoidettu hyvin, eivät elä kädestä suuhun. toinen naapuri tekee viljan lisäksi töitä kotona, on aina pellolla, kaivaa jotain ojaa tms. 3lasta,

kolmas naapuri on joka vuosi pienenttänyt viljelyjä ja mennyt enemmän muualle töihin, ei lepää koskaan. aikuiset lapset.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 21:16"]

Puolisona maanviljelijät ovat sellaisia, että heillä on yleensä aika perinteiset käsitykset miesten ja naisten töistä. Mies olettaa naisen tekevän kotityöt, ainakin siivous ja pyykinpesu jäävät helposti naisen tehtäviksi kokonaan, helposti myös ruuanlaitto, VAIKKA nainen olisi töissä tilan ulkopuolella. Lapsia yleensä hoitavat, minkä omilta töiltään kykenevät (ottavat lapset mukaan töihinsä.. mikä on usein vaarallista isojen koneiden ja eläinten myötä). Sitten on se ongelma myös parisuhteen ja perhe-eämän kannalta, että varsinkin maitotilallisilla se perheen yhteinen aika arkena on yleensä isää vailla: jos rouva ja lapset kotiutuvat töistä ja päiväkodista klo 16, siihen aikaan se isä lähtee iltanavetalle, ja on siellä n. klo 19 saakka, mutta karjan koon ja eri tilanteiden myötä (eläin sairaana, joku kone rikki tms. ongelmaa) voi mennä sitten vaikka kuinka myöhään. Myöskään lomia on hankala pitää, on vaikea jättää tilaa vieraiden käsiin, näin ainakin maitotiloilla.

[/quote]

Hankala sen miehen on olla samaan aikaan tilan töissä ja kotihommissa :-). Aika hulluahan se olisi, että mies kiirehtisi aamunavetalta leipomaan lauantaina, jotta vaimokulta saa pitää vapaapäivän.

Ysi: no mutta onko sekään reilua, että miehellä on oma työnsä maatilalla, ja vaimo on töissä tilan ulkopuolella, mutta kaikki kotityöt jäävät vaimon tehtäväksi.. itse tiedän yhden pariskunnan, jossa miehellä on maitotila. Lapsi näki niin vähän isäänsä, että itki kun isä yritti ottaa lapsen syliin (isä ehti viettämään niin vähän aikaa kotona, että lapsi vierasti..) 

Mun maanviljelijä mies tekee kotitöitä,jos vain ehtii.ja on vielä hyvä isäkin..

Meidän kaikkien hyväksi se siellä pellolla raataa..

Tietty asenne täytyy olla naisella,että ymmärtää sitä toisen työtä.ei se aina helppoa ole olla yksin vastuussa kodista ja lapsista monta kuukautta vuodesta.tosin mä käyn kyllä itsekin tilalla töissä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 22:11"]

Ysi: no mutta onko sekään reilua, että miehellä on oma työnsä maatilalla, ja vaimo on töissä tilan ulkopuolella, mutta kaikki kotityöt jäävät vaimon tehtäväksi.. itse tiedän yhden pariskunnan, jossa miehellä on maitotila. Lapsi näki niin vähän isäänsä, että itki kun isä yritti ottaa lapsen syliin (isä ehti viettämään niin vähän aikaa kotona, että lapsi vierasti..) 

[/quote]

Reilua ja reilua... se mies on maitotilalla töissä 7 päivänä viikossa, vaimo tilan ulkopuolella 5 päivänä. Onko oikein, että vaimo jää lauantaina nukkumaan, kun mies lähtee töihinsä ja vaimo nukkuu, kun mies aamupäivällä palaa töistä. Sen jälkeen vaimo lukisi rauhassa lehteä kun mies laittaisi pyykkiä koneeseen, tyhjentäisi tiskikoneen ja laittaisi ruokaa, koska "ei nainen voi yksin tehdä kaikkia kotitöitä" ja ruuan jälkeen mies siivoaisi, koska sillä vaimollahan on vapaapäivä! Sitten mies palaisi navetalle ja nainen ihmettelisi, että eikö se viitsi edes pyykkejä ripustaa.

Maanviljelijän puolisona oleminen tarkoittaa sitä, että hyväksyy sen, että puoliso on töissä ns. aina. Ei siinä töiden ohessa välttämättä käy mielessä, että jouluverhotkin pitäisi vaihtaa.

Minä olen entinen maatilan emäntä. Meille tuli ero, kun mies petti kokousreissuilla. Meillä minä hoidin kotityöt, lapsen, kävin tilan ulkopuolella töissä ja hoidin pihan. Ennen lasta autoin myös tilan töissä, kun ehdin, kun silloin oli vielä lypsykarjaa.

Miehellä oli vanhanaikainen käsitys työnjaosta, jolloin myös nainen oli tilalla töissä... eli käytännössä kävi lypsyllä puolison kanssa ja hoiti kodin. Miehen mielestä perhe-elämän edelle meni yrittäjyys, luottamustoimet ja harrastukset. Meillä oli vuodessa viikko yhteistä lomaa.

Nyt olen onnellinen yh ja töitä on paljon vähemmän kuin tilalla asuessa. Lapsi tapaa isäänsä säännöllisen harvoin välimatkasta johtuen. Lapseni totesi alle kouluikäisenä, että isi nukkuu sohvalla, on kokouksessa tai töissä. Hän myös eron jälkeen ihmetteli suuresti, että osaavatko miehetkin tehdä ruokaa, kun näki isäni laittavan ruokaa.

Minä olen onnellinen tällä hetkellä. Minä valitsin pettävän miehen ja se on asia, jota en parisuhteessa hyväksy.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 21:03"]

Mitä helvetin järkeä on pitää maatilaa jos siitä ei jää mitään käteen?

[/quote]

On siinä se järki, että riittää ruokaa lautaselle sullekin :).

Täytyy sanoa, että hulluja nuo maanviljelijät. Työtä tehdään 18 tuntia päivässä, eikä rahaakaan tule yhtään. Kannattaisi todella lähteä kaupunkiin vaikka siivoojaksi niin pääsisi helpon leivän äärelle.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 20:16"]

Kelpaako maitotilallisen puolison kokemus?

Mies on maanviljelijä, meillä on yli 100 lypsävää ja navetassa myös palkattua väkeä töissä samoin kuin pellolla, yksin en ehdi. Mies on navetassa viikonloput (halvempaa mennä itse kuin laittaa karjanhoitaja) ja viikollakin kiinni tilassa, vaikka voikin periaatteessa koska tahansa pitää 3-5 tuntia vapaata. Harvemmin pitää ja jos pitää,niin menee ostamaan jonkun laakerin tai terän tai tiivisteen, jota tarvitaan, ei siis lähde kylpylään tai shoppailemaan.

Liikevaihto lasketaan miljoonissa, mutta eipä se tänne pesää tee. Koko ajan on jotain korjattavaa ja tuntuu siltä, että meillä on viimeiset 10 vuotta rakennettu tai remontoitu jotain (kirvesmiehen tuntitaksa 50 e/h eli laskepa siitä, paljonko työllistämiseen menee). Traktorin hinnalla saisi kaksion ja se traktori on työpaikka, sen pitää olla hyvä. Harva hammaslääkäri tekee töitä ikivanhoin työkaluin, miksi tekisi maanviljelijäkään.

Meillä on lypsyrobotti ja öisin se hälyttää mieheni. Joskus pitää useaan kertaan yössä mennä katsomaan, mikä on vialla, joskus saa nukkua rauhassa koko yön. Navetassa on valvontakamerat ja ovilla hälyt, joiden avulla on aina joskus saatu kiinni luvattomia tunkeutujia. Ovia ei aina kannata pitää lukossa, jos vaikka odottaa lantakoneen korjaajaa jne.

Itse olen vain puoliso, en tee tilalla mitään töitä. Lomani pidän oman aikatauluni mukaan, miehen kanssa on oltu yhdessä lomalla viimeksi vuonna 2007 ja silloinkin käytiin koko perhe yhdessä maatalousnäyttelyssä ja yövyttiin hotellissa. Lasten kannalta on kiva, että isä on "aina" kotona, vaikka käytännössä ei siellä koskaan ole. Tulee ja menee omia aikojaan, aika harvoin istuu kanssamme samaan ruokapöytään.

Kun lapset olivat pieniä, mies pyrki pitämään jouluaaton vapaana. Nyt hän menee navettatöihin, koska karjanhoitajat haluavat olla perheidensä kanssa. Joustamalla tällaisissa asioissa kohtaa onneksi myös vastajoustoja eli kevään kylvöaikaan voi luottaa siihen, että karjanhoitajat tekevät ylitöitä, jotta isännän ei tarvitse mennä navettaan 18 tunnin peltotöiden lisäksi.

Periaatteessa mies voisi pitää lomaa, mutta ei katso sitä tarvitsevansa. On usein helpompi olla kotona kuin kännykän välityksellä yrittää ohjata, mitä täytyy tehdä katastrofin estämiseksi.

Meille tämä sopii, yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.

[/quote]

Mitä helvetin järkeä on pitää maatilaa jos siitä ei jää mitään käteen?

[/quote]

Paljonko sinulle itsellesi jää kuukaudessa käteen, kun maksat kaikki laskusi? 5000 e? 3000 e? Miksi oletat, että maanviljelijöille pitäisi jäädä joka kuukausi enemmän kuin sinulle, jotta työnsä olisi kannattavaa? Samalla tavalla sinulla ei ole mitään järkeä käydä töissä, jos käteen ei jää vähintään kymppitonnia kuukaudessa.

Kiitos runsaista vastauksista! On ollut tosi mielenkiintoista lukea näitä juttuja. Kyllähän mä tiesin, että maatilan pitäminen on työlästä, mutta kyllähän tämä kaupunkilaisen korviin kuulostaa aika hurjalta. Ap.

No jos mies tekee aamunavetan, jatkaa siitä kahvikupposen jälkeen pellolle, josta pikaruokailun kautta takaisin iltanavettaa ja yöksi niittämään, niin missä helvetin välissä se niitä kotitöitä tekee. Emäntä käy töissä max 8 tuntia jossain konttorissa paskaa jauhamassa, eikä muka voi tehdä kotitöitä. Jotain tolkkua nyt juttuihin.

"Elävän leski vm68" Joopa joo 20-vuotta tuli oltua maajussin kans naimisissa. 4 lasta, tilaa kehitettiin ja sen arvo nelinkertaistu, lomalla käytiin parikertaa vuodessa. Itse hoidin kersat, ruokin työmiehet, autokuskit ym. aina kun oli jotain juoksevaa, minä lähdin hakemaan esim varaosia pitkin suomea. No aina valitettiin, jos olis jotain tapahtumia ollut tiedossa että ei nyt, ei sillon eikä sitten, kun silloin on ne ja nää hommat. Korvasta suunnilleen vedin että johonkin päästiin. Aina valitti, kun ruokapöytään istui, että on liian vähän suolaa, kastike on liian paksua tai sitä on liian vähän. Kaksi vuotta sitten herraan iski ns. 50v. Uusi nainen jne. Kielsi vielä viime marraskuussa että ei ole mitään, jouluna sanoin että se on nyt valittava, ja hän lopetti tämän liiton. Jos suostut mukisematta kaikkeen, se toimii, mutta sanoisin näin että ei kannattaisi luopua omasta elämästänsä toisen hyväksi, mutta ei kyllä tilakaan olisi kehittynyt siihen mitä se on nyt. Tilan jatkosta en tiedä, lapset sanoivat juuri viimeviikonloppuna, kun tulivat urakoimasta että ei ole enää sellainen perheyrittämisen meininki että ei paljon hommat kiinnosta. Sopimuksesta asun tilalla vielä muutaman vuoden, vaikka tila on miehen, ei ollut kuulemma vaihtoehto että muuttaisin pois, toisaalta huono puoli on se että näen exsää lähes päivittäin, muualla olisi oma elämä alkanut helpommin. Sääli sinänsä. Onneksi en ole itse luovuttaja tyyppiä, hakeuduin kouluun ja elämässä alkaa pilkottaan jo viimein valoa, vaikka viime tammikuussa ei sille vielä näyttänyt.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 20:16"]

Kelpaako maitotilallisen puolison kokemus?

Mies on maanviljelijä, meillä on yli 100 lypsävää ja navetassa myös palkattua väkeä töissä samoin kuin pellolla, yksin en ehdi. Mies on navetassa viikonloput (halvempaa mennä itse kuin laittaa karjanhoitaja) ja viikollakin kiinni tilassa, vaikka voikin periaatteessa koska tahansa pitää 3-5 tuntia vapaata. Harvemmin pitää ja jos pitää,niin menee ostamaan jonkun laakerin tai terän tai tiivisteen, jota tarvitaan, ei siis lähde kylpylään tai shoppailemaan.

Liikevaihto lasketaan miljoonissa, mutta eipä se tänne pesää tee. Koko ajan on jotain korjattavaa ja tuntuu siltä, että meillä on viimeiset 10 vuotta rakennettu tai remontoitu jotain (kirvesmiehen tuntitaksa 50 e/h eli laskepa siitä, paljonko työllistämiseen menee). Traktorin hinnalla saisi kaksion ja se traktori on työpaikka, sen pitää olla hyvä. Harva hammaslääkäri tekee töitä ikivanhoin työkaluin, miksi tekisi maanviljelijäkään.

Meillä on lypsyrobotti ja öisin se hälyttää mieheni. Joskus pitää useaan kertaan yössä mennä katsomaan, mikä on vialla, joskus saa nukkua rauhassa koko yön. Navetassa on valvontakamerat ja ovilla hälyt, joiden avulla on aina joskus saatu kiinni luvattomia tunkeutujia. Ovia ei aina kannata pitää lukossa, jos vaikka odottaa lantakoneen korjaajaa jne.

Itse olen vain puoliso, en tee tilalla mitään töitä. Lomani pidän oman aikatauluni mukaan, miehen kanssa on oltu yhdessä lomalla viimeksi vuonna 2007 ja silloinkin käytiin koko perhe yhdessä maatalousnäyttelyssä ja yövyttiin hotellissa. Lasten kannalta on kiva, että isä on "aina" kotona, vaikka käytännössä ei siellä koskaan ole. Tulee ja menee omia aikojaan, aika harvoin istuu kanssamme samaan ruokapöytään.

Kun lapset olivat pieniä, mies pyrki pitämään jouluaaton vapaana. Nyt hän menee navettatöihin, koska karjanhoitajat haluavat olla perheidensä kanssa. Joustamalla tällaisissa asioissa kohtaa onneksi myös vastajoustoja eli kevään kylvöaikaan voi luottaa siihen, että karjanhoitajat tekevät ylitöitä, jotta isännän ei tarvitse mennä navettaan 18 tunnin peltotöiden lisäksi.

Periaatteessa mies voisi pitää lomaa, mutta ei katso sitä tarvitsevansa. On usein helpompi olla kotona kuin kännykän välityksellä yrittää ohjata, mitä täytyy tehdä katastrofin estämiseksi.

Meille tämä sopii, yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.

[/quote]

Mitä helvetin järkeä on pitää maatilaa jos siitä ei jää mitään käteen?

Nostetaan, tämä on mielenkiintoista!