Kaverini vihjaisi, että olen masentunut, koska ylisuojelen lapsiani.
Kommentit (10)
Mistä hän syyttää sinua tarkalleen ottaen? Minkälaista ylisuojelua muka harjoitat?
Ylisuojeluunkin voi syyllistyä mutta en katsoisi masennusta siihen syyksi. Se on enemmänkin luottamuksen puutetta lasta kohtaan, siinä että tämä ei (muka) kykene itse käsittelemään joitain tilanteita.
mutta itse esim. selvisin masentuneena ilman, että edes huomasin masennustani, noudattamalla hyvin tiukasti rutiineja lapsen kanssa, ja hieman yli meni se hoitaminen, esim. vaihdoin paidan monta kertaa päivässä, jos rinnusta vähän kastui kuolasta jne. Eli keskittymällä tiukasti lapsen hoitamiseen sain pidettyä masennuksen oireet loitolla. Ehkä kaverisi ajatteli jotain tällaista?
Voi kyllä mielestäni olla oire masennuksesta. Itse olin synnytyksen jälkeen jos nyt en masentunut, niin alamaissa ja koin todella vahvana sen että minun pitää suojella lasta kaikelta mahdolliselta. Jutut pedofiileistä ja väkivallasta lapsia kohtaan saivat minut hysteeriseksi. En olisi voinut jättää lasta esimerkiksi yön yli kenellekkään vieraalle hoitoon, en olisi pystynyt nukkumaan jos lapsi ei olisi ollut vieressä. Ajatuksenakin tuntui täysin mahdottomalta. Voi toisaalta olla aika normaaliakin siinä vaiheessa ettei halua olla yhtään erossa lapsesta, mutta itsellä helpotti tuokin kun oma olotila muuttui paremmaksi.
ja nyt näet vaaroja jokapuolella ja ylieläydyt? Suojelet silmäteriäsi, ettei vaan sattuisi mitään.
Meillä on tälläinen naapuri, joka on huolissaan joka risahduksesta ja meinaa stressata itsensä hengiltä.
Voi kyllä mielestäni olla oire masennuksesta. Itse olin synnytyksen jälkeen jos nyt en masentunut, niin alamaissa ja koin todella vahvana sen että minun pitää suojella lasta kaikelta mahdolliselta. Jutut pedofiileistä ja väkivallasta lapsia kohtaan saivat minut hysteeriseksi. En olisi voinut jättää lasta esimerkiksi yön yli kenellekkään vieraalle hoitoon, en olisi pystynyt nukkumaan jos lapsi ei olisi ollut vieressä. Ajatuksenakin tuntui täysin mahdottomalta. Voi toisaalta olla aika normaaliakin siinä vaiheessa ettei halua olla yhtään erossa lapsesta, mutta itsellä helpotti tuokin kun oma olotila muuttui paremmaksi.
tai ylipäänsä kellekään, vaikka ovat syntyneet -08 ja -10. Sitten voivat mennä yökylään, kun sitä itse pyytävät tai haluavat. Minä taas en tajua näitä nuorehkoja äitejä, jotka masentuvat ja ahdistuvat heti, kun pitääkin hoitaa omaa lasta eikä saa bilettää ja nukkua oman halun mukaan.
Johan on taas vastauksia! Eiköhän tässä maailmassa ole enemmän niitä, joiden lapset kaipaisivet hieman enemmänkin sitä suojelua.. Rajoja ja rakkautta ja huomiota... Otan kantaa siis tuohon edelliseen postaukseen :D
kaverin kanssa masennuksen merkit, kuten ylisuojelu. Täällä vastaillaan sulle, aivan kuin sua ois nyt syyllistetty jostain, vaikka kaverisi on vaan osoittanut välittävänsä susta ja olevansa huolissaan sinusta. Siitä ei ehkä ensimmäisenä kannata loukkaantua, vaikka äitiys onkin niin herkkä asia ettei siitä meinaa kestää minkäänlaista keskustelua.
Mitäpä, jos kaverisi onkin oikeassa?
Voisitko kysyä joltain toiselta tutulta tai verrata itseäsi toiseen äitiin, että oletko todella ylisuojeleva vai et?!
kyllä masennus voi näyttäytyä ylisuojelemisena. Kun maailma on paha paikka pitää niitä lapsia suojella tosi paljon. Ja on totta, että täydellinen suojelemattomuus on pahasta, mutta niin on ylisuojeleminenkin. Ei ole oikeasti tervettä jos lapsi ei saa tehdä mitään tai mennä minnekään ilman, että äiti on metrin päässä. Vaarantaa normaalin kehityksen sekä fyysisen, että psyykkisen.
Ylisuojeletko lapsiasi masennuksesi takia?
Vai onko lasten ylisuojeleminen aiheutanut sinulle masennuksen?
No oletko masentunut?