Lue keskustelun säännöt.
Olitko onnellisempi 90-luvun alusssa kuin nyt?
Kommentit (13)
Mun elämäni ankein aika tähän mennessä on ollut esipuberteetti-ikä, joka osui 80-luvun loppuun ja 90-luvun alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin luottavainen tulevaisuudesta, opiskelin unelmieni alaa enkä tiennyt minulla ollut aavistustakaan myöhemmistä virhevalinnoistani.
Olin luottavainen tulevaisuudesta, opiskelin unelmieni alaa enkä tiennyt minulla ollut aavistustakaan myöhemmistä virhevalinnoistani.
Hirveä aika, aika paljon ongelmia vanhempien kanssa. Yksinäisyyttä ja rahaa ei ollut kun piti maksella vanhempien takauksia.
En halua takaisin sitä aikaa ja yritän unohtaa sen kokonaan.
Elämä oli silloin syvältä. Kamala perhe. Kamala koulu. Kamala asuinpaikka. Kamala olo.
Kaikki nämä ovat sittemmin muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläaste koulukiusattuna takana, jotenkin läpi ammattikoulun ja edessä vielä monta vuotta lähes syrjäytyen.
alle kymmenenvuotiaana elo oli auvoisaa, sittemmin tieto on tasaiseen tahtiin lisännyt tuskaa ja valinnat ja vastuu pistänyt mielen matalaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onnettomuuden pohjat vedin kuitenkin 2000-luvun puolella. Viimeiset 6 vuotta ovat olleet oikeasti onnellista ja ihanaa aikaa.
90-luvun alku oli sikäli parempaa aikaa, etten ollut vielä tavannut alhaisinta tuntemaani olentoa, mutta ei tämäkään asia paljon paina kun ei tarvitse olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli ihan kamalaa, koulukiusausta yms.
Olin nuori ja epävarma monesta asiasta. Nyt keski-ikäinen yh mutta onnellinen ja tasapainoinen,elämä kunnossa kaikinpuolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän sitä kolmivuotiaana normiperheessä yleensä aika tyytyväinen ole, vaikkei sitä niinkään tiedosta. Juurikin sen takia on helppoo olla onnellinen. :D
naimisiin ja hankkinut lapsia