Miksi tälläkin palstalla haikaillaan vain tyttövauvojen perään?
Monelta keskustelupalstalta olen lukenut, kuinka odottavat äidit toivovat, että lapsi olisi tyttö. Kukaan ei tunnusta toivovansa poikaa (ellei tyttöjä ole jo liuta ennestään) ...voisko kyse olla tradition muuttumisesta? Tytön toivominen on vastalause niille ajoille, kun poikia pidettiin arvokkaampina?
Täytyy sanoa, että itsekin toivon tyttöä hitusen enemmän, vaikka tietty kaikkein ihaninta olisi saada molempia sukupuolia perheeseen. Tällä hetkellä olen vielä lapseton.
Kommentit (18)
Et edes lue niitä, jotka vain jumaloivat edelleen poikia.
Minä voin myöntää, että toivoin saavani sekä tytön että pojan. Sain kaksi tyttöä ja ovat maailman rakkaimmat. Silti toivoin poikaa toiseksi.
miten sydämen sulattava maailman ihanin olento oma pieni poika on!
Mulla on niitä kolme, ja ne on vaan NIIIN herkkiä, suloisia pieniä sankareita.
Mikä voisi olla ihanampaa, kuin pieni poika, joka auton takapenkiltä sanoo: "Äiti sä olet maailman kivoin. Mä rakastan sua! Ja kotona annan sulle suukon. Sellaisen oikein ISON suukon!"
Ei niitä poikia tarvitse pelätä. Ja ihan samoja asioita niiden kanssa voi tehdä kuin tyttöjenkin. Ja jos et itsellesi tykkäisi pukea vaaleanpunaista hörhelö-rimpsu-unelmaa, miksi se on niin tärkeää saada lapsen päälle? Pojillekin on nykyään mitä makeimpia vaatteita tarjolla.
kyllä tälläkin palstalla usein lytätään tytöt inhottavina pikku naukujina ja kieroina paskiaisina.
Mutta joo, kyllä mäkin toivoin ensimmäisellä kerralla tyttöä enemmän kuin poikaa. En tiedä muiden motiiveista, mutta minä ajattelin että "aloittelijana" tyttö olisi helpompi, koska olen itsekin tyttö ja ns. tiedän mitä se on.
No, se teoria meni vessasta alas kun tyttäreni sain, sillä joskin hän on rakas, hän on ihan erilainen kuin minä eikä mitenkään mene helposti siksi että on minun kanssani samaa sukupuolta.
Toisenkin lapsen kohdalla kieltämättä vähän toivoin tyttöä, sillä ajattelin että olisi ensimmäiselle kiva kun sillä olisi sisko. Itselläni ei ole, ja olisin aina halunnut. Poika tuli, ja kyllä nuo nyt paremman puutteessa yhdessä silti leikkivät. Poikani on ihan erilainen kuin tyttäreni, mutta se suurin ero ei suinkaan ole sitä mitä etukäteen lapsettomana kuvittelin. Joo, poikani tykkää autoista jne, mutta se on kuitenkin vain tavallaan harrastus, siinä missä yllätyksenä tuli hänen luonteensa, joka ei ole taas sitten yhtään samanlainen kuin minun, isänsä tai sisarensa luonne.
Yllätyksiä täynnä on tämä lapsiasia, sukupuoli tuntuu nykyään aika pieneltä muuttujalta tässä pakassa.
Et edes lue niitä, jotka vain jumaloivat edelleen poikia.
poikia pidettiin arvokkaampina
no pojat ovat arvokkaampia!
mielummin poika/poikia, kuin tyttöjä!
ei kukaan oikeasti toivo tyttöä! ei todellakaan!
vanhakansakin tietää poika tulee hyvä tulee, tyttö tulee tyhjä tulee!
siksi. Lisäksi meillä on jo neljä poikaa ja yksi tyttö... toinen tyttö olisi tervetullut :)
ja kyllä se niin on, että aikuisen tyttären kanssa on läheisempi kuin pojan.
ainaski mun ja äitinsä näköisiä tietty :)
Nojoo, sä olet nyt varmaan vaan ohittenut ne kohdat, joissa toivotaan poikaa. Mulla on poika ja kaksi tyttöä, nyt toivoisin poikaa jahka neljäs saadaan alulle. Järkevää olisi haluta tyttö, kun vaatteita olisi jo valmiiksi.
Mulla on maailman ihanin poikalapsi ja nyt on toinen vauva tulossa ja mielellään ottaisin toisen pojan, jos saisin :D
En toki tytöstä pahastuisi! :)
Luultavasti mulla vaikuttaa se, että oma äitisuhteeni on huono, joten en ole koskaan kokenut sitä kaverillista äiti-tytär suhdetta mistä monet niin hehkuttaa.
että
- oma sukupuoli tuntuu aina läheisemmältä. Nainen vertaa usein omaa suhdettaan äitiinsä siihen kuviteltuu omaan äiti-lapsi-suhteeseen. On ihan luonnollista että siihen kuvitellaan lapsen paikalle tyttö.
- naiset ja tytöt herättävät yleensä hyvin myönteisiä mielikuvia. Lehtien kannessa, ihan sama minkä lehtien, on aina nainen, samoin vauva-lehden kannessa on yleensä aina tyttö. Sen vuoksi tyttölapsi voi ajatuksena tuntua jotenkin kotoisammalta ja turvallisemmalta.
- monilla naisilla on johonkuhun toiseen naiseen läheisempi ja myötäelävämpi suhde kuin ikinä siihen omaan mieheen. Naisilla voi olla ystäviä, jotka ymmärtävät puolesta sanasta mitä toinen tarkoittaa, ja mies joka ei kymmenen vuoden selittämisen jälkeenkään kuuntele eikä kannusta. Monet toivovat läheistä suhdetta omaan lapseensakin, ja jos sitä ei koskaan ole miehen kanssa kokenut, voi tuntua vaikealta kuvitella, että sellainen voisi olla oman pojan kanssa.
Jos mä oisin poikia saanut, en tiedä mitä olisin tehnyt. Onneksi sain tyttöjä ja meidän tytöt on suloisempia ja fiksuimpia maailmassa!
miten sydämen sulattava maailman ihanin olento oma pieni poika on!
Mulla on niitä kolme, ja ne on vaan NIIIN herkkiä, suloisia pieniä sankareita.
Mikä voisi olla ihanampaa, kuin pieni poika, joka auton takapenkiltä sanoo: "Äiti sä olet maailman kivoin. Mä rakastan sua! Ja kotona annan sulle suukon. Sellaisen oikein ISON suukon!"
Ei niitä poikia tarvitse pelätä. Ja ihan samoja asioita niiden kanssa voi tehdä kuin tyttöjenkin. Ja jos et itsellesi tykkäisi pukea vaaleanpunaista hörhelö-rimpsu-unelmaa, miksi se on niin tärkeää saada lapsen päälle? Pojillekin on nykyään mitä makeimpia vaatteita tarjolla.
ja kyllä se niin on, että aikuisen tyttären kanssa on läheisempi kuin pojan.
ei pidä paikkaansa!
kuin pojat. Meillä poika ja tyttö ja jos saisimme vielä yhden niin ehdottomasti poika. Ja jos vaan toista sukupuolta saisi valita niin poikia, kiitos! Vaikka toki tyttöänkin rakastan hurjasti niin
pojallani on erityinen paikka mun sydämessä, liittyy varmaankin myös esikoisuuteen.
on toivoneet poikaa. Minä esimerkiksi toivoin poikaa ja sain sellaisen. Siskonikin toivoi ensisijassa poikaa ja sai sellaisen.
ja kyllä se niin on, että aikuisen tyttären kanssa on läheisempi kuin pojan.
jännä, kun tästä huolimatta jotkut haluavat mieluummin pojan. Vaikka järki sanoo juuri noin kuin sanoit.
Kai se on sitten joku abstrakti toive? Haluaa toista sukupuolta kuin itse on, haluaa olla ainoa saman sukupuolen edustaja taloudessa, kuten kuningatar? Ei saisi kai sanoa mutta kunhan arvaan.
Tai sitten se mihin on tottunut, eli jos on jo poika tai poikia, heitä rakastaa. Mä esim en tykkää kauheasti lapsista ollenkaan, paitsi omista. Alunperin piti saada vain yksi, jotta "on se oma", ja oli sama kumpaa sukupuolta. Kunnes tuli eka poika, ja sitten toivoinkin hitusen enemmän poikaa.
En minä ainakaan halua olla mikään perheen "kuningatar". Enkä ollut myöskään aiemmin tottunut poikiin, minulla ei ole veljiä. Toivoin poikaa ihan muuten vaan, ajattelin, että pienet pojat on niin ihania ja sitten on kiva olla pojan äiti. Seuraava lapsi oli tyttö ja hänkin ihan toivottu, vaikken hänen kohdallaan erityisesti toivonut kumpaakaan sukupuolta.
Mieheni on äitinsä kanssa hyvin läheinen, läheisempi kuin siskonsa.
15