Tunnetko "parantunutta" alkoholistia?

kannattaa kokeilla jotain toista ryhmää, ei ne kaikki ole samanlaisia, vaikka periaate niissä sama onkin. Alkoholistimieheni (ollut raittiina jo toistakymmentä vuotta) inhosi ensimmäistä ryhmää, jossa yritti käydä, mutta myöhemmin kokeili AA:ta uudestaan, ja onnistui löytämään ryhmän, joka sopi hänelle erittäin hyvin. Tässä toisessa ryhmässä oli useita jo vuosia/vuosikymmeniä raittiina olleita ihmisiä, joiden elämä oli jo järjestyksessä, ensimmäisessä ryhmässä enemmmän vasta juomistaan lopettamassa olevia tai muuten elämässään vähän huonommin pärjänneitä ihmisiä.

Itse liikakäytin rankasti ja pakkomielteisesti alkoa ikävuodet 18-35, mutta nykyisin olen kohtuukäyttäjä. Pidän itseäni alkoholismista, alkoholiriippuvuudesta parantuneena, mutta toisten mukaan en ole koskaan ollut alkoholisti sillä perusteella että nyt erilaisessa elämäntilanteessa ja mielen eheydyttyä pystyn myös kohtuuteen syöksymättä AA:n teorioiden mukaan samantien hillittömään juomishelvettiin uudestaan.

mutt alisätään siihen vielä sekakäyttö. Huumeita ja lääkkeitä ja oikeastaan mitä vaan millä sai pään sekasin. Juoppohulluus iski jos oli yli 6h ilman alkoholia. SItten tapasin mieheni ja kaikki muuttui kun tikkuun ilmesty viiva.

Kohtuu käyttäjä nykyään (alkoholin siis) eikä suurin osa nykyisistä tutuistani tiedä että olen entinen sekakäyttäjä/alkoholisti :)

kaksi, mutta en tunne nin läheisesti että tietäisin syyt miksi aikoinaan ryyppäsivät.



Mutta kumpikin ollut vesilinjalla jo yli 15 vuotta.

että ei se ole ainoa toimiva keino. Kumpikin otti "päivä kerraallaan" asenteen, toinen laittoi jääkaapin oveen ruutupaperin johon alkoi vedellä rukseja jokaisena juomattomana päivänä, toisesta en tiedä käyttikö mitään vastaavaa.

kaksi, mutta en tunne nin läheisesti että tietäisin syyt miksi aikoinaan ryyppäsivät.

Mutta kumpikin ollut vesilinjalla jo yli 15 vuotta.

Ja AA:han oli mentävä :D

Pakko oli nöyrtyä...

t. 11 vuotta raittiina

vähän heikolta tosin näyttää.

AA on ainut joka voi auttaa. Alkoholisti ei parane " päättämällä" lopettaa juominen. Väitän että sellainen ei alkoholisti ole koskaan ollutkaan. Juomista ei voi vain lopettaa, pitää olla halu elää raittiina. Muuten se ei onnistu

lääkäriltä terveyskeskuksessa. Kerroin olevani ahdistunut ja kärsiväni unettomuudesta ja että mikään ei tunnu miltään.

Psyko määräsi mielialalääkkeitä ja kehotti vähentämään juomista. Ehdotti A-kliniikkaa. Menin sinne ja kokeilin vuoden verran Antabusta.

Tasan vuoden olin juomatta; sitten taas aloitin juomisen. Nyt vaan kovemmin ja salaa.

Join vielä muutaman vuoden ja luin paljon alkoholistien elämänkertoja.

Mietin elämääni ja katsoin peiliin. Tätäkö haluan?? Ikuista humalaa ja vitutusta?!

Menin vihdoin AA:han, lopetin juomisen.

varsinkin niiden jotka eivät välttämättä halua pyrkiä absolutismiin vaan kohtuuteen - AA:ssahan ainoa hyväksytty tavoite on täysraittius. A-klinikalla autetaan asiakasta siihen tavoitteeseen mihin hän itse haluaa olipa kohtuukäyttö tai täysraittius.

Ryyppäsi tosi rankasti vuosikymmeniä, kunnes raitistui kerrasta noin 15 vuotta sitten. Sitä ennen näin isääni pääasiassa humalaisena. :( Isä meni katkaisuasemalle, jossa oli jonkin aikaa, ehkä viikon (?). Sen jälkeen ei ole juonut tippaakaan. Eikä kyllä käynyt AA-kerhossakaan, ei olisi hänen juttunsa, mutta uskon että useimmille sopii. On todella erikoinen ihminen, ei sovellu oikein muiden ihmisten tavoille.

kyllä ne mun tuntemat olivat sellaisia että aloittivat juomisen jo aamulla, ja alkoholia meni useampi pullo viiniä päivässä. Ja lopettivat ilman AA:ta. Mutta ei kai ne sitten olleet alkoholisteja, kun vaan päättivät että haluavat elää raittiina=lopettaa juomisen ja tekivät sen...

AA on ainut joka voi auttaa. Alkoholisti ei parane " päättämällä" lopettaa juominen. Väitän että sellainen ei alkoholisti ole koskaan ollutkaan. Juomista ei voi vain lopettaa, pitää olla halu elää raittiina. Muuten se ei onnistu

HIeno juttu niille joille sopii... Itsekin kävin joskus kun olin huolissani juomisestani. Valitettavasti mulle koko AA oli ihan mahdoton ajatus. Eniten tökki se hengellissävytteinen askel-systeemi. En minä usko mihinkään korkeampiin voimiin enkä halua myöntää voimattomuuttani alkoholin edessä - päinvastoin, minä haluan löytää oman voimani päättää juomisestani. Viinanhimokin minulla vain yltyi niissä kokouksissa joissa kunnon pro:t kertoilivat puolikaihoisasti juopottelevan elämän kauheuksista.



Lisäksi oli kaikenlaista ihmeellistä perustelematonta soopaa kuten alkoholismin määritteleminen ei alkoholiriippuvuudeksi kuten yleensä, vaan joksikin mystiseksi parantumattomaksi sairaudeksi josta ei voi parantua kuin AA:lla (jos oli muuten parantunut, väittävät että joko ei ole koskaan ollut OIKEA alkoholisti vaan vain suurkuluttaja, tai että raitistuminen ei ole aitoa vaan päällä on pitkä kuiva huikka jakso joka tulee loppumaan sortumiseen).



Ei kiitos moista puoliuskonnollista kerhoa minulle. Pääsin onneksi sittemmin liikajuomisesta omin avuin, kohtuuteen.

Toinen on jo vainaa, joten taatusti pysyi loppuikänsä raittiina ja toinenkin lähempänä sataa kuin viittäkymmentä vuottaan.



Toinen oli jo vanhainkoti-iässä lopettaessaan, toisen vaimo kuoli ja siitä alkoi raittius. Liekö sitten ollut vaimon syy kun piti siihen saakka...

Kun tapasivat, oli jo aika ojakunnossa. Lopetti ryyppäämisen AA.n avulla. Luki ylioppilaaksi iltakoulussa, sekä insinööriksi ja nyt ovat hyvin toimeentulevat perhe kahden lapsen kera. En olisi ikinä itse uskonut, että mies pystyy siihen. Niin kurjassa kunnossa oli kun tapasivat.



Käy edelleen AA.ssa satunnaisesti, vaikka on ollut juomatta 18 vuotta. Ei koskaan puhu olevansa absolutisti tai parantunut alkoholisti vaan alkoholisti, joka on päivän kerrallaan juomatta.

Ihan hyvään suuntaan elämä on mennyt.

Kaduttaa pirusti kaikki ne hukkaan heitetyt vuodet (n. 10 vuotta), ja juomisen lopettamisen jälkeenkin, lasten synnyttyä, olin monta vuotta jotenkin tyhjän päällä.

Juominen loppui ensimmäiseen raskauteen.

Olin nuorena erittäin ujo, ahdistunut ja masentunut ja lääkitsin itseäni viinalla. Kunpa olisin ymmärtänyt paremmin!

Elämä on nykyisin mallillaan, lapset asuvat kanssani, ovat kohta täysi-ikäisiä, minulla on vakituinen työ ja minua rakastetaan.

Jeesus kosketti ja paransi. Jumalalle kaikki on mahdollista, jos aidosti uskoo Häneen.

Miten tämä siis toimii?

erosivat kun olin jo muuttanut pois kotoa. Oli tosi surkea ensimmäiset vuodet, mutta pysyi selvänä.



Varmaan sekin auttoi, että pääsi huonosta suhteesta eroon, jossa toinen koko ajan huusi korvaan että on täysi paska.



Isä loi itselleen uuden oman elämän, harrasti, sai omia ystäviä ja tapasi 5 vuotta sitten mukavan naisen, jota palvoo. Hänellä on nyt hyvä olla.

Hän ei ensin ollut mitenkään oppiakseen juomista, mutta kuulemma meni aina oksentamisen jälkeen juomaan lisää ja sitten oppi. Vuosikymmeniä mölysi kännissä viikonloput ja arjet, ihan puliukko. Sisko piti taloutta yllä ja hankki ruokaa pöytään ja puhtaat vaatteet. - Sitten enon maha tuli kauhean kipeäksi ja hän makasi sängyssä pari viikkoa. Kun siitä nousi, ei enää koskaan koskenut mihinkään alkoholiin. - Lääkäriin eno ei mennyt eikä AA:han. Hän eli raittiina loppuelämänsä n. 20 v.