Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko "parantunutta" alkoholistia?
18.04.2012 |
Miten onnistui, mihin suuntaan elämä kääntyi? Miksi alkoholi oli voitolla?
Kommentit (38)
Isäni oli alkoholisti ja lopetti yllättäen vuonna 1999 "tipattomalla tammikulla". Ensimmäinen lapsenlapsi oli tulossa ja sanoin, ettei se lapsi tule koskaan näkemään isoisäänsä humalassa ja tämä riitti näköjään motivaatioksi, tosin oli sitä varmaan jo kauemminkin miettinyt kun perhesuhteet olivat pilalla ja urakin alkoi olla vaakalaudalla. Lopetti ihan itsekseen ja omalla päätöksellä ja päätös on ihme kyllä pitänyt, on täysin absolutisti ollut jo 13v :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tässä tapauksessa se AA ei ole vaihtoehto.
sanon, että AA on OIKEASTI AINOA vaihtoehto, muu on tekohengitystä ja korvaavaa puuhastelua mm. lääkkein...
On uskallettava aloittaa uusi elämä käymällä syvästi läpi elämänsä kipukohtia. Mut hienoja esimerkkejä tästä rohkeudesta on. Eikä toinen ihminen voi vaikuttaa siihen käynnistyykö paraneminen tai ei
oli tapajuomari, siis teinistä saakka juonut ja eristäytynyt omaan kaveriporukkaansa. Joka viikonloppu kunnon perseet olalle ja viikollakin muutama, viikonlopun ostos oli yleensä salkku/vkl, jos edes riittikään kummallekin päivälle.
Mun kanssa oli seurustellut vuoden, kun alkoi vähentää. Itse olen melkein absolutisti, en koskaan ostanut miehelle oma-aloitteisesti kaljoja kuten exänsä, vanhemmilleen kun mentiin iltaa viettämään n. 2x/kk, sanoin etten jaksa lähteä jos siellä pitää taas juoda niin kauheasti. Koskaan en nalkuttanut muuten.
Mies päätti itse sitten lopettaa, kun minä olin se joka muisti mitä viikonloppuna on kuka mitäkin sanonut ja tehnyt, ja sitten kertoilin hänelle/heille.
Edelleen miehen on vaikea olla juomatta kun käydään vanhemmillaan, vanhemmat ostaa ja tarjoaa siellä automaattisesti. Osaa kuitenkin pitäytyä yhdessä tai kahdessa annoksessa. Oma oli päätöksensä, minä olen vain nyt erittäin tyytyväinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon, että AA on OIKEASTI AINOA vaihtoehto, muu on tekohengitystä ja korvaavaa puuhastelua mm. lääkkein...
Itse olen ollut raittiina kolme vuotta ilman AA:ta. Sellaisiin hörhöklubeihin ei todellakaan tarvitse liittyä pysyäkseen raittiina. Hyvä niille joille se toimii, mutta monet ei sitä halua eikä tarvitse. En voisi sietää istumista muiden juoppojen kanssa ja vuosikausia jankuttaa viinasta ja sen kiroista. En tarvitse "korkeampia voimia" enkä "askeleita" pitääkseni raittiuspäätöksen.
Hoidossa olen ollut ja lääkkeitäkin syönyt aluksi, mutta nyt täysin ilman lääkitystä, ainoastaan terapeutin kanssa juttelen säännöllisesti.
sanon, että AA on OIKEASTI AINOA vaihtoehto, muu on tekohengitystä ja korvaavaa puuhastelua mm. lääkkein...
Itse olen ollut raittiina kolme vuotta ilman AA:ta. Sellaisiin hörhöklubeihin ei todellakaan tarvitse liittyä pysyäkseen raittiina. Hyvä niille joille se toimii, mutta monet ei sitä halua eikä tarvitse. En voisi sietää istumista muiden juoppojen kanssa ja vuosikausia jankuttaa viinasta ja sen kiroista. En tarvitse "korkeampia voimia" enkä "askeleita" pitääkseni raittiuspäätöksen.
Hoidossa olen ollut ja lääkkeitäkin syönyt aluksi, mutta nyt täysin ilman lääkitystä, ainoastaan terapeutin kanssa juttelen säännöllisesti.
Mäkin olen kyllä käsittänyt, että AA ei ole ainoa vaihtoehto. Ap:n tarkoittamalla tapauksessa se tai hoito eivät ole mahdollisia.
Millaista alkoholismisi oli, jos saan kysyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli entinen appiukkoni, tai avoappiukkoni (olin avoliitossa). Hän lopetti juomisen, kun lapsi (poikaystäväni) syntyi. Joi aina vettä tai omenamehua (muut viiniä, ei ollut Suomessa).
Sittemmin sain tietää, kun liitto oli jo ohi poikaystäväni kanssa, että appi oli kuollut keuhkoahtaumaan. Poltti hirveästi tupakkaa, ja yritti sitä vähentää, siinä onnistumatta.
Hän oli entinen appiukkoni, tai avoappiukkoni (olin avoliitossa). Hän lopetti juomisen, kun lapsi (poikaystäväni) syntyi. Joi aina vettä tai omenamehua (muut viiniä, ei ollut Suomessa).
Sittemmin sain tietää, kun liitto oli jo ohi poikaystäväni kanssa, että appi oli kuollut keuhkoahtaumaan. Poltti hirveästi tupakkaa, ja yritti sitä vähentää, siinä onnistumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse liikakäytin rankasti ja pakkomielteisesti alkoa ikävuodet 18-35, mutta nykyisin olen kohtuukäyttäjä. Pidän itseäni alkoholismista, alkoholiriippuvuudesta parantuneena, mutta toisten mukaan en ole koskaan ollut alkoholisti sillä perusteella että nyt erilaisessa elämäntilanteessa ja mielen eheydyttyä pystyn myös kohtuuteen syöksymättä AA:n teorioiden mukaan samantien hillittömään juomishelvettiin uudestaan.
Join joka ilta, viikonloppuisin jo päivällä. Päätin vähentää, jotta lapsilleni ei jää ainoastaan muistoksena lapsuudesta se tissutteleva mutsi.
En kylläkään ole absolutisti, enkä sellaiseksi halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join joka ilta, viikonloppuisin jo päivällä. Päätin vähentää, jotta lapsilleni ei jää ainoastaan muistoksena lapsuudesta se tissutteleva mutsi.
En kylläkään ole absolutisti, enkä sellaiseksi halua.
sanon, että AA on OIKEASTI AINOA vaihtoehto, muu on tekohengitystä ja korvaavaa puuhastelua mm. lääkkein...
Itse olen ollut raittiina kolme vuotta ilman AA:ta. Sellaisiin hörhöklubeihin ei todellakaan tarvitse liittyä pysyäkseen raittiina. Hyvä niille joille se toimii, mutta monet ei sitä halua eikä tarvitse. En voisi sietää istumista muiden juoppojen kanssa ja vuosikausia jankuttaa viinasta ja sen kiroista. En tarvitse "korkeampia voimia" enkä "askeleita" pitääkseni raittiuspäätöksen. Hoidossa olen ollut ja lääkkeitäkin syönyt aluksi, mutta nyt täysin ilman lääkitystä, ainoastaan terapeutin kanssa juttelen säännöllisesti.
Mäkin olen kyllä käsittänyt, että AA ei ole ainoa vaihtoehto. Ap:n tarkoittamalla tapauksessa se tai hoito eivät ole mahdollisia. Millaista alkoholismisi oli, jos saan kysyä?
Juominen paheni hiljalleen vuosien aikana. En ole koskaan tykännyt känneistä, mutta tissuttelusta senkin edestä. Viime aikoina join joka päivä, alkaen aamusta jos vain mahdollista. Salasin juomistani perheeltäni niin hyvin kuin pystyin, pulloja oli piilossa. Olin pienessä pöhnässä koko ajan, joskus meni yli ja nukahtelin (=sammuin) jo alkuillasta.
Täysraittius on mulle ainoa vaihtoehto, en halua enää koskeakaan alkoholiin, tiedän mitä se mulle tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Join joka ilta, viikonloppuisin jo päivällä. Päätin vähentää, jotta lapsilleni ei jää ainoastaan muistoksena lapsuudesta se tissutteleva mutsi. En kylläkään ole absolutisti, enkä sellaiseksi halua.
Minähän se itse ne pulloni kotiin kannoin joka päivä, sitten kannoin vaan vähemmän ja harvemmin, pikkuhiljaa. Illalla kun normaalisti kotiuduin, avasin siiderin ja aloin tekemään ruokaa, muutin sen niin, että tein ensin ruuan, söin ja vasta sitten otin siiderin, noh, eihän se maistunut niin hyvältä enää, kun vatsa oli täys.
toinen nykyään naimisissa, kuka senkin huoli, kamala suustaan ;) ja toinen sinkkumies, keski-iän yli kumpikin. En tiedä miksi viina vei, toinen päätyi siltojen alle jopa jossain vaiheessa, toinen eron jälkeen kippas vuosikymmeniä.
liikakäytöstä kohtuukäyttöön.
Mulla tuo oli sekä tahdon että tiedostamisen kysymys. Tiedostin, että minussa on paljon ahdistusta koulukiusaamisen ja sitä seuranneen eristäytymisen seurauksena, ihan diagnosoitunakin yleinen ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö. Ymmärsin lääkitseväni alkoholilla ahdistusta, vaikka oikeasti pitkän päälle ko. lääkitys vain pahentaa tilaa. Tajusin, että minun on hankittava elämälleni oikeaa sisältöä, eikä vain hankkia hyviä fiiliksiä manipuloimalla aivokemiaani alkoholilla. Helppo ja kätevä tapahan se toki on, ei tarvi nähdä vaivaa ja tyydytys on varma, toisin kuin vaikka jos etsii merkitystä ihmissuhteista tai harrastuksista. Harmi vaan että tuhoaa terveyden ja lopulta elämänhallinnankin.
Toinen juttu sitten kun olin tiedostanut että alkoholinkäyttöni on minulle vahingollista ja estää minua oikeasti elämästä tyydyttävää elämää, oli että vain päätin että nyt tätä on määrätietoisesti vähennettävä. Vähensin asteittain niin että sallin ensin arkisin itselleni 6 ison sijasta 5, sitten 4, sitten 3. Lopulta enäää yhden lasin viiniä. Kunnon kännit sallin alkuun vain perjantaina perjantain ja lauantain sijaan, ja ehkä vuoden päätsä päädyinh siihen että en juo kuin suurina juhlapäivinä kertakäyttösuosituksia isompia määriä. Ei se lopulta niin vaikeaa ollut, tosin vaati tietyistä juopotteluun houkuttavista biletyskavereista luopumista, ne onnistuivat aina houkuttamaan vanhoihin tapoihin lankeamiseen.
Meillä painitaan todella vakavasti tämän ongelman kanssa. Halua löytyy elämään eikä sen lopettamiseen turhalla juomisella, mutta vaikeaa on ja kotona tosiaan pitää onnistua ilman ulkopuolista apua.
On hyvä kuulla muiden onnistumisista ainaisten kuolemantuomioiden sijaan.
Jeesus kosketti ja paransi. Jumalalle kaikki on mahdollista, jos aidosti uskoo Häneen.
Menittekö julkiselle puolelle vai yksityiselle? Miten saitte ajan, mitä ihmettä sitä sanoisi? Miten teihin suhtauduttiin ja millaista apua saitte?
Olisin todella kiitollinen vastauksista.
Mun isoisä oli viimeiset 20v juomatta, samoin setäni. Yksi kaverini lopetti jo 15v sitten ja on parantunut, absolutisti nykyään. Korkki kiinni ja AA-kerhoon! Kyllä siitä voi parantua!