4-vuotiaan rajut raivarit, itkut, ulvomiset jne.
Meillä poika täyttää kohta 4v. Nyt muutaman viikon ajan on elämämme ollut kuin painajaisesta. Lapsi aloittaa päättömän huutamisen pienestäkin asiasta. Siinä vaiheessa yritän vielä rauhallisesti kysyä mikä hätänä. Ei auta. Huuto jatkuu ja oma kärsivällisyys loppuu. Hänet on laitettu omaan huoneeseen huutamaan, mutta ei tunnu auttavan. Kenties on liian pieni kyseiseen rangaistukseen...Itseltä alkaa voimat loppua ja omakin itku on jo herkässä, kun pelottaa että lapsella ei ole kaikki hyvin.
Muutimme uuteen paikkaan kolme kuukautta sitten ja tämä merkitsi kavereiden ja hoitopaikan vaihtumista. Hoidossa pärjää erittäin hyvin, ei kuulemma ole ikinä huonolla tuulella.
Tänäänkin oli suunniteltu kivaa ohjelmaa, mutta huuto alkoi heti aamusta. Peruutimme menomme, josko hän sen verran ymmärtäisi syy-seuraus-suhteita. Lisäksi karkkipäivä on peruttu toistaiseksi.
Tuntuu olevan todella hankala ikä tämä 4v. Toisaalta en enää hyväksy 2-vuotiaan käytöstä, toisaalta on kuitenkin aika pieni vielä, joten ei voi vaatia liikoja. Huh-huh, rankkaa on! Kaipaisin kipeästi omia kokemuksianne. Rohkaisevaa olisi kuulla muiden vastaavista kausista ja miten olette niistä selvinneet.
Kommentit (5)
Aluksi luulin että nyt ei ole kaikki kotona tai kasvatuksessa on mennyt joku totaalisesti pieleen. Loukkaantuu ja suuttuu ihan pienistä asioista. Kiukuttelee ja marisee eikä usko mitään.
Nyt hän täyttää parin kuukauden päästä 5 ja ehkä vähän on helpottanu, mutta täytyy sanoa että on ollu raskasta aikaa. Hermot menee itsellä kun toinen käyttäytyy miten sattuu.
Meilläkin on kyllä muutoksia tapahtunu kesän aikaa, muutto, päiväkodista pois jääminen ja lopuksi pikku veljen syntymä. Mutta tyttö oli kyllä jo ennen sitä hankala ja vauvan syntymän jälkeen on tullut erinlaista ärsyttämistä eteen.
Odotan vaan kun hän täyttää 5 tammikuussa josko sitten alkaisi parempi jakso.
ja välillä aivan mahdoton!! Ja äidistä ei haluaisi olla erossa. Mutta suurta helpotuksena tuskaani sain ja paremmin myös jaksan ymmärtää lastani, kun luin uudesta Vauva-lehdestä seuraavaa: " Neljän vuoden iässä tyttöjen ja poikien kehityskulku eroaa. Pojat lähtevät kasvamaan irti äidistä ja tytöt puolestaan yhä enemmän äitiä kohti. Nelivuotias poika elää oidipaalivaihetta, jolloin hän vaistoaa, että hänen täytyy irrottautua äidistä. Ennen irrottautumista poika tekee vielä paluun äidin helmoihin, mikä ilmenee useimmiten itkuherkkyytenä ja arkuutena. Pojan takertuminen äitiin oidipaalivaiheessa kertoo luottavaisesta äiti-lapsi-suhteesta." (Mervi Juusola, Vauva 11/05).
Eli suurta kamppailua käyvät pienet miehet mielessään. Ei ihme, jos elämä heittää hetkittäin kuperkeikkaa. Eli rakkautta, rajoja ja ymmärrystä.
Samanlainen uhmaaminen jatkunut noin puoli vuotta. Toivottavasti joskus helpottaa...
Ehkä lapsen kiukuttelu johtuu uudesta asuinpaikasta ja -hoitonpaikasta. Kun kiukuttelu alkaa ota syliin ja keskustele rauhalliseen ääneen. Kerro uudesta asuinpaikasta positiivisiä asioita ja kerro tulevista uusista kavereista.
Muista että lapsesi elämässä on tapahtunut uusi ja mullistava asia, eli muutto. Kaikki on uutta lapsellesi ja vierasta. Ole syli avoinna ja pure hammasta yhteen, kaikki kiukku loppuu, kun paikka on tuttua. ter. lastenhoitaja
Yskä ja nuha on ollut tytöllä myös reilu kaksi kuukautta. Eilen aamusta sitten valitti korvaansa kun edellinen yö meni yskiessä. Ja lääkärin luona käydessämme korvatulehdushan se olikin!
Eli minä kehoittaisin käymään lääkärissä niin tietäisi ettei ainakaan korvatulehdus tai muu vastaava ole itkujen ja kiukuttelujen taustalla. Oli kyllä meidän tyttö viime yön jäljiltä ihan kuin toinen tyttö kun sai nukuttua koko yön heräämättä.
Varmasti teillä kyllä osaltaan vaikuttaa myös tuo muutto, että ikäänkuin kiukuttelisi pahaa oloaan. Kannattaa yrittää keskustella lapsen kanssa, mikä häntä vaivaa..
Muuta neuvoa nyt en osaa neuvoa kuin jaksamisia!