Millainen oli kamalin kyläilysi?
Itsehän olin 2 lapseni (6 ja 2 vuotiaat) kanssa kylässä pariskunnan luona jossa 3 kk ikäinen vauva, toiste en mene...
Perheen mies ei antanut 6-vuotiaani koskea M I H I N K Ä Ä N, edes tuoliin saati imuriin!! Luuli varmaan että lapset rikkoo aivan kaiken mihin koskevat!
Hän oli kyykyssä paperi kädessä valmiina pyyhkimässä lapseni sormia kun lapseni söi suklaakeksiä. Heillä oli kaikki ruuvit ja mutterit sohvalla esillä, minä siirsin heidän astiansa pöydältä pois ettei vain pienempi menisi niihin koskemaan. Jopa kameransa mies laittoi siihen lattialle ja komensi taukoamatta pienempääni. Miksi jätti sen siihen tyrkylle?
Lapseni oli todella kiltisti eikä riehunut yhtään,nätisti koski kaikkeen koska ei ollut lelujakaan millä leikkiä. Perheen mies jopa komensi vielä 6 vuotiastani laittamaan heidän vauvansa helistimen takaisin laatikkoon kun lapseni olisi sillä leikkinyt. Kertakaikkiaan lähdin kylästä tuohtuneena, tunsin ettemme olleet tervetulleita lainkaan vaikka kyläily oli tiedossa jo 2 kuukautta!
Vasta eteisessä kun teimme lähtöä, mies hymyili ensimmäisen kerran. Oli iloinen kun häivyimme :D
Asunto oli täynnä kaikkea Design-kamaa, katsotaampa vuoden päästä kun heidän vaaveli repii kaikki alas :/
Ainiin, unohtui vielä sekin etten saanut edes kahvia, keksinkin 6-vuotiaani sai pyytämällä kun huomasi keksikupin tiskipöydällä...
Kommentit (8)
Pakko se koti on rakentaa sellaiseksi että hermot menee riekaleiksi yhden ainoan normaalin pikkulapsen kanssa?
Kuvailemasi perhe olisi pahin vielailuni kohde =D
Menimme miehen armeijakaverin luokse kylään parinsadan kilometrin päähän. Meillä 1,5-vuotiaat kaksoset sekä 3-vuotias. Isäntäperheemme vanhemmat nukkuivat reippaasti yli puoleenpäivään. Heidän 3-vuotias esikoisensa leikki sitten meidän kanssa. Mitään ruokaa ei tehty ennen klo 17, silloinkin jouduin jo itse kysymään, että voisinko valmistaa mahdollisesti ruokaa heidän keittiössään. En muista paljonko ruokaa vein mukanani, mutta tapani mukaan todennäköisesti ihan riittävästi. Aamupalaa otimme sattuneesta syystä itse. Lapsille oli onneks omat eväät mukana. He tulivat meille vastavuoroisesti kylään ja taas he nukkuivat meillä ainakin kahteen iltapäivällä. Jotenkin vierailulla odottaisi vähän eri käytöstä. Voi olla, että olen vähän vanhanaikainen =)
on ollut sellainen olo, että ei olekaan tervetullut. Yksi puolituttu pariskunta pyysi meitä kylään tiettynä ajankohtana. Menimme silloin kun oli sovittu, ja ovella sanoivat, että lapsi on juuri nukkumassa, voitteko tulla takaisin parin tunnin päästä. Asuimme lähellä, joten ei ollut ongelma. Menimme parin tunnin päästä uudestaan, rupattelimme olohuoneessa jonkin aikaa ja pariskunta lähti kohta yhdessä nukuttamaan lasta yöunille makuuhuoneeseen. Kuvittelimme, että toinen heistä tulisi kohta takaisin tms. mutta olivat varmaan tunnin siellä. Emme viitsineet lähteä mitään sanomatta, joten odottelimme kiltisti olohuoneessa kunnes mies tuli pois makuuhuoneesta. Sitten ilmoitimme, että lähdemme kotiin. Eipä olla sen jälkeen hirveästi kyläilty...
kun äiti meni kyläilemään jonkun vanhan sukulaistädin tms. luo.
Tunkkainen, hienoja huonekaluja täyteen tungettu yksiö, valo hädin tuskin pääsee sisälle paksujen samettiverhojen välistä. Pitää olle hiljaa ja kiltisti ettei täti hermostu.
Lasken persialaismaton kuvioita yhä uudestaan ja uudestaan alusta loppuun, kaappikellon viisari naksahtaa eteenpäin kovin kovin hitaasti. Täti kaataa mulle kahvia (jota en ole koskaan ennen juonut), kiltisti nieleskelen sen kammottavan kitkerän mustan litkun ettei täti vaan hermostu...
Jos nyt oikein mietin niin ainakin tosi kiusallisia on olleet ne kerrat kun talon isäntäpari rupeaa riitelemään. Se on kiusallista!
eihän tuo perhe ole ollenkaan tietoinen mitä heillä tulee olemaan edessään =)
hyvä ettet mene toisen kerran, kuka tuollaisessa mestassa ees viihtyy?
aikuiset ne monesti hankalia on, ei lapset!