Lue keskustelun säännöt.
Oikea feministi ei ota miehen sukunimeä!
16.04.2012 |
Ne feminisit onkin sitten harvassa. Tekofemakoita kyllä riittää.
Kommentit (39)
jonkun nimivalinnan avulla "oikean" ja "väärän" feministin? Anna mun kaikki kestää... Miksi minulla pitäisi olla ISÄNI nimi. Eikö oikeampaa sitten olisi vaihtaa esim. äidinäidinäidin tyttönimeen, jos se noin lasketaan. Olisi muuten arvostettu aatelissukukin, että joo. Mutta kun mä en ole mikään pelle, haluan vain perheelle yhteisen nimen ja feminismini ei haalene mieheni nimestä yhtään enempää kuin isäni nimestä. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että emme ole saaneet tätä pulmaa ratkaistua, on ainoa syy miksi emme ole mieheni kanssa vielä menneet naimisiin. Joten jos teillä tosifeministeillä on tarjota ratkaisuja, niitä otetaan kovin mielellään vastaan!Teette niinkuin monet muutkin: keksitte oman uuden nimen jonka otatte yhteiseksi nimeksi. Sen ei tarvitse olla mikään yhdistelmätyyppinen teidän nimistänne.
Nimen keksiminen ei ole se ongelma (se täydellinen on keksitty jo), vaan se, että miehelle nimen vaihtaminen olisi hyvin vaivalloista ja saattaisi hänet hankalaan tilanteeseen työpaikallaan.
Sille, joka kysyi lapsitilanteestamme: odotamme ensimmäistä, la marraskuussa. Hetken ehtii siis vielä vatvoa tätä!
t. 9
Nimen keksiminen ei ole se ongelma (se täydellinen on keksitty jo), vaan se, että miehelle nimen vaihtaminen olisi hyvin vaivalloista ja saattaisi hänet hankalaan tilanteeseen työpaikallaan.
No en minä tiennyt että "ainoa syy miksemme ole naimisissa" on sama tyyppi kuin se jonka mies ei pysty vaihtamaan nimeään.
Minä kyllä katsoisin erittäin pitkään ja kummeksuvasti miestä jolle nimen vaihtaminen on noin mahdotonta. Kerran se vain kirpaisee. Tsiisus.
Minä otin mieheni sukunimen, koska se on kauniimpi kuin tyttönimeni. Rakastan sitä paitsi miestäni, toisin kuin juoppohullua isääni. Miksi helvetissä kantaisin hänen sukunimeään, kun pääsen vaihtamaan.
Mun mielestä idiooteinta porukkaa on nämä naiset, jotka eivät tajua feminismin pointtina olevan tasa-arvon. Mulla on oikeus pitää tyttönimeni, mutta ei velvollisuutta. Hullut femakot pyrkivät siihen, että nimeä ei saisi enää vaihtaa. Isältä saatu sukunimi olisi siis pakko pitää. Todellista vapautta, juu.
Hullut femakot pyrkivät siihen, että nimeä ei saisi enää vaihtaa. Isältä saatu sukunimi olisi siis pakko pitää. Todellista vapautta, juu.
Hullut femakot (kuten minä) pyrkivät siihen, että sukunimen määräytyminen miehen mukaan ei olisi enää yhtään sen yleisempää kuin naisenkaan mukaan. Että sukupuoli ei tässä vaikuttaisi.
Oma mielipiteeni on, että yksi tapa pyrkiä tähän olisi vähentää sukunimen merkittävyyttä yleensäkin. Mihin me oikeastaan tarvitsemme sukunimeä nykyään?
Kun ollaan nykyisessä tilanteessa (ja ottaen huomioon satojen vuosien historia), on feministinen teko että OMASTA TILANTEESTA RIIPPUMATTA ei ota miehen sukunimeä. Ihan vain esimerkin vuoksi, ja jotta tästä tulisi yleisempää.
Mutta olen ap:n kanssa eri mieltä siitä, voiko olla feministi vaikka ei aina kaikissa elämäntilanteissa valitsisikaan kaikken feministisintä toimintamallia. Mielestäni tietysti voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mitä joku tässä jo kirjoittikin, ap:n logiikalla oikea feministi ei mene naimisiin ollenkaan. Oikea feministi odottaa, kunnes on mahdollista rekisteröidä parisuhde myös heterosuhteissa, tai avioliittolaista tulee aidosti sukupuolineutraali.
Olettaen että vain hän voi olla oikea feministi joka toimii aina täysin feministisesti.
piti oman sukunimensä.
En edes harkinnut muuta vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pärjäisitte miehille satasen sprintissä tai työelämässä tai Nobel-palkinnoissa, eikä näissä teidän mielestänne mahtavissa tekofemakko-saavutuksissa jotka ovat lisäksi vasemmalla kädellä kaikkien saavutettavissa.
Ei ne ihan niin hienoja saavutuksia ole kuin luulette vaikka tietty siinä sellainen feministinen omahyväisyys valtaakin mielen illalla nukkumaan mennessä. Let's go over this once more. How is the world different again?
Jooko?
T. Saitille ilkeästi pesiytynyt tylynpuoleinen miesasiamies X9.
Hullut femakot pyrkivät siihen, että nimeä ei saisi enää vaihtaa. Isältä saatu sukunimi olisi siis pakko pitää. Todellista vapautta, juu.
Hullut femakot (kuten minä) pyrkivät siihen, että sukunimen määräytyminen miehen mukaan ei olisi enää yhtään sen yleisempää kuin naisenkaan mukaan. Että sukupuoli ei tässä vaikuttaisi.
Oma mielipiteeni on, että yksi tapa pyrkiä tähän olisi vähentää sukunimen merkittävyyttä yleensäkin. Mihin me oikeastaan tarvitsemme sukunimeä nykyään?
Kun ollaan nykyisessä tilanteessa (ja ottaen huomioon satojen vuosien historia), on feministinen teko että OMASTA TILANTEESTA RIIPPUMATTA ei ota miehen sukunimeä. Ihan vain esimerkin vuoksi, ja jotta tästä tulisi yleisempää.
Jaa. Miksi sitten määrittelet itsesi hulluksi femakoksi? Vai väitätkö, että kuvailemiani ihmisiä ei ole olemassa? Kyllä minua ainakin hullut femakot painosti pitämään tyttönimeni. En pitänyt siitä ollenkaan, koska valinnanvapaus on sukunimen suhteen minulla, ei kenelläkään muulla. Ymmärrän hyvin esimerkin voimalla tapahtuvan oman sukunimen pitämisen, jos sitä jostain syystä pitää tärkeänä, mutta en sulata sitä, että yritetään painostaa muita tekemään samat valinnat mitä itse on tehty. Minulle sukunimiasia on yhdentekevä ja valitsin kauniimman nimen, joka sattui olemaan mieheni nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös ottaa huomioon, että se oma nimenne jonka pidätte on tosiaan hyvin todnäk. omalta isältänne saama nimi.
myös ottaa huomioon, että se oma nimenne jonka pidätte on tosiaan hyvin todnäk. omalta isältänne saama nimi.
Jos naisen oman nimen pitäminen yleistyy ja sen käyttö jatkaa yleistymistään, tulee se oma sukunimi yhä useammin olemaankin äidin nimi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa rakkaat miehet tarkkaan ennen kun lähdette minkään femakon mukaan.
Tulee pitkä ja raskas tie. Kalliit elatusmaksut ja terapiasessiot.
ole femakko, mutta oman nimeni olen pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan ole mitenkään erityisen femakko. Varmaan herätän kauhua täällä, otin mieheni nimen naimisiin mennessäni enkä vaihtanut takaisin omaa tyttönimeäni kun erosin. En jaksa/viitsi/näe siinä mitään pointtia, sitä paitsi, nykyinen exältä saatu nimi tuntuu jo ihan omalta. Jos vaihtaisin takas tyttönimeen se tuntuis tässä vaiheessa jotenkin korostetusti mun vanhempien nimeltä.
uusvanhoihin naimisiin, niin otan tyttonimeni takaisin. Se on feminismia PAHIMMILLAANN!!!! Ymmarratteko mita tarkoitan?!!!
on tyttönimi, johon ei kykene samaistumaan ja ottaa siksi itselleen miehen sukunimen.
Näin itse menettelin. Pääsin vääränkielisestä sukunimestä eroon luontevasti.
T. oikea feministi
nuorena tyttönä sitä vannottiin, että ei ikinä, mutta mies oli vahvempi.
Meilä heitettiin noppia. Paras viidestä voitti. Kumpikin halusi koko perheelle yhteisen nimen, kumpikaan ei halunnut vaihtaa eikä kummallakaan ollut erityisen harvinaista tai kaunista nimeä joten lopputulema olisi ollut epäreilu joka tapauksessa. Nimet olivat myös huonosti yhteensopivat. Ajateltiin siis luottaa silkkaan tuuriin. Ensin piti matsata esimerkiksi shakissa tai Dead or Alivessa, mutta sitten tuumailtiin, että voisi tulla turhan intensiivinen matsi. Nyt kummallekaan ei jäänyt mitään hampaankoloon eikä 15 vuoden päästä avioriidassa voi ottaa marttyyrin roolia siitä, että suostui luopumaan nimestään. ;)
Kaverin perheessä he tekivät itselleen oman yhdistelmänimen ja ratkaisu tuntui kuulemma symbolisesti paremmalta kuin vain toisen nimen ottaminen. Omasta mielestänikin ajatus oli todella viehättävä, mutta ei tosiaan meillä sopiva. Siis tyylin Verna Vuorinen ja Mikko Koskinen menivät naimisiin ja saivat lapsen ja ovat nyt perhe Vuorikoski. Oikeita nimiä en viitsi tässä antaa.
Kaverin perheessä he tekivät itselleen oman yhdistelmänimen ja ratkaisu tuntui kuulemma symbolisesti paremmalta kuin vain toisen nimen ottaminen. Omasta mielestänikin ajatus oli todella viehättävä, mutta ei tosiaan meillä sopiva. Siis tyylin Verna Vuorinen ja Mikko Koskinen menivät naimisiin ja saivat lapsen ja ovat nyt perhe Vuorikoski. Oikeita nimiä en viitsi tässä antaa.
Meillä on molemmilla sukunimenä yhdyssana, ja kummankin nimi liittyy samaan teemaan. Jos toisen nimestä ottaisi yhdyssanan alun ja toisen nimestä lopun, ja yhdistäisi nämä, tulisi todella kaunis, sointuva, luonteva ja samalla erittäin harvinainen sukunimi!
Mutta on vaikea asia joutua ylipäänsä muuttamaan nimeään. Ei minkään suvunjatkumishölmöilyn vuoksi, vaan siksi että on töissä konservatiivisessa yrityksessä, ja joutuisi siellä todennäköisesti selittelemään asiaa kovasti, ja tulisi ehkä leimatuksi jotenkin mielenvikaiseksi pahimmassa tapauksessa. Hänellä on erittäin laaja ammattikontaktien verkosto, ja periaatteessa jokaiselle pitäisi asiasta jotenkin tiedottaa, joten kokee sen vain todella hankalaksi.
Mitä ihmettä kaltaiseni ymmärtäväinen ja hellämielinen feministi nyt sitten tekisi??
t. 9
miettikää valmiiksi, pidättekö sen myös mahdollisen eron jälkeen.
Tiedän useammankin nuoren tutkijanaisen, joka pilasi uransa vaihtamalla sukunimensä kesken kaiken (liiton/eron vuoksi). Tiedän myös tutkijanaisia, joiden nimestä näkee heti, kenen kuuluisan proffan kanssa he ovat naimisissa - siitä saa ikävä kyllä kuvan, että ovat saaneet pestinsä ns. reittä pitkin.