Jos on kotiäitinä jaksamisensa äärirajoilla helpottaako palkkatyöhön palaaminen jaksamista?
Kommentit (13)
mulla ainakin auttoi. Se että pääsi yksin vessaan ja kahville tuntui alussa ihanalta, samoin se että sai puhua työasioista, se laajensi mukavasti elämänpiiriä. Ja siivojaan palkkaus töiden alettua auttoi myös keskittymään olennaiseen:)
Vaatehuolto vain lisääntyy, ja kiire, ja pakkotahtisuus.
Minulla helpotti kyllä siinä vaiheessa, kun lapset meni hoitoon, koska siihen asti olin hoitanut myös työni siellä kotona. Oli ihanaa kun sai tehda jopa tunnin töitä yhteen soittoon ja hiljaisuudessa!
Saa elämäänsä muuta sisältöä kuin pikkulapsijutut.
kun molemmat ovat töissä. ja mistä se voimien äärirajoilla olo johtuu? jos on vaativat lapset, töissä pääsee kyllä helpommalla ;)
kun kukaan ei ollut päivällä sotkemassa eikä kotona syömässä. Pyykinpesua toki on.
Vähemmän aikaa pyykin pesuun ja siivoukseen ja ruuan laittamiseen sekä itse on sitten työpäivän jälkeen todella väsynyt. Ja lasten sairaudetkin on hankalampi hoitaa ja rahaakin palaa enemmän kuin kotona ollessa.
Siivottavaa on vähemmän, koska kukaan ei ole sotkemassa. Isommat lapset on koulussa, pienin päivähoidossa, mies ja minä töissä.
Ruuanlaittoa on vähemmän, kun tarvitsee tehdä vain päivällinen.
Tietenkin riippuu sitten ihan siitä työstä, esim jos ei pidä työstään, niin ei kai se jaksamista helpota jos on joka päivä töissä kestovitutus päällä.
Mä rakastan mun työtä, tekisin sitä vaikka palkatta, se on vähän kuin harrastus jonka parissa viihtyy.
ja millainen on työ.
Samoin se miten saa arjen pyörimään.
Minusta fiksua olisi miettiä syitä miksi on väsynyt.
Jos lapset on allergisia tai nukkuu huonosti niin ei työssä käyminen helpota ja silloin pitää väsymyksen lisäksi jaksaa käydä töissä.
Iltaisin jos ei tee lapsien kanssa mitään niin tulee helposti morkkis hoitoon viemisestä (saattaa tulla tämä muutenkin).
Jos taas kaipaa vaihtelua, kaipaa työn hoitamista ja ties mitä muuta tuollaista niin työssä käyminen on silloin hyvä valinta.
Varsinkin jos jaksaa sitä kautta lapsia vähän aikaa ja se aika tulee oltua lapsien kanssa intensiivisesti?
Omaa tekemistä voi taas saada muutakin kautta ja mielekkyyttä elämään. Harrastukset ja muu vapaaehtoistoiminta yms.
Kotona oleminen on saattanut yllättää äidin. Arki ei olekaan mitä toivoi tai ei uskalla olla mitä tahtoo?
Kokemukseni mukaan helpottaa, jos laittaa lapset vaikkapa osa-aikaisesti päivähoitoon. Hoitoajat pidemmäksi kuin virikekerhoissa, mutta kohtuus huomioiden lasten kannalta siis:) Samalla tulee pehmyt lasku lapsille kotoa hoidon aloitukseen. Töihin ehtii palata myöhemminkin.
Terveisin toipunut, joka luki ainakin 100 kirjaa ja teki kotiin täydellisen pintaremontin aivan itse ennen palkkatyöhön paluutaan. Olipa ihanaa tehdä kotityötkin rauhassa ja laittaa koti arjen sujumisen kannalta helpommaksi, kun en lasten kanssa ollut jaksanut toteuttaa tarpeellisia muutoksia. Töissä jalasten kanssa jaksamisessa auttaakin nyt kauniimpi koti:) Miehestä ei ollut remonttia tekemään...
koska sai päiviin sen 8 tuntia, jona sai ajatella ihan muuta ja olla oma ihmisensä, eikä pelkästään äiti, jonka jokainen toiminto liittyi jotenkin lapsiin.
Ja toisaalta oli helpompi jutella kotitöiden jakamisesta kun molemmat kävivät töissä.
Moni on varmaan alunperinkin kotona siitä syystä, että mies tekee pitkää päivää, eli tuskin töihin meno ainakaan keventää kuormaa...Toki se tuo alkuun vaihtelua ja uusia ihmisiä ympärille.
Mutta ei mika tahansa hanttihomma, vaan se tyo, josta lahdin viimeksi akisti.
Vähemmän aikaa pyykin pesuun ja siivoukseen ja ruuan laittamiseen sekä itse on sitten työpäivän jälkeen todella väsynyt. Ja lasten sairaudetkin on hankalampi hoitaa ja rahaakin palaa enemmän kuin kotona ollessa.