Jos pariterapiassa puhuu perheväkivallasta, seuraako siitä jotain?

Mies mestarimanipulaattori ja puhui kurjista oloista vaimon kanssa kuinka ei arvosteta (lupausten pettämisiä, ryyppyreissuja, taloudellisen kaaoksen aiheuttamista, potkujen saamista, lasten ja vaimon henkistä ja fyysistä pieksemistä) ja terapeutit kehoittivat mustelmaista ystävääni kunnioittamaan miestään, ettei sille tuu paha mieli ja harmistus lyödä.



Terapian syy oli löytää apua miehen väkivaltaisuuteen..

itse olet mieltä? Vanhempien välinen väkivalta vahingoittaa aina lapsia. Kukaan lapsi ei nuku, kun keittiöstä/olohuoneesta/vanhempien makkarista kuuluu huutoa, kolinaa, ryminää, voihkimista. Ajattele, mitkä vammat lapsille jää mieleen, miten perusturvallisuus ja luottamus vanhempiin häviää. Saati sitten ne vaikutukset, mitä jää, jos lapsiin käydään käsiksi.



Sinun tehtäväsi äitinä olisi suojella lapsiasi. Oikeasti se tehtävä ei kuuluisi yhteiskunnalle vaan vanhemmille ja jos toinen vanhempi ei kykene ottamaan vastuuta lapsista, toisen pitää kyetä. Jos perheessä on väkivaltaa, hae apua ensin itsellesi ja lapsillesi eli joko ulkoistat miehen tai muutatte lasten kanssa muualle. Sen jälkeen vasta aletaan keskustelemaan terapiasta ja teidän väleistänne. Lisäksi, jos mies on väkivaltainen, ei se pariterapia yksin luultavasti tilannetta paranna. Miehen on haettava apua omaan aggression käsittelyynsä.



Viran puolesta terapeutilla olisi periaatteessa velvollisuus rikkoa salassapito ja ilmoittaa lastensuojeluun mutta luulisin, että asiassa on kuitenkin jonkunlainen kynnys ja ainakin seuranta-aika, miten tilanne lähtee selviämään. Jos väkivalta on toistuvaa ja vakavaa, ilman muuta on lastensuojeluasia. Kai se sinun itsesikin pitäisi tajuta ja suojella ensisijaisesti ne omat lapsesi tuollaiselta perhetilanteelta.

tään tyyppisissä ammateissa toimivilla on ilmoitusvelvollisuus silloin, on aihetta uskoa tai epäillä että lapseen kohdistuu väkivaltaa, lapsen kasvuolot ovat vaarantuneet tai että lapsesta ei huolehdita. Ainakin "kunnon" väkivalta vanhempien välillä täyttänee nuo kriteerit. Toki on varmaan henkilöstä ja tilanteestakin kiinni miten asiaa tulkitaan.

Väkivalta ei ole jatkuvaa ja vakavaa, Siis lähinnä kiinni pitämistä ja lapsiin se ei kohdistu koskaan eikä sitä uhkaa ole eivätkä he,le nähneet tilanteita. Mielestäni se kävi ilmi jo alussa.

vaitiolo velvollinen.



Puhu asiasta terapiassa, puhu.!



Sitä varten te sinne olette menossa, että saisitte asiat kuntoon.! Ette salailemaan asioita.



Mahtava, että olette ylipäätään menossa.

tunnen erään perheen jossa todella paljon väkivaltaa, kulkivat kumpikin omilla terapeuteilla ja sitten yhdessä. Lapset asuivat kotona.

Me kerroimme ja terapeutti vain sanoi, että meidän pitää seuraavalla kerralla ilmoittaa poliisille. Vastuu jäi siis meille.

paikalla syyttämässä mies, sosiaalitäti ja psykologi. Se että mies hakkasi minua johtui siitä että minä korotin ääntäni. Ja tämä ei ole edes vitsi.

Eli jos terapeutilla herää huoli lasten tilanteessa, on hänellä jo virkansa puolesta velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojelulle.



Rikosilmoitusta ei lähdetä sinun puolesta tekemään, se sinun on tehtävä itse.

Olin juuri koulutuksessa, jossa parin väkivaltatyötä tekevän lafkan edustajat kertoivat, etteivät tee lastensuojeluilmoituksia nykyisestä lainsäädännöstä huolimatta. Vähän ihmetytti.

asiaa käsitellään luottamuksellisesti. Itse tein näin, lapsilla ei tilanteessame ollut vaaraa joten ilmoitukseen ei ollut aihetta. Jo aikaa varatessani minua neuvottiin tekemään asiasta rikosilmoitus, en tehnyt, nyt vuoden päästä olemme eroamassa. Mielestäni perheneuvonnasta oli kuitenkin apua, nyt olen varma että olemme tehneet kaikkemme eikä suhteesta olisi voinut tulla mitään.