Psykiatrin mukaan erosta toipumiseen menee yhtä pitkä aika kuin oli naimisissa

psykiatrin mukaan siis toipumisaika on KAKSI KERTAA yhtä pitkä kuin parisuhde kesti.



Ei siis yhtä pitkä aika.



ap

Että pitäisi laittaa elämä tai ainakin parisuhteet hollille kymmeniksi vuosiksi kun täytyy "toipua" jonkun psykiatrin määräämän aikataulun mukaan. Missään nimessä ei kannata moisia uskoa vaan kuunnella itseään, tehdä mikä hyvältä tuntuu silloin kun hyvältä tuntuu.

Eikai tuollaista yleistystä voi tehdä. Tuskinpa kukaan todellinen asiantuntija kehtaisi edes mennä väittämään toisten toipumisista jotain tuollaista. Etköhän itse tiedä sitten, kun olet riittävästi toipunut. Ei elämää voi elää sääntökirjojen mukaan.

Tuolla perustella ihminen ei ehdi toipua mistään ikinä.

en ollut naimisissa, joten ei mene yhtään?

Ja paskapuhetta muutoinkin.

Mä olin eka avoliitossa esim. 10 vuotta, eikä mulla mennyt päivääkään sen jälkeen toipumiseen. Tosin olin "toipunut" jo varmaan sen 5 vuotta ja risat, jonka olin tainnut tietää, ettei kovin hyvin mee...

Ei minulla ainakaan kestänyt toipua teini-iän 2 v kestäneestä seurustelusta 4 vuotta, eikä myöhemmästä 6 kk kestäneestä suhteesta vuotta.

olen onnellinen ja oikein tyytyväinen elämääni. Mutta kun näen exää, en ole aivan luonteva. Vaikka pettäminen ei sinänsä enää harmita ja olen antanut anteeksi, niin silti katson miestä ajatellen, että tuohon minä luotin satasella...



Ymmärrän kyllä, että "toipuminen" on suhteellinen käsite. Milloin olet toipunut? Kun ei enää itketä? Kun et ajattele eksää päivittäin? Kun näet eksän niin ihmettelet, kuka vieras mies tuo on? Mikä on siis toipumisen raja?



ap

Mä ainakin toivuin,voi melkeen sanoo heti,ku erosin ex:stä.Tein eroo mielessä,joten olin helpottunu ku erottiin.Ja onneks erottiin!Nyt ku mietin,mitä helvettiä näin siinä hyypiössä????

eikö nyt psykiatri tiedä ihmismielestä enemmän kuin av-mamma?

olen onnellinen ja oikein tyytyväinen elämääni. Mutta kun näen exää, en ole aivan luonteva. Vaikka pettäminen ei sinänsä enää harmita ja olen antanut anteeksi, niin silti katson miestä ajatellen, että tuohon minä luotin satasella...

Ymmärrän kyllä, että "toipuminen" on suhteellinen käsite. Milloin olet toipunut? Kun ei enää itketä? Kun et ajattele eksää päivittäin? Kun näet eksän niin ihmettelet, kuka vieras mies tuo on? Mikä on siis toipumisen raja?

ap

Hei ap,

en minäkään ole luonteva törmätessäni exiin. Ja niistä eroista on vuooooosia aikaa. Toipumisen raja? Kenties se, ettei mennyt suhde enää kummittele päivittäin mielessäsi. Ettei se masenna sinua, hankaloita arkeasi. Vaikeuta uusia suhteitasi. Itse olen huomannut toipuneeni, kun en ole ajatellut exää jatkuvasti, vaan huomannut jälkeenpäin eläneeni pidempiäkin aikoja ilman että muistin koko miestä.

Jos jotain, niin ihmisen täytyy sallia itselleen elämä. Elä kuten SINUSTA tuntuu hyvälle, tee päätöksiä jotka antavat sinulle positiivista elämääsi. Rakasta jos sille tuntuu. Hurvittele jos sille tuntuu. Surra ja toipua voi myös samalla kun elää eteenpäin :)

suhteen kestosta. Äitisi sekoitti suhteen ja toipumisen ajat.

Tyhmä psykiatri jos yleistää ihmismielen yhteen muottiin. Ja mitä sitten jos toipuukin 40 vuodessa? Huppu päähän ja pimeään komeroon siksi aikaa?

suhteen kestosta. Äitisi sekoitti suhteen ja toipumisen ajat.

Minun toipumiseni kestää siis VAIN 10 vuotta?

ap

Ymmärrän kyllä, että "toipuminen" on suhteellinen käsite. Milloin olet toipunut? Kun ei enää itketä? Kun et ajattele eksää päivittäin? Kun näet eksän niin ihmettelet, kuka vieras mies tuo on? Mikä on siis toipumisen raja?

ap

En minä ainakaan pysty edes teiniaikojen exiin suhtautumaan neutraalisti kuten vieraisiin, eli ilmeisesti en ole edes 20 vuodessa toipunut jos kriteeri on tuommoinen ;) Kyllä mä itse asiassa tunnen sekä vetoa että myös vaivautuneisuutta ja inhoa kaikkia exiäni kohtaan edelleen enkä halua niitä missään nähdä koska se tunnekuohu on häiritsevä. Ei onnistuisi kaveeraaminen exien kanssa multa!

Silti olen ihan onnistuneesti ollut jo vuosia naimisissa enkä ajattele exiäni häiritsevästi. Olisipa se kurjaa jos olisin jättänyt naimisiin menemättä ja lapset saamatta kun pitäisi muka jotenkin enemmän toipua! Lisäksi itse uskon että myös parisuhteessa voi jatkaa toipumista, eikä sitä varten tarvitse aina olla yksin. Kunhan siitä vaiheesta on päässyt yli jossa vielä rakastaa exää ja ajattleee sitä usein.