Auttaako enäänpariterapia?!
Eli avopari ollaan ja ostettu talo puolivuotta sitten hölmöjä kun ollaan, luultiin että elämä ja perhe jotenkin paranee ja tunteet syvenee... Lapsia vain yksi 2-vuotias poika. Rakkauden tunnetta en tunne miestä kohtaan. Kaipaan aikuista miestä vaan omani on vielä täys kakara. Hoidan siis kaiken. Olemme miettineet pariterapiaan menoa, mutta onko kukaan vielä siellä terapiassa tai sen avustuksella pystynyt suhdetta elvyttämään. Olemme jo päälle 30 vuotiaita. Tuntuu etten halua enään tältä suhteelta mitään. Mies haluaisi.. Yllättäen, sillä hoidan lapsen talonhoidon, kotityöt ja raha-asiat sekä tienaan paremmin kuin hän. Hän ei petä eikä pahoinpitele, on vaan saamaton. Mietin että onko nyt tähän vaan tyydyttävä lapsen ja yhteisen talon vuoksi?! Ärsyttävä patti tilanne ja miten tästä nyt lähtis kun taloakaan en haluaisi myydä... Aina voin ostaa hänet ulos, mutta yksin voi tulla kyllä tiukkaa. Mitään elatusmaksujakaan en varmaan hänen tuloillaan saisi juuri nimeksikään joten siitäkään ei olisi apua. Onko enään toivoa vai miten tästä nyt pitää edetä?!
Kommentit (7)
Pahoittelen, mulla ei ole vastauksia sulle, mutta kiinnostaisi myös kovasti tietää onko se pariterapia auttanut jotain? Ja millä ilveellä perus "en varmana puhu tunteistani en ainakaan kellekään ulkopuoliselle" äijän sinne saisi houkuteltua?
Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Meillä ei edes tapella ollaan vaan ku kämppikset...
Ap
ollaan kuin kämppikset. huolestuttavinta tässä on se, että ollaan oltu 3v yhdessä ja vasta reilu puol vuotta asuttu samassa asunnossa. mietitäänpä mitä tää paska on sitten vielä muutaman vuoden ja lapsen päästä. voi luoja että ahdistaa, mutta nyt on vähän myöhäistä kun on tosiaan lapsiakin tulossa!
Vaikka eroaisittekin niin voisihan terapia auttaa siinä että tulette jatkossa kuitenkin toimeen lapsen asioita hoitaessa. Eli ei välttämättä menis kuitenkaan hukkaan ?
Mitä se ap:n mies sanoo teidän työnjaosta ? ymmärtääkä että koet epäreiluksi ?
Vaikka eroaisittekin niin voisihan terapia auttaa siinä että tulette jatkossa kuitenkin toimeen lapsen asioita hoitaessa. Eli ei välttämättä menis kuitenkaan hukkaan ?
Mitä se ap:n mies sanoo teidän työnjaosta ? ymmärtääkä että koet epäreiluksi ?
Eli monesti olemme keskustelleet ja hän mukamas väittää ymmärtävänsä, mutta hän ei välitä sekasorrosta ja istuu aina kotona kännykällä pelaten tai tietokoneella ohjelmia katsellen. Ei osaa hoitaa itse edes veroehdotusta joten viimevuonnakin jäi matkakulut saamatta! Oikeen nyt itseäkin hyvittaa tajuta miten tyhmä minä olen kun olen äitinä tuommoselle miehelle. Edes lapsen päiväkotireppua ei osaa pakata. Ja joskus jos on vaikka innostunut laittamaan astiat koneeseen jättää kuitenkin mm paistinpannut paskasena tiskialtaaseen ja odottaa silti saavansa kehuja, vaikka en minäkään mitään kehuja saavaikka teen kaikki itse päivittäin. Hän aina lupaa parantaa näitä tapoja, mutta kun hän on laiska niin ei tuo tuosta muutu, minun pitäisi muuttua niin etten välittäisi vaan en pysty, haluan aikuisen vastuuntuntoisen puolison!
meillä jatkuvaa sotaa, lapsiakin nyt tulossa. mies on kosinut mutta ei sittenkään uskalla mennä naimisiin, perui ikäänkuin viime tingassa.
meillä se eroavaisuus, että mies ei tienaa mitään muuta kuin työkkärin rahat ja että hän ei siedä elää paskaisessa kämpässä, eli siivoaa. minä tienaan meillä ja elätän siten tietenkin.
itsekin jatkuvasti olen eroa puuhaamassa, mies saa aina aikeeni peruttua. onkohan järkeä, varmaan vielä joskus saan aikaiseksi lähteäkin.