Kutsuin tuttavapariskunnan meille syömään. Tullessaan totesivat

Jonnekin kun menee syömään, on pakko ottaa pikkasen omia eväitä tuliaisiksi, kun on jo oppinut, ettei emäntä osaa kokata. Valitettavaa, mutta kokemus opettaa. Sitten se aikataulu, jos luvattu että ruoka on heti valmiina, ei se olekkaan. On parempi syödä kotona jotakin, ettei kuole nälkään.

Toki syön lisää, en kerro jo syöneeni.

Lapset syötän mielelläni etukäteen. Ihan sama mulle vaikkeivat kylässä syö "nauravia nakkeja" jotka on heille varattuna. Leikkikööt rauhassa.

ettei ruokasi maita heille.

ystäväni ei voi sietää anoppinsa ruokia, joten on ratkaissut ongelman sillä että syö aina ennen lähtöä ja perillä syö vain leipää.

Ei esim syö lihaa ollenkaan ja anopilla on aina kaikessa lihaa, paitsi tietty leivässä. Kaikki tyytyväisiä. Anoppi ei siis ymmärrä miksi joku on kasvissyöjä, kuten en mäkään.

Ja sitten näytellä muka hyvää ruokahalua

käydään grillillä ennen illallistapaamista ja sitten todellakin Näytellään, että ollaan nälkäisiä. Sanotaan kovaan ääneen, että "onpa meillä koova nälkä" ja sit nikataan toisillemme emännän selän takana, et eipäs ookkaan. Onkse syntiä?

joka pysyy kurissa ruokavaliolla. Valitettavasti siihen kuuluu säännöllinen ruokailu. Eli jos joku kutsuu syömään klo 13.00, täytyy minun rukata koko päivän syömisaikataulut uusiksi tai sitten tehdä helpoin eli syödä omassa aikataulussa ja kylässä vain napsia muutama suupala.

Lapsiperheellisenä tiedän, että omat säännölliseen ruokailuun tottuneet lapseni tulevat kärttyisiksi ja nälkäisiksi, jos ei ruokaa tule normaaliin tahtiin, joten kyllä meillä syödään kotona klo 11.30-12.00 välisenä aikana, vaikka kylään syömään olisi kutsuttu 13.00. Näin jo siksikin, että joskus kutsutaan syömään klo 13.00, mutta ruokaa saa vasta 14.30. Parempi ruokkia lapset ja itsensä kotona kuin arvuutella, mihin aikaan ruokaa saa.

arvostaa muita ihmisiä ja heidän panostaan? Jos teillä on niin vaivalloista tuo puuha, niin kannattaisi kertoa se niille jotka teidät kutsuvat, että teille ei sitten käy mikään muu kuin se mikä teille sopii- niin eivät turhaan näe vaivaa. Meidän suvussa on sekä kakkostyypin että lapsuudiän diapetesta sairastavia sekä allergisia ihmisiä, mutta siitä huolimatta he pystyvät ottamaan muut huomioon ja kaikessa hiljaisuudessa hoitamaan sen oman extrajuttunsa. ja heidän tarpeet myös otetaan huomioon kun siitä tiedetään. Pikku välipala lapsilla että jaksavat sen yhden poikkeuksen, toimii oikein hyvin. Vika on korvien välissä jos ei mitenkään pysty joustamaan ja ottamaan muita huomioon. Lapsillekin tekisi oikein hyvää oppia että maailmassa on kaikenlaista ja pienet joustot sinne tänne ovat pelkästään sosiaalista sivistystä, mistä heille on paljon hyötyä elämässään. Niuhotus ja joustamattomuus taas aiheuttavat paljon haittaa ja rajaavat elämän mahdollisuuksia. Asenteesta on kiinni. Ja se näkyy teilläpäin olevan melko omahyväinen.

Pyytävät vaikkapa mökilleen käymään ja syömään. Ekalla kerralla menimme sinne oikeasti nälkäisinä, aamupala vaan oltiin syöty. Perillä sittten tehtiin vaikka mitä mökkihommia (ihan ok tietysti). Sitten muutamien tuntien päästä emäntä ja isäntä alkavat miettiä, mitä ruokaa mahdettaisi laittaa. Sita jahkaamista kesti pari tuntia. Sitten alettiin kaivella grilliä esiin ja putsata sitä, tunti siinä vierähti. Itse ruuan valmistumiseen meni vielä todella pitkä aika, olin siinä vaiheessa jo niin nälkäinen etten enää edes ollut nälkäinen. No, tästä oppineena käymme nykyään aina Mäkkärin kautta kun olemme heille menossa ja se on joka kerta ollut tarpeen.

Aikuinen ihminen ei kuole jos saa ruokaae tunnin tai kaksi totuttua myöhmemmin tai ruoka ei ole mieluisaa ja jääkin vähän nälkä. Ilmankos on pullukoita niin paljon kun hirvee paniikki yhden ruuan viivästymisestä. Lapsilla tietysti asia erikseen, mutta kyllä hekin kestävät pienen odottelun tai ainakin siihen on syytä opetella.

Aikuinen ihminen ei kuole jos saa ruokaae tunnin tai kaksi totuttua myöhmemmin tai ruoka ei ole mieluisaa ja jääkin vähän nälkä.

Aikuinen ei kuole joo, mutta jos ei ole tevr, niin käy äkkiä kuten mulle ja taju lähtee. Siinähän sit ihmetellään nälkäänsä pyörtynyttä vierasta, eiks niin.

Jos erikseen kutsutaan syömään jonnekin, niin kotona syödään vaan sit välipalaa ennen lähtöä. Ei tartte mun pyörtyillä, eikä toisaalta selitellä mitään just syömisistä. Kätevää.

...joten mulla on aina mukana jotakin pientä proteiinipitoista snäkkiä, jonka voin käydä vaikka tunkemassa suuhuni vessassa ja taas mennään. Kukaan ei tiedä, että olen juuri syönyt kourallisen pähkinöitä ja taas jaksetaan odottaa ruokaa.

Jos erikseen kutsutaan syömään jonnekin, niin kotona syödään vaan sit välipalaa ennen lähtöä. Ei tartte mun pyörtyillä, eikä toisaalta selitellä mitään just syömisistä. Kätevää.

Aikuinen ihminen ei kuole jos saa ruokaae tunnin tai kaksi totuttua myöhmemmin tai ruoka ei ole mieluisaa ja jääkin vähän nälkä. Ilmankos on pullukoita niin paljon kun hirvee paniikki yhden ruuan viivästymisestä. Lapsilla tietysti asia erikseen, mutta kyllä hekin kestävät pienen odottelun tai ainakin siihen on syytä opetella.

on nälkä ja ruoka on pahaa. On ihan turha kuvitella, että leikin iloista vierasta tuossa tilanteessa. Ehei, minulle tulee asiaa autolle, jossa käyn syömässä sinne varaamiani proteiinipatukoita, hedelmiä jne. ja juomassa pari kupillista kahvia. Sitten jaksan taas istua pöydässä, jossa istuu vihaista ja tympiintynyttä väkeä.

Muuten: kaikki tuntemani laihat syövät 3-4 tunnin välein, vähän. Ja lihavat taas kehuskelevat sillä, että voivat pelkän aamupalan voimin odotella klo 18.00 tarjottavaa päivällistä, jolloin sitten syödään sitäkin innokkaammin.