Kutsuin tuttavapariskunnan meille syömään. Tullessaan totesivat

jos ei ruokaa tule ekan tunnin aikana, pitää minun ja lasten "käväistä vähän tuolla" ja painumme suljetun oven taakse syömään. Sitten jaksaa taas paremmin. Omena, banaani, porkkana, juustoleipä jne. ovat kätevää syötävää. Talvella otan jugurttia tms. ja jätän autoon kylmään, sieltä sitten käväisen hakemassa väittäen, että "kännykkä ehkä unohtui autoon".



Minusta ei ole terveellistä paastota tuntitolkulla ja sitten ahmia, tasainen verensokeri on parempi.

eikä ole ollut lähellekään, vaikka kerran olin viikon vesipaastollakin, syömättä kaloriakaan, kun siihen aikaan oli semmoiset puhdistuskuonanpoistokuurit muodissa.



Mutta ikävä jos joku reppana pyörtyy nälästä jo alle vuorokaudessa, muutaman tunnin jälkeen. Onneksi minulla ei oo sitä vaivaa, huomaan nyt vain olla kiitollinen siitäkin.

eikä ole ollut lähellekään, vaikka kerran olin viikon vesipaastollakin, syömättä kaloriakaan, kun siihen aikaan oli semmoiset puhdistuskuonanpoistokuurit muodissa. Mutta ikävä jos joku reppana pyörtyy nälästä jo alle vuorokaudessa, muutaman tunnin jälkeen. Onneksi minulla ei oo sitä vaivaa, huomaan nyt vain olla kiitollinen siitäkin.

eikä tarvittu kuin 16 tuntia paastoa. Osalla meistä verensokeri menee ripeästi niin matalaksi, että tulee ongelmia. Satuin olemaan sairaalassa, jossa välittömästi laitettiin sokeritippa.

Voin olla reppana, mutta ainakaan en ole läski. Lihavilla - kuten sinulla - on niin paljon rasvaa, että siitä riittää ravintoa paastonkin aikana.

ei kestä nälkää. Minäkään en kestä. Saatan pyörtyä. Mutta sitä en käsitä, että jos syö ennen lähtöä vähän, niin ei muka pysty syömään kylässä mitään.



Kyllä mä pysyn hetken syötyäni vielä ottamaan pienen annoksen jotain muuta.

jotka syövät ensin ja tulevat sitten myöhässä ruokajuhliin ja sanovat syöneensä kotona

Kutsuja voisi sitten rukata aikatauluaan tai kutsua teidät vain kahville?

valitettavasti aikataulu on hieman hankala, mutta se ei estä meitä tulemasta enkä vaadi kutsujaa muuttamaan aikataulujaan meidän takiamme. Tosin olen huomannut, että jos kutsutaan klo 13.00 tai klo 14.00 jonnekin syömään, niin suurin osa vieraista kertoo, että on jo kotona syönyt, joten siihen aikaan ei oikein maistu. Taidan kuulua niihin keski-ikäisiin, jotka nousevat viikonloppunakin ennen yhdeksää eivätkä vasta puoliltapäivin.

Erityisen iloinen olisin, jos kutsuja kertoisi, mihin aikaan on tarkoitus syödä. Pari viikkoa sitten saimme kutsun sunnuntaibrunssille klo 12.00 ja oletimme, että ruokailu olisi hetimiten (onhan kyse myöhäisestä aamiaisesta), mutta kun klo 14.30 teimme lähtöä, ei ruuanvalmistus ollut edes alkanut. Kutsuja närkästyi, koska oli varannut perheellemme kaikkea ihanaa. Minä taas vetosin siihen, että jos ajoissa lähdemme, niin ehdin kotiin laittamaan lapsille päivällistä :-).

Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa että syö vaikka sen jogurtin tai banaanin välipalaksi ennen ruokaa tai antaa sen lapsille. En ymmärrä miksi se pitäisi tehdä "suljettujen ovein takana" tai salaa autossa. Ihan normaalia, näin mekin tehdään kaveripariskunnan kanssa mökkeillessä, puuhatessa kun usein aika vierii ja ruoka-ajatkaan ei ole niin minuutilleen, nälkäiset ja lapset nappaavat vähän välipalaa.

Sen sijaan tämä kirjoittaja oikeasti kuulostaa tosi hankalalta tyypiltä, jolle aikatulusta kiinni pitäminen taitaa olla tärkeämpää kuin itse asia. Toki säännöllinen ruokarytmi on hyvä juttu noin isommassa mittakaavassa ja sairaalle ihan elintärkeää, mutta se, että pitää poistua kyläpaikasta mielenosoituksellisesti laittamaan lapsille päivällistä ja näin oikein osoittaa emännän/isännän surkeus on jo tosi epäkohteliasta. Jos päivällisaika kerran oli näin lähellä miksi ei kyläpaikan tarjoilut kelvanneet päivällisestä? Kukaan ei kuole yhtenä sunnuntaina vähän kummallisempaan ruokatarjoiluun ja diabeetikko varmasti itse tietää omat systeeminsä ja osaa pitää mukanaan pientä välipalaa tarpeeseen.

Mutta että syödään kunnon ruoka just ennen kuin ollaan lähdössä kylään jossa on sovitusti ruokatarjoilu omasta rytmistä tunnilla poiketen on kyllä moukkamaista.

Aikuinen ihminen ei kuole jos saa ruokaae tunnin tai kaksi totuttua myöhmemmin tai ruoka ei ole mieluisaa ja jääkin vähän nälkä. Ilmankos on pullukoita niin paljon kun hirvee paniikki yhden ruuan viivästymisestä. Lapsilla tietysti asia erikseen, mutta kyllä hekin kestävät pienen odottelun tai ainakin siihen on syytä opetella.

Siis miten ihmeessä te edes pystytte tästäkin asiasta tekemään noin helvetin ison ongelman? Suurin osa ihmisistä on ihan terveitä ja jos joutuu hetken odottamaan ei se ole lapsillekaan vaarallista. Ihme touhua! Jos mennään kylään syömään, siellä syödään. Jos ei haluta syödä siellä, ei sovita alun perinkään että mennään sinne syömään. Yksinkertaista. Paitsi av:lla.

eikä ole ollut lähellekään, vaikka kerran olin viikon vesipaastollakin, syömättä kaloriakaan, kun siihen aikaan oli semmoiset puhdistuskuonanpoistokuurit muodissa. Mutta ikävä jos joku reppana pyörtyy nälästä jo alle vuorokaudessa, muutaman tunnin jälkeen. Onneksi minulla ei oo sitä vaivaa, huomaan nyt vain olla kiitollinen siitäkin.

eikä tarvittu kuin 16 tuntia paastoa. Osalla meistä verensokeri menee ripeästi niin matalaksi, että tulee ongelmia. Satuin olemaan sairaalassa, jossa välittömästi laitettiin sokeritippa. Voin olla reppana, mutta ainakaan en ole läski. Lihavilla - kuten sinulla - on niin paljon rasvaa, että siitä riittää ravintoa paastonkin aikana.

Kutsuja voisi sitten rukata aikatauluaan tai kutsua teidät vain kahville?

valitettavasti aikataulu on hieman hankala, mutta se ei estä meitä tulemasta enkä vaadi kutsujaa muuttamaan aikataulujaan meidän takiamme. Tosin olen huomannut, että jos kutsutaan klo 13.00 tai klo 14.00 jonnekin syömään, niin suurin osa vieraista kertoo, että on jo kotona syönyt, joten siihen aikaan ei oikein maistu. Taidan kuulua niihin keski-ikäisiin, jotka nousevat viikonloppunakin ennen yhdeksää eivätkä vasta puoliltapäivin. Erityisen iloinen olisin, jos kutsuja kertoisi, mihin aikaan on tarkoitus syödä. Pari viikkoa sitten saimme kutsun sunnuntaibrunssille klo 12.00 ja oletimme, että ruokailu olisi hetimiten (onhan kyse myöhäisestä aamiaisesta), mutta kun klo 14.30 teimme lähtöä, ei ruuanvalmistus ollut edes alkanut. Kutsuja närkästyi, koska oli varannut perheellemme kaikkea ihanaa. Minä taas vetosin siihen, että jos ajoissa lähdemme, niin ehdin kotiin laittamaan lapsille päivällistä :-).

Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa että syö vaikka sen jogurtin tai banaanin välipalaksi ennen ruokaa tai antaa sen lapsille. En ymmärrä miksi se pitäisi tehdä "suljettujen ovein takana" tai salaa autossa. Ihan normaalia, näin mekin tehdään kaveripariskunnan kanssa mökkeillessä, puuhatessa kun usein aika vierii ja ruoka-ajatkaan ei ole niin minuutilleen, nälkäiset ja lapset nappaavat vähän välipalaa. Sen sijaan tämä kirjoittaja oikeasti kuulostaa tosi hankalalta tyypiltä, jolle aikatulusta kiinni pitäminen taitaa olla tärkeämpää kuin itse asia. Toki säännöllinen ruokarytmi on hyvä juttu noin isommassa mittakaavassa ja sairaalle ihan elintärkeää, mutta se, että pitää poistua kyläpaikasta mielenosoituksellisesti laittamaan lapsille päivällistä ja näin oikein osoittaa emännän/isännän surkeus on jo tosi epäkohteliasta. Jos päivällisaika kerran oli näin lähellä miksi ei kyläpaikan tarjoilut kelvanneet päivällisestä? Kukaan ei kuole yhtenä sunnuntaina vähän kummallisempaan ruokatarjoiluun ja diabeetikko varmasti itse tietää omat systeeminsä ja osaa pitää mukanaan pientä välipalaa tarpeeseen. Mutta että syödään kunnon ruoka just ennen kuin ollaan lähdössä kylään jossa on sovitusti ruokatarjoilu omasta rytmistä tunnilla poiketen on kyllä moukkamaista.

Olkaatten nyt onnellisia että teitä edes kutsutaan kyläilemään ja syömään.



Murheet on joillakin vähissä jos kakkosdiabetes sitä jotenkin haittaa....

jutuista. Aikuiset ihmiset urputtaa ja nääntyy ja pyörtyy ja oksentaa kun on kutsuttu kylään syömään:DDD Onko elämänhallinta vähän hukassa kun täytyy sekuntikellon kanssa kulkea ettei terveys romahda? Ihmiset on todellakin erilaisia mutta aikuinen ihminen voi oppia toimimaan suhteessa erilaisiin tilanteisiin ja ennen kaikkea arvostaa muitakin kuin omaa napaansa. Noi välipalat sun muut on kuulkaas ihan hyvä idea. Voi olla se arkirutiini ja sitten joustoa ihan vaan ystävyyden ylläpidon tähden. Aikuinen osaa syödä vähän pahaakin ruokaa ja hymyillä silti, pyskiä ajattelemaan hyvää vaikka toiset eivät tekisikään kaikkea ihan just kuin hän itse. En enää ihmettele miksi tää suomi tuntuu välillä aivan urpojen valtakunnalta. Täällä on asiat olleet liian hyvin, niin et aikuisetkin jää vinkumaan vauva-tasolle. Pikkuinen eloonjäämiskamppailu muuttaisi kummasti valituksen aiheita.

Meidät oli kutsuttu ristiäisiin 3 h ajomatkan päähän. Etukäteen ilmoitettiin, että koska tulee vieraita paljon kauempaa, niin on sitten tilattu oikein pitopalvelu ja ruokaa. Ei kannata matkalla mennä syömään.



Näin sitten teimme.



Ristiäiset alkoivat tunti myöhemmin, kuin kutsussa oli ilmoitettu. Isäntäpari sähläsi ja jotkut isovanhemmat myöhästyi, jne.



Sitten lopulta päästiin pöytään. Olihan siellä pitopalvelu, juu. Tarjolla oli ruhtinaallisesti pieniä patonginpaloja, jossa päällä oliivia tms. eli naposteluruokaa. Kullekin kaksi kappaletta. Ja juustokeittoa, josta oli suuruste jäänyt pois. Sittä sitten pahoiteltiin, kun isäntäparin oli pitänyt toimittaa pitokokille itse kaikki raaka-aineet (kai säästivät siten rahaa) ja olivat unohtaneet jauhot keiton suurustamiseksi.



Isäntä jaksoi kehua, miten mahtava juustokeiton maku silti oli. Heidän oma reseptinsä! Siinä sitten särvittiin sitä juustonmakuista nestettä.



Lähdettiin paikalta heti kun voitiin ja mentiin kunnolla syömään. Tämän jälkeen ei olla enää kuunneltu ihmisten kehuja, että ruokaa on. Ei olisi meille tarvinnut olla kallista pitoruokaa, ihan joku kinkkukiusaus olisi ollut loistava ruoka, kunhan olisi saanut masun täyteen.

Olen tottunut siihen, että ihmiset pitävät sovitut aikataulut, käyttäytyvät ystävällisesti ja huomioivasti, ovat kohteliaita, tarjoavat herkullista ruokaa pöydän täydeltä sekä saavat vastaavan kohtelun meiltä.



Missä te tutustutte juntteihin ja miksi pidätte niihin yhteyttä?

Missä niitä kasvaa ja kasvatetaan?

Olen tottunut siihen, että ihmiset pitävät sovitut aikataulut, käyttäytyvät ystävällisesti ja huomioivasti, ovat kohteliaita, tarjoavat herkullista ruokaa pöydän täydeltä sekä saavat vastaavan kohtelun meiltä.

Missä te tutustutte juntteihin ja miksi pidätte niihin yhteyttä?

Missä niitä kasvaa ja kasvatetaan?

Ja miksi hitossa teette lopun elämää koskevia päätelmiä jostain YHDESTÄ tapauksesta??

Sitä kun ei voi koskaan tietää onko kyläpaikassa sitten lopultakaan mitään sellaista syötävää mistä mä pidän ja pelkän kohteliaisuuden takia en ala syömään mitään mistä en oikeasti tykkää.



Mutta en kuitenkaan sanoisi sitä heti kättelyssä. ;-)

Onneksi ei ole minulle ikinä käynyt noin ettei tarjottu ruoka olisi lainkaan kelvannut, ja ilman mitään ymmärrettävää erityissyytä kuten allergia, inho jotain tarjolla olevaa ruoka-ainetta kohtaan, veganismi tm. Voin kuvitella että olisin aika hämmentynyt ja surullinenkin jos muuten vaan sanottaisiin että syötiin juuri, vaikka on nimenomaan ollut puhetta että syömään kutsutaan! Miettisin, että pitävätköhän kokkauksiani ihan kaameina, mutta eivät kehtaa suoraan sanoa, joskin minusta tuo "söimme juuri kotona" on vähintään yhtä tylyä kuin sanoa että "en oikein välitä sellaisesta ruoasta mitä sinä teet".



Itse syön aina vieraissa mitä tarjotaan, joskus ruoka ei ole hyvää mutta sitten syön vähän vähemmän, ei siihen pahanmakuisen ruoan syömiseen kuole ja emännälle jää hyvä mieli.

minä olen näitä ihmisiä, joilla silmissä sumenee, jos ei ala ruokaa kuulua ;) Mieheni taas voi olla syömättä pitkänkin aikaa ja syö sitten kerralla vuorokauden tarpeen. Jos ollaan menossa syömään jonnekin, yritän huomioida sen, ettei ruoka välttämättä ole heti ja saatan syödä lähtiessä jotain ihan pientä. Mutta en todellakaan ateriaa ja vielä kehuskelisi sillä!



Oma lukunsa ovat usein äidit, anopit ja mummot, joille tuntuu olevan luonteenomaista ajatella, ettei kolmekymppinen kykene ruoanlaittoon vaan tuovat omia eväitä mukanaan. Tai sitten laittavat aina ruoan, kun siellä menee käymään, vaikka olisi erikseen just heille sanottu, että on syöty jo matkalla tai kotona eli asian pitäisi olla etukäteen ihan selvä. Sitten loukkaantuvat, jos ei syödä kokonaista villisikaa.

Luin ensin, että "mei makseta paljon, kun me ollaan just syöty..." Olisi ollut piirun verran juntimpaa.

Minulla on kakkostyypin diabetes

joka pysyy kurissa ruokavaliolla. Valitettavasti siihen kuuluu säännöllinen ruokailu. Eli jos joku kutsuu syömään klo 13.00, täytyy minun rukata koko päivän syömisaikataulut uusiksi tai sitten tehdä helpoin eli syödä omassa aikataulussa ja kylässä vain napsia muutama suupala.

Varmaan mainitset tämän, kun sinut kutsutaan lounaalle/illalliselle? Usein isäntäkin voi mukauttaa ruokailun aikoja, jos tietää tämän. Sensijaan se, että keskustelu menee näin

"tuletteko meille perjantaina? Voitaisiin vaikka grillailla. Olisko kuuden maissa hyvä?"

"Joo, onpa kiva"

Ja sitten tullaan kylään massu täynnä, meillä kun se ruoka-aika on viideltä ja pakko on silloin vetää se normaali annos.

Jos me mennään kylään niin, ettei seuraava ruoka-aika ole tiedossa kovin tarkasti, syödään jotain kevyttä kotona. Ja kylässä voi aina pyytää, että lapset saavat vaikka voileivät ja lasin maitoa, jos ruoka viivästyy pari tuntia siitä, kun nälkä tulee.

On vaan niin äärettömän epäkohteliasta antaa ymmärtää, että tullaan syömään, antaa isäntien varata ruokaa koko porukalle ja sitten ilmoittaa, että juuei. Ruokarjaoitteita ja inhokeista voi jutella etukäteen (ainakin minä emeäntänä kysäisin esim. että syöttekö kalaa, maisuuko aurajuusto tms tyypilliset joidenkin inhoamat jutut)

kun kysyit heiltä, että mitä hemmettiä?

Riittää, kun kerran toteaa heille, että sanoinko epäselvästi, että teitä odotettiin syömään.

Söisin itse kaikessa rauhassa ja vieraat saavat odotella eri huoneessa.