Lapsen vai aikuisen uskonnonvapaus?
Jos nyt jätetään tässä yhteydessä huomioimatta se, että lapsen ympärileikkaus ilman lääketieteelistä syytä on törkeä pahoinpitely ja siten Suomen lakien vastainen, ja tarkasteellaan asiaa vain uskonnonvapausnäkökulmasta, niin kumpi teistä on prioriteetiltään korkeampi: lapsen vai aikuisen uskonnonvapaus? Siis pitäisikö kunnioittaa aikuisen uskonnonvapautta ja sen nimissä tehtyä lapsen sukupuolielimien silpomista, vai pitäiskö kunnioittaa lapsen uskonnonvapautta niin, että lapsi itse saisi aikuiseksi kasvettuaan päättää, ottaako pysyviä uskonnon symboleita kehoonsa vai ei?
Kommentit (2)
Minun mielestäni vastuu lapsen kasvatuksesta kuuluu aikuisille. Johtuen ihan siitä, että lapsen harkintakyky ei ole aikuisen tasolla vaan kaukana siitä. Vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa uskonnollisesti tai ei-uskonnollisesti, seta-aktivisteiksi, ateisteiksi tai kommunisteiksi, mutta toivoisin kyllä että ei ihan aivopestäisi kuitenkaan, eikä vedettäisi mitään kasvatusta överiksi. Esim. aivopesua on sekin, että ateisti opettaa lapsiaan vihaamaan kaikkia uskontoja.
Vaikka vanhemmat eivät tietoisesti kasvattaisi mihinkään aatteeseen/yhteisöön, heidän arvonsa välittyvät silti lapselle, joten ei voida myöskään sanoa ettei lapsia saisi kasvattaa uskonnollisesti. Mutta siis, maltillisesti ja positiivisen kautta täytyy kuitenkin lapset kasvattaa, ei pelolla tai uhkailulla. Ja aikuisena lapset saavat valita ihan itse oman tiensä.
nimikristityille! Miksi pakkokastatte pikkulapsenne? Ette ainakaan Raamatulla voi sitä puolustaa, joten miksi?
Vastaus on siis, että kaikilla täytyy olla uskonnonvapaus silloin kun tietää vastuut, velvoitteet ja opetukset ja piste.