Lue keskustelun säännöt.
olenko masentunut?
15.04.2012 |
Olen miettinyt itseni tappamista alle 10-vuotiaasta lähtien. Suunitelmani ei silloin ollut kovinkaan hyvä, mutta sellaisen omistin. Olen elänyt ajatuksella, että huominen voi olla parempi sellaiset 16 vuotta kohta. Ja se huominen ei ole koskaan ollut parempi. Kauanko pitää odottaa jotain, mitä ei tule koskaan saamaan?
Jos saisin yhden toiveen se olisi, se etten olisi koskaan olisi syntynytkään. Toiseksi suurin toiveeni olisi vaikka kuolla sankarillisesti pelastaen jonkun muun hengen vaikka auton eteen hyppäämällä. Eläminen ei kiinnosta ollenkaan, en tiedä mitä hyvää ihmiset näkevät tässä paskassa. No jokainen päivä on päivä kohti kuolemaa ja lepoa. Se on ainoa hyvä puoli tässä kaikessa. Olen mielestäni maailman turhin, rumin ja paskin ihminen. Siinä, että elänkö vaiko enkö, ei ole mitään vaikutusta tai merkitystä mihinkään.
Ja miksikö en päätä päiviäni? Itsemurha on kuitenkin sellainen tabu, ettei sitä ymmärretä. En halua tuottaa kenellekään mitään pahaa. Tiedän kuitenkin että kuolemani, etenkin oman käden kautta järkyttäisi ihmisiä, joista välitän, joten en sitä tee. Ajattelen, ettei se ole reilua heitä kohtaan.
Meillä ei ole sanavaltaa omaa syntymistämme kohtaan, miksei siis omaa kuolemaamme kohtaan? MInnekään ei pääse kuolemaan, vaan se täytyisi tehdä jollain väkivaltaisella tavalla. En haluaisi kuolemani sotkevan muiden ihmisten asioita. En myöskään haluaisi, että kukaan ns. ylimääräinen ihminen joutuisi silminnäkijäksi.
Ja mikään näistä asioista ei näy ulospäin ja kaikki asiat ovat ns. hyvin. Mutta ainoa ajatukseni on, että I hate myself and I wnat to die. Ajatteleeko kukaan näin?
Kommentit (2)
Miksi sä vihaat itseäsi? Onko sulla jokin eritiyinen syy olla itsellesi noin ankara ja kriittinen? Itselläni on ollut samankaltaisia tuntemuksia ja käyn nyt psykiatrilla juttelemassa. Olen lievästi masentunut ja itsevihani on aika suuri, koen hirveän suuria taakkoja epäonnistumisista, joita myös häpeän. Ja nämä asiat eivät edes ole mitään oikeasti isoja, jotenkin saan ne omassa päässäni vaan paisuteltua. En ole ikinä osannut käsitellä epäonnistumisia/suruja/ vaan märehtinyt niitä yksin ja lakaissut maton alle.
Mulla on ollut kuolema ja itsemurha pakkomielteenä pienestä pitäen, ihan ajatuksen tasolla. Tunkeutuneet aina jokaisessa häpeässä tai epäonnistumisessa mieleen. Muutaman kerran on tullut mieleen, kuinka voisin itseni tappaa helposti.
Sun kannattaisi mennä puhumaan ihan lääkärille ja pyytää lähetettä psykiatrian asiantuntijoiden juttusille, viittaa jo aikalailla masennukseen. Sun ajatukset on varmaan sulla(kin) juurtunut jo syvälle, joten tarvitset apua siinä, että saat taas elämänhalua ja itsesi arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut masentunut jo påitkään. Hae apua. Ei ainakaan kannata tappaa itseään ennekuin on edes yrittänyt terapiaa. Toivon että löytäisit jotain hyvääkin itsestäsi ja elämästäsi, mutta yksin siihen et pysty.