Mies toteuttaa vaan "omaa juttuaan" perhe jää toiseksi kaikessa
Tämä "harrastus" menee siis kaiken edelle, ylimääräiset rahat pistetään siihen vaikka perheellä olisi jotain todellista tarvetta, ollaan sitten ilman tai mä sitten ostan halvalla käytettynä jos jostain saa. Jos tämän "harrastuksen" tiimoilta tulee menoa, se menee kaiken jo sovitunkin yhteisen tekemisen edelle. Kaikki siihen liittyvä on myös tärkeämpää kuin esim. osallistuminen arjen pyörittämiseen. Jne. Kellään muulla samanlaista? Ottaa päähän, tekis mieli pakata kamppeet napata muksu kainaloon ja lähteä. Huomaiskohan tuo ees?
Kommentit (20)
Mikä hiton lapanen sä olet?
Ehkä joku puolvillainen tai sitten jopa lapa(mato)nen?
Että kiitti vaan vastauksestas.
ap
Ei auttanut puheet tms.
Lopulta kyllästyin ja laitoin avioeronpaperit vetämään. Lopulta erottiinkin. Sitten mies heräs ja itki ja ruikutti takas. En suostunut ja oli elämäni paras päätös. Tuollainen itsekäs ihminen ei tule muuttumaan.
Arvaan että harrastus on autourheilu. Arvasinko oikein?
meilla on sama. aina ajattelin etta miehesta tulee hyva isa, mutta ei. tyo on ja aina tulee olemaan se tarkein hanen elamassaan. tsemppia ap joko hyvaksyt miehen kuin on tai jatat hanet. me ollaan yhdessa koska lapsi on meilla tarkein. molemmilla omat muut kiinnostuksen kohteet
Ei sitä kai oikeen huomannu sillon kun oltiin vaan me kaks, kaksi erillistä ihmistä parisuhteessa, hoidettiin omat asiamme, mut nyt kun ollaan perhe, on kai omatkin arvot menneet hieman uusiks. Tai sit oon vaan oikeesti ihan saatanan tyhmä enkä oo vaan tajunnut aiemmin olevani se lapanen tässä.
ap
eiku arvaan sittenki että se soittaa bändissä...
Arvaan että harrastus on autourheilu. Arvasinko oikein?
Et tälläkertaa...
ap
meilla on sama. aina ajattelin etta miehesta tulee hyva isa, mutta ei. tyo on ja aina tulee olemaan se tarkein hanen elamassaan. tsemppia ap joko hyvaksyt miehen kuin on tai jatat hanet. me ollaan yhdessa koska lapsi on meilla tarkein. molemmilla omat muut kiinnostuksen kohteet
Kuinka oot onnistunut sysäämän asian sivuun? ootko kuitenkin onnellinen elämässäsi? Onhan lapsi tietty tärkein mut jos toinen vanhemmista on totaalisen onneton tai muuten vaan kokoajan helisemässä niin kai se siihenkin jotain vaikuttaa...
on kyllä kumma homma miten aikuinen nainen ei saa suutaan auki ja nyrkkiä pöytään niin että tuo meno loppuu! Mitä helvettiä?? Jos teillä on perhe niin se nyt vaan on oltava ykkönen ja jos ei ole niin se on oltava perheen yhteinen päätös että mies saa priorisoida asiat oman mielen mukaan. Herää nyt nainen jo ja ota paikkasi perheessä!
on kyllä kumma homma miten aikuinen nainen ei saa suutaan auki ja nyrkkiä pöytään niin että tuo meno loppuu! Mitä helvettiä?? Jos teillä on perhe niin se nyt vaan on oltava ykkönen ja jos ei ole niin se on oltava perheen yhteinen päätös että mies saa priorisoida asiat oman mielen mukaan. Herää nyt nainen jo ja ota paikkasi perheessä!
No olen kyllä avannut suuni useaankin otteeseen ja lyönyt ainakin kuvitteellisesti nyrkkiä pöytään. On otettu puheeksi nätisti ja neutraalisti, on myös raivottu ja sanottu että nyt riittää. Joskus löytyy sopu ja yhteinen sävel mutta ´pian huomaan käytännössä ettei mikään ole muuttunut. Tai sitten vaan kamala riita joka ei johda mihinkään. Paikkani olen yrittänyt ottaa, siinä onnistumatta. Kuulostaako jo aivan tuhoontuomitulta suhteelta?
Ymmärrän täysin ap mitä käyt läpi.
Itsekin puhuin ex-miehelleni, huusin, kerjäsin, neuvottelin... ihan turhaan.
Mun kokemuksen mukaan, tuhoon tuomittu toi juttu on. Mies ei muutu ellei halua. Ja ilmeisesti edes sinä ja lapsi, ette ole tarpeeksi iso syy muuttaa itsekästä käytöstä.
Suosittelen sanomaan hänelle, että eroatte ellei asiaan tule muutos. Tilaa eropaperit jo. Ellei tämäkään herätä niin sitten kannattaa erota.
Voimia.
on kyllä kumma homma miten aikuinen nainen ei saa suutaan auki ja nyrkkiä pöytään niin että tuo meno loppuu! Mitä helvettiä?? Jos teillä on perhe niin se nyt vaan on oltava ykkönen ja jos ei ole niin se on oltava perheen yhteinen päätös että mies saa priorisoida asiat oman mielen mukaan. Herää nyt nainen jo ja ota paikkasi perheessä!
No olen kyllä avannut suuni useaankin otteeseen ja lyönyt ainakin kuvitteellisesti nyrkkiä pöytään. On otettu puheeksi nätisti ja neutraalisti, on myös raivottu ja sanottu että nyt riittää. Joskus löytyy sopu ja yhteinen sävel mutta ´pian huomaan käytännössä ettei mikään ole muuttunut. Tai sitten vaan kamala riita joka ei johda mihinkään. Paikkani olen yrittänyt ottaa, siinä onnistumatta. Kuulostaako jo aivan tuhoontuomitulta suhteelta?
Kiitos vastauksista... Kai sitä itekin tietää ettei tää tästä paremmaks muutu ja ainoa ratkaisu on vaan erota, mut silti haluis niin kovasti että perhe pysyis kasassa ja kaikki alkais sujua. Ite olisin valmis vaikka mihin pariterapioihin tai mitä näitä nyt on mut taitaa olla harvassa ne miehet jotka suostuu tommoseen, tää oli ainakin heti et ei, mielummin sit ero. Niin siis erostakin on puhuttu useeseen otteeseen, lähinnä riidellen. Huoh.
mitä mies tuumaa jos pysyisitte yhdessä mutta hän
-joutuisi maksamaan kuukausittain tietyn summan "elatusmaksua" (tämä siis pois harrastusrahoista)
-joutuisi joka toinen viikko olemaan kaksin lasten kanssa ja tekemään kaikki kotityöt (=sinun vuorosi harrastaa)
näkisi, millaista elämä on jos muutosta ei tule.
ota mies joka suostuu pariterapiaan alusta alkaen.ja molemmille samaan aikaan oma tiivis terapia vähintään 3x viikossa. Pysyy hallinnassa elämä.
arvasinko oikein? Tutulta nimittäin kuulostaa :/
Millaiset välit sinulla ap on miehen vanhempiin? Mies vaikuttaa siltä, ettei ole ihan vielä aikuistunut kokonaan. Onko vanhemmillaan osuutta asiaan vai luuletko, että tukisivat mielellään sinua kun yrität kouluttaa miehestäsi vihdoin oikean miehen?
Itse vastaavassa tilanteessa, jos mikään muu ei auttaisi, saattaisin keskustella mieheni äidin kanssa ja pyytää häntä mahdollisesti puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan miehelle järkeä. Argumentteina kannattaa käyttä juuri noita yllä mainittuja: jos eroatte, mies joutuu joka tapauksessa maksamaan elatusmaksuja eikä voi enää harrastaa samaan malliin, ja lisäksi hän joutuu viettämään aikaa lasten kanssa ellei sitten halua heitä ihan täysin elämästään unohtaa.
Kyllä miehenkin kannalta helpompaa olisi, että hän ottaisi päänsä pois takapuolestaan ja rupeaisi osallistumaan kuten isän kuuluu.
Ja aikoo varmaan elää jatkossakin, olit sinä siinä tai et. Ihan turha ruikuttaa, joko sopeudut siihen että tuolla luonteella miehesi ei tule olemaan juuri kotona lasten kanssa tai sitten eroatte.
mitä mies tuumaa jos pysyisitte yhdessä mutta hän
-joutuisi maksamaan kuukausittain tietyn summan "elatusmaksua" (tämä siis pois harrastusrahoista)
-joutuisi joka toinen viikko olemaan kaksin lasten kanssa ja tekemään kaikki kotityöt (=sinun vuorosi harrastaa)
näkisi, millaista elämä on jos muutosta ei tule.
tuon tyyppinen mies äkkiä ryhtyisi viikonloppuisin otamaan vastuuta lapsesta. Eiköhän ne omat menot menisi kuitenkin edelle ja tapaamiset pitäisi sovittaa hänen aikataulunsa mukaan.
niin pakkaa ne kamasi ja lapsi kainaloon ja menoksi. Ei kannata junnata suhteessa, jossa ei ole arvojärjestys kohdallaan.