Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikan saantini kaatunee ylipainooni...
14.04.2012 |
Olen aivan vakuuttunut että hakemani työpaikka kaatuu viimeistään haastattelussa siihen kun olen varsin lihava. CV:ni on hyvä, mutta lihavia usein varmaan pidetään tyhmempinä ja saamattomina...
Kylläpä vituttaa. Painin muutenkin painoni kanssa ja välillä pyörii pahatkin ajatukset mielessä sen vuoksi. Syöminen on paheeni ja vaikka hetkellisesti motivoituisin heti syömään aloitettuani unohdan tai mitätöin aikeeni (kun ruoka on niin hyvää...)... jälkeenpäin taas ärsyttää ja harmittaa. Toistuu melkein joka ruokailukerralla...
Kommentit (22)
Jos ajattelee itsestään ettei voi saada kunnon työtä koska on läski tai ruma tai nuori tai kenohampainen jne, paistaa se haastattelussa läpi.
Jos taas ihminen om vakuuttunut taidoistaan ja tuntee itse olevansa juuri sopiva tarjottuun hommaan, on hän paitsi haastattelussa, myös työssä ihan erilainen.
Oletko ap ihan varma että haet oikeanlaisia hommia? (Oletan siis ettet hae alalle jossa ylipaino olisi selkeä este). Et kuulosta kauhean innostuneelta tai motivoituneelta.
Mieti, mitä oikeasti haluat ja minkälaista elämää haluat elää nyt, vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden kuluttua. Rakennat itse oman elämäsi, tee siitä mahdollisimman ihana ja inspiroiva. :)
Paljon onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sellaista pikkaisen pyöreätä, mutta tunnen erään jolla painoa varmaan 140 kiloa, ja on ollut töissä päiväkodissa. Hänen liikkuminen on lyllertämistä, syliin ei yksinkertaisesti mahdu. Jos haastatteluun tulisi yhtä lihava, en ottaisi vaikka paperit kuinka pätevät. Eräs tuttu jolla vastaavat ulkomitat on ollut 5 vuotta työttömänä, kun siivoustyötä ei kykene tekemään, eikä muutakaan saa.
Jos ei itse kykene painoaan edes hieman pudottamaan, niin lääkäriltä saa kyllä apua.
Juu harhaluuloa että lääkäriltä saa aina apua. Mitä hyötyä on lääkäristä jos sairastaa syömishäiriötä ja lääkärin kautta saatava ainoa tarjottava apu on ravintoterapeutti? Ei niin mitään suurimmalle osalle meistä.
Olen aivan vakuuttunut että hakemani työpaikka kaatuu viimeistään haastattelussa siihen kun olen varsin lihava. CV:ni on hyvä, mutta lihavia usein varmaan pidetään tyhmempinä ja saamattomina...
Kylläpä vituttaa. Painin muutenkin painoni kanssa ja välillä pyörii pahatkin ajatukset mielessä sen vuoksi. Syöminen on paheeni ja vaikka hetkellisesti motivoituisin heti syömään aloitettuani unohdan tai mitätöin aikeeni (kun ruoka on niin hyvää...)... jälkeenpäin taas ärsyttää ja harmittaa. Toistuu melkein joka ruokailukerralla...
Meillä on näemmä paljon yhteistä. Varmaan jotkut sorsivatkin painon takia, mutta toisaalta ehkä sitä ei haluaisi työskennellä paikassa jossa lihavuus merkitsee niin paljon. Tiedostin viimeksi töitä hakiessani, että painoni todennäköisesti vaikutti ajoittain, mutta sain kuitenkin hyvän paikan. Menin kyseiseen haastatteluun oikein hyvällä tuulella ja itsevarmana, ehkä se auttoi. Eli ajattele ettei sinulla ole mitään hävittävää ja ole oma hurmaava itsesi ja tuo osaamistasi ja intoasi esille, niin lihavuuden merkitys tipahtaa.
Tsemppiä painon kanssa, tiedän miten vaikeaa se voi olla... Minullakin on ollut aiemmin bulimia ja olen jojoillut painon kanssa vuosikymmeniä löytämättä pysyvää ratkaisua. Nyt etsin vastauksia psykoterapian kautta ja tuntuu, että ehkä juuri nyt alan ensimmäistä kertaa pääsemään perille siitä, miksi painonhallinta on yksi harvoja asioita, joissa minun on niin vaikea onnistua.
Ja tietysti tsemppiä työhaastatteluun!
Se kertoo mitä ja miten tulee syödä ja ne asiat jo tiedän. En vain malta toimia niiden mukaan ja sillä hetkellä kun ruoka on edessä, unohtuu tavoite ja tarve saman tien. Ajattelen 'äh, ihan sama, tää on niin hyvää' tai 'jos vielä yhden, ei kai se nyt haittaa' tai 'otanpa vielä lisää ku oli niin hyvää'... aivan sama vaikka hernekeittoa söisin. Sama juttu.
ap
Olen aivan vakuuttunut että hakemani työpaikka kaatuu viimeistään haastattelussa siihen kun olen varsin lihava. CV:ni on hyvä, mutta lihavia usein varmaan pidetään tyhmempinä ja saamattomina...
Kylläpä vituttaa. Painin muutenkin painoni kanssa ja välillä pyörii pahatkin ajatukset mielessä sen vuoksi. Syöminen on paheeni ja vaikka hetkellisesti motivoituisin heti syömään aloitettuani unohdan tai mitätöin aikeeni (kun ruoka on niin hyvää...)... jälkeenpäin taas ärsyttää ja harmittaa. Toistuu melkein joka ruokailukerralla...
Meillä on näemmä paljon yhteistä. Varmaan jotkut sorsivatkin painon takia, mutta toisaalta ehkä sitä ei haluaisi työskennellä paikassa jossa lihavuus merkitsee niin paljon. Tiedostin viimeksi töitä hakiessani, että painoni todennäköisesti vaikutti ajoittain, mutta sain kuitenkin hyvän paikan. Menin kyseiseen haastatteluun oikein hyvällä tuulella ja itsevarmana, ehkä se auttoi. Eli ajattele ettei sinulla ole mitään hävittävää ja ole oma hurmaava itsesi ja tuo osaamistasi ja intoasi esille, niin lihavuuden merkitys tipahtaa.
Tsemppiä painon kanssa, tiedän miten vaikeaa se voi olla... Minullakin on ollut aiemmin bulimia ja olen jojoillut painon kanssa vuosikymmeniä löytämättä pysyvää ratkaisua. Nyt etsin vastauksia psykoterapian kautta ja tuntuu, että ehkä juuri nyt alan ensimmäistä kertaa pääsemään perille siitä, miksi painonhallinta on yksi harvoja asioita, joissa minun on niin vaikea onnistua.
Ja tietysti tsemppiä työhaastatteluun!
Hieman aiemmin minullakin kävi ajatus mielessäni, voisinko kärsiä syömishäiriöstä, mutta se tuskin on kohdallani se ongelma. Tiedostan kuitenkin ongelman ytimen, mutta en vain osaa toimia rationaalisesti sen mukaan.
Ajoittain olen ihan sinut painoni kanssa. Tosin silloinkin kotona voin huonosti. Liikkeessä en edes huomaa painoani. Toisinaan sitten voin huonosti koko ajan ja joka paikassa. Myöskin tästä ailahtelusta johtuen minun on äärimmäisen vaikea pysyä missään ruodussa.. lisäten edellisiin kuvailemiini ongelmiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"minä en ainakaan läskiä palkkaisi. huonokuntoisia ja paljon sairaana."
kyllä mä vitosen juoksen. Ei mikään huippukunto, mut riittävä. En ole juuri ikinä sairas. Kapea on sinunkin näkemyksesi...
ap
Kai sinä ihan järjelläsi ymmärrät, että kun näinä aikoina on moni ihannepainoinen, laiha ja peräti alipainoinenkin työttömänä, ei lihavuus ole ainoa vaikuttava asia.
Aika säälittävää, jos pelkkä paino on muka tärkeintä. Jospa hankkisit lisää koulutusta, työharjoittelua ja muuten kohentaisit asemaasi työmarkkinoilla.
En minä väitä, että paino olisi täysin sivuseikka varsinkaan siinä tapauksessa, että se on asianomaiselle ja hänen itsetunnolleen erikoisen tärkeä asia. Tai jos työpaikka on jossain kuntosalilla tai muotiliikkeessä, tai muussa sellaisessa paikassa, jossa laihuus on ihanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lihava, ylipainoa on lähes 30 kiloa. Tästä huolimatta sain vastikään hyvän työpaikan, jonne oli paljon muitakin hakijoita. Mutta ei tämä vielä mitään. Ystäväni on erittäin lihava, painaa yli 150 kiloa. Hän on saanut hyvän työpaikan ja vielä ylennyksenkin, vaikka on lihonut lisää työsuhteen aikana.
ja en kyllä helposti palkkaisi lihavaa. Lihavuus on ongelma, kuten tämän ketjun ap:kin hyvin kuvailee. Ei pysty ajattelemaan järkevästi, syön vaikka tiedän että se lihottaa jne. jne. Minulle lihavuus tarkoittaa itsekurin puuttumista ja oman itsensä aliarviomista ja kunnioituksen puutetta omaan itseen. Jos ei pysty edes omista syömisistään pitää huolen, niin miten muka jonkun firman asioista. Lihavia meidän firmaan, ei ikinä kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä en ainakaan läskiä palkkaisi. huonokuntoisia ja paljon sairaana
Sen sijaan firman 24v normaalipainoinen oli taannoin 4 viikkoa sairaana sydänvaivojen vuoksi (ei synnynnäinen).
ja en kyllä helposti palkkaisi lihavaa. Lihavuus on ongelma, kuten tämän ketjun ap:kin hyvin kuvailee. Ei pysty ajattelemaan järkevästi, syön vaikka tiedän että se lihottaa jne. jne. Minulle lihavuus tarkoittaa itsekurin puuttumista ja oman itsensä aliarviomista ja kunnioituksen puutetta omaan itseen. Jos ei pysty edes omista syömisistään pitää huolen, niin miten muka jonkun firman asioista. Lihavia meidän firmaan, ei ikinä kiitos!
ja olen jopa saanut asiakkailt akiitosta tekemästäni työstä.
Pidä sinä vain ennakkoasenteesi ja palkkaa hoikkia kynsien viilaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on itsestä kiinni mitä suuhusi tunget.
Ja tiedän kyllä , että se ei ole helppoa laihduttaa, mutta se päätös täytyy tehdä itse ja kasvattaa selkärankaa. Itse laihdutin reilut 25 kiloa.
minä en ainakaan läskiä palkkaisi. huonokuntoisia ja paljon sairaana
PAinoindeksini hipoo 50:ä ja olen ollut sairauslomalla viimeksi vuonna 2009.
Sen sijaan firman 24v normaalipainoinen oli taannoin 4 viikkoa sairaana sydänvaivojen vuoksi (ei synnynnäinen).
Lisäksi myös oman kateutesi, koska kyttäät muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa sama ongelma; olen fysioterapeutti ja pidän kotiäideille keskellä päivää olevia painonhallintakursseja. Itse kylläkin olen 165cm pitkä ja painan 189kg.
En siis voi oikein muuta kuin luennoida heille ylipainon vaaroista. Luulen, että tilanne näyttää hieman hassulta.
Mutta olen kyllä alan koulutuksen saanut ja asiantuntija.
Olen suunnitellut laihduttamista jo kauan, mutta suklaa, sipisit ja cokis ovat paheeni. Sekä minulla on tapana karpata käristemakkaralla enne nukkumaan menoa.
Tavallaan en murehdi koko asiaa, mutta olisihan se mukavampi olla laihempi, kun vielä on tällainen työkin.
Et mielestäni ole lainkaan lihava, sillä tutkimusten mukaan lievä ylipaino antaa auktoriteettia töissä.
On siis hirveen trenditietoista olla esimerkiksi juuri painonhallintakursseilla ja niiden ohjaajana kunnioitan sinua kovasti.
En ihan ymmärrä mitä kateudella on tekemistä sen kanssa, että kirjoittaja toteaa ettei sairastelu korreloi ihan niin yksiselitteisesti lihavuuden kanssa :).
Ja tiedoksesi - ylipainoiset ihmiset eivät kuvitelmiesi mukaisesti kyttäile kateellisena laihempia ihmisiä, miksi ihmeessä sellainen meitä kiinnostaisi?
työkavereistani yksi on todella lihava. Sellainen, joka todella huomataan ensin ylipainonsa vuoksi.
Mutta hän on todella hyvä työssään ja on muutenkin todella aktiivinen. Oikeastaan olen monesti ihmetellyt, miten hän edes on niin lihava kun energiaa tuntuu riittävän. Sairaana ei ole ollut yhtään sen enempää kuin muutkaan työntekijät. Hyvin harvassa työssä ylipaino vaikuttaa työpanokseen. No ehkä näillä Lamourettes-tanssijoilla, mutta harva varmasti haluaakaan sellaiseen työhön.
minä en ainakaan läskiä palkkaisi. huonokuntoisia ja paljon sairaana
PAinoindeksini hipoo 50:ä ja olen ollut sairauslomalla viimeksi vuonna 2009.
Sen sijaan firman 24v normaalipainoinen oli taannoin 4 viikkoa sairaana sydänvaivojen vuoksi (ei synnynnäinen).Lisäksi myös oman kateutesi, koska kyttäät muita.
vierailu jonkun terapeutin luona, joka on erikoistunut syömishäiriöihin?
Työnhakuun suosittelen jotakin hoikentavaa/muotoilevaa alusasua ja napakkaa pukua jossa tunnet itsesi itsevarmaksi.
Alue: Aihe vapaa
mutta en voi meikata edes peitevoiteella saati millään muullakaan. Au naturel pakko olla. Kärsin lihavuuteni lisäksi pahasta atopiasta, mikä ei taatusti paranna mahdollisuuksiani.
En ihan sentään lyllerrä, mutta kyllä selvästi olen ennemmin erittäin lihava kuin pyöreä.
Täytyy vaan luottaa siihen, että saan työn kiloista huolimatta.