vaikea lapsuus

Alkoholisti isä, äiti joka jätti kaksi pientä lasta(tytön ja pojan) isälle ja muutti pois toiseen kaupunkiin. Huostaanottoa ei koskaan tehty, vaikka aihetta olisi ollut. Tyttö hoiti perhettä pienestä pitäen miten pystyi. Vaatteet olivat rääsyjä ja likaisia jne. Veljestä tuli ongelmanuori, nyt käyttää alkoholia ja kovempia aineita ja tekee rikoksia. Tyttö sinnitteli ammattikoulun läpi ja perusti perheen. Puoliso on ihan kunnollinen, on vain paljon poissa kotoa työn takia. Tytöstä tuli äiti, mutta lapsen kasvattaminen on vaikeaa. Hän ei kestä nähdä lapsen kokevan pettymyksiä, niinpä hän tekee kaikkensa, ettei lapsi koskaan suutu. Mutta on vaikea pitää sylissä, kun ei ole itsekään juuri koskaan saanut sylissä olla. Ehkä on vaikea rakastaa, jos itseä ei ole rakastettu? Lapsi meni nyt kouluun ja käyttäytyy ihan eri tavalla kuin ikätoverinsa. Hänestä on tullut luokan kiusaaja ja ongelmat ovat vasta alussa, jos jotain apua ei haeta/saada.



Miten muilla vastaavat tarinat ovat edenneet? Tarina on tosi,ei omani vaan lähipiiristä.