Raskas vkl tulossa, miehen lapset tulee kylään...

vaan paska äitipuoli ja vika on sussa, lapsia pitää ymmärtää koska he ovat kokeneet rankan eron.



t. katkera lähiäiti

eli miehesi pitää kertoa lapsille selkeästi, että sinä olet toinen aikuinen talossa ja sinua pitää totella. Ja jos ei onnistu niin rangaistus. Samoin peruskäytöstapoihin kluuluu tervehtiminen, kiittäminen ym.

Miehesi tuossa on mokannut jos ei lapsiensa käytökseen puuttunut.



Älä yritä enää miellyttää, sillä et saavuta mitään. Miehesi on tässä nyt avainasemassa eli hänen tehtäviinsä kuuluu kertoa lapsille, että sinä olen perheen toinen aikuinen.

No mun mielestä en ole paska äitipuoli, yritän olla kiva jne.

Mulla on vaan niin kolmas pyörä-olo, kun pojat on meillä. En pääse osallistuun lautapeleihin, en pääse katsoon pleikkarikisoja enkä jääkiekkoharjotuksiin.

Kun pojat on mun kans, niillä on tosi vaivaantunut olo...

Yritän ymmärtää lapsia, en yritä tunkea väkisin heidän luo, mutta minä asun tässä talossa, ja kun pojat tulevat meille, he saavat tottua, että myös minä olen silloin paikalla.

ala tajuta, mitä helvettiä se uusperhe-elämä on. Kannattais miettii ennen ku eroaa tai lähtee sellasen kelkkaan jolla on lapset valmiina. Karmeaa elämää. Enpä ole yhtään onnistunutta/kaunista tarinaa aiheesta kuullut. Ja eniten kärsii ne lapset, kun aikuiset rikkoo perheensä omia haluja toteuttaessaan.

Se kunnioitus on toki ansaittava, mutta alkeelliset käytöstavat jo tuonikäisillä on oltava. Miehen täytyy tukea sinua noissa tilanteissa, ja hänen täytyy vaatia pojilta normaalia käyttäytymistä sinua kohtaan. Esim. kun eivät tottele kun sinä sanot sohvalla pomppimisesta, niin sen sijaan että vaan karjaisee itse saman asian, niin miehen pitäisi sanoa että ettekö kuulleet mitä "Tiina" sanoi?! Sama homma tuossa puistojutussa. Nyt on se asetelma, että sun sana on ilmaa teidän talossanne.



Puhu miehellesi. Lapsilla ON rankkaa nuo erot, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Jutelkaa lastenkin kanssa, miltä heistä tuntuu yhteiset viikonloput jne. Joskus pojat voisivat viettää ihan vaan iskän kanssa aikaa myös.

Sinä olet heille ylimääräinen tungettelija, joka yrittää viedä heiltä isän kanssa vietettävän ajan.



Entä jos hyväksyisit sen, että et oikeasti ole heille yhtään mitään, mutta isä on heille koko elämä. Anna isän ja poikien olla rauhassa yhdessä, älä mene mukaan, älä tunge väliin, älä vie kallisarvoista isäaikaa itsellesi.



Pojat eivät ole teillä kylässä, se on isän koti. Normaali lapsi ei ole isällään kylässä vaan elämässä elämää yhdessä. Asiaa voisi auttaa, jos sinä lähtisit viikonlopuksi pois.



Ja jos ryhdyt rankaisemaan poikia huonosta käytöksestä niin he kyllä tietävät, että rankaiset heitä siksi, että he ovat isänsä lapsia. Mustasukkainen nyxä on pienille pojille pahinta, mitä voi tapahtua.

Sinä olet heille ylimääräinen tungettelija, joka yrittää viedä heiltä isän kanssa vietettävän ajan.

Entä jos hyväksyisit sen, että et oikeasti ole heille yhtään mitään, mutta isä on heille koko elämä. Anna isän ja poikien olla rauhassa yhdessä, älä mene mukaan, älä tunge väliin, älä vie kallisarvoista isäaikaa itsellesi.

Pojat eivät ole teillä kylässä, se on isän koti. Normaali lapsi ei ole isällään kylässä vaan elämässä elämää yhdessä. Asiaa voisi auttaa, jos sinä lähtisit viikonlopuksi pois.

Ja jos ryhdyt rankaisemaan poikia huonosta käytöksestä niin he kyllä tietävät, että rankaiset heitä siksi, että he ovat isänsä lapsia. Mustasukkainen nyxä on pienille pojille pahinta, mitä voi tapahtua.

kotihan on myös ap:n. Ja lisäksi avioero ei oikeuta lasta huonoon käytökseen. Miehesi pitäisi pitää puhuttelu pojille ja kertoa heille, että käytöksen on muututtava. Poikien ei ole pakko pitää sinusta, mutta heidän tulee kohdella sinua kunnioittavasti.

Välissä kun pojat tulee, mulla on tosi huono olo. Pojat joutuu oleen pitkiäkin aikoja erossa isässä, ja tottakai odottavat hänen näkemistään. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi, enkä mieti tässä itseäni, vaan myös poikia. Ymmärrän että heillä voi olla paska fiilis, kun näkevät isänsä, niin samalla joutuvat oleen "kamalan" äitipuolen kanssa. Ymmärrän tuon poikien harmin ihan täysin.

Mutta en mä siksi aikaa mihinkään hotellinkaan voi mennä, jotta pojat ei näkis mua.

Kyllä pojat viettää isänsäkin kanssa kahdenkeskistä aikaa esim lätkämatseissa jne. mutta kun valitettavasti joutuu asuun samassa talossa mun kans aina kun ovat isänsä kanssa.

No mun mielestä en ole paska äitipuoli, yritän olla kiva jne. Mulla on vaan niin kolmas pyörä-olo, kun pojat on meillä. En pääse osallistuun lautapeleihin, en pääse katsoon pleikkarikisoja enkä jääkiekkoharjotuksiin. Kun pojat on mun kans, niillä on tosi vaivaantunut olo... Yritän ymmärtää lapsia, en yritä tunkea väkisin heidän luo, mutta minä asun tässä talossa, ja kun pojat tulevat meille, he saavat tottua, että myös minä olen silloin paikalla.

Sinä voit asua samassa talossa kuin poikien isä, mutta et ole poikien äiti vaan heidän elämässään ihan ylimääräinen ihminen. Etkö voi pelata lautapelejä miehen kanssa viikolla, kun lapset eivät ole siellä? Tai käydä jääkiekkoharjoituksissa yhdessä miehen kanssa, jotta hän voi mennä kolmestaan poikien kanssa viikonloppuna?

Miksi roikut siinä miehessä 24/7, kun tämän lapset ovat teillä? Asut miehen kanssa samassa talossa, mutta kai sille miehelle vähän voi liekaa antaa?

ei ap:n tarvitse omasta kodistaan pois lähteä. Se ei ole oikein, se on myös ap:n koti.

Sinä olet heille ylimääräinen tungettelija, joka yrittää viedä heiltä isän kanssa vietettävän ajan. Entä jos hyväksyisit sen, että et oikeasti ole heille yhtään mitään, mutta isä on heille koko elämä. Anna isän ja poikien olla rauhassa yhdessä, älä mene mukaan, älä tunge väliin, älä vie kallisarvoista isäaikaa itsellesi. Pojat eivät ole teillä kylässä, se on isän koti. Normaali lapsi ei ole isällään kylässä vaan elämässä elämää yhdessä. Asiaa voisi auttaa, jos sinä lähtisit viikonlopuksi pois. Ja jos ryhdyt rankaisemaan poikia huonosta käytöksestä niin he kyllä tietävät, että rankaiset heitä siksi, että he ovat isänsä lapsia. Mustasukkainen nyxä on pienille pojille pahinta, mitä voi tapahtua.

kotihan on myös ap:n. Ja lisäksi avioero ei oikeuta lasta huonoon käytökseen. Miehesi pitäisi pitää puhuttelu pojille ja kertoa heille, että käytöksen on muututtava. Poikien ei ole pakko pitää sinusta, mutta heidän tulee kohdella sinua kunnioittavasti.

Toivottavasti ap:n mies osaa nauraa nyxälleen, joka kaikesta päätellen on keksinyt valtataistelun äitipuoli vastaan kaksi isätöntä pikkupoikaa. Ei kai kukaan kunnioita tuollaista naista, joka ei uskalla päästää miestä poikiensa kanssa keskenään jääkiekkomatsiin, ettei vain joku kolmas nainen tulisi mukaan kuvioihin.

Ymmärrän molempia, seiskaa ja kasia.

Mutta poikien on pakko tottua siihen, että kun tulevat isänsä luokse, niin myös minä olen siellä. Se on myös minun koti.

Ja tottakai myös poikien koti, heillä on meillä omat huoneet ja tavarat.

En yritäkkään tunkea heidän väliin, ymmärrän että he haluavat olla isänsä kanssa, kun harvoin näkevät.

Mutta silti tuntuu tyhmältä, kun esim pelaavat lautapeliä, niin minä katselen vierestä.

En yritä riistää heidän isäaikaansa, yritän vaan että me kaikki neljä voitais viettää aikaa. Heidän isänsä on myös minun mies, enkä ymmärrä, miksi minun pitäis unohtaa mies viikonloppuisin, jotta pojat saisivat hänet viikonloppuisin 100 prosenttisesti.

ei ap:n tarvitse omasta kodistaan pois lähteä. Se ei ole oikein, se on myös ap:n koti.

miesten olla keskenään ja keskittyisi itse johonkin muuhun kuin tunkeutumaan tekemään kaikkea poikien kanssa yhdessä? Kirjoituksistaan saa sen kuvan, että ap melkein istuu poikaparkojen päälle, että saisi nämä olemaan kanssaan. Ei kai niitä lapsia ole pakko tukahduttaa jatkuvalla läsnäololla? Jos mies ja pojat pelaavat keittiössä, voisi ap olla olohuoneessa ja kun pojat lähtevät matsiin, voisi ap jäädä suosiolla kotiin.

Ymmärrän molempia, seiskaa ja kasia. Mutta poikien on pakko tottua siihen, että kun tulevat isänsä luokse, niin myös minä olen siellä. Se on myös minun koti. Ja tottakai myös poikien koti, heillä on meillä omat huoneet ja tavarat. En yritäkkään tunkea heidän väliin, ymmärrän että he haluavat olla isänsä kanssa, kun harvoin näkevät. Mutta silti tuntuu tyhmältä, kun esim pelaavat lautapeliä, niin minä katselen vierestä. En yritä riistää heidän isäaikaansa, yritän vaan että me kaikki neljä voitais viettää aikaa. Heidän isänsä on myös minun mies, enkä ymmärrä, miksi minun pitäis unohtaa mies viikonloppuisin, jotta pojat saisivat hänet viikonloppuisin 100 prosenttisesti.

Se mies on sinun 100% 26 päivänä kuukaudessa ja niiden poikiensa kanssa noin 50% 4 päivänä kuukaudessa. Huomaatko eron?

Ja kyllä, sinä asut siellä, mutta etkö todella tajua, että sinua ei kaivata mukaan perheen yhteisiin juttuihin kuten lautapeleihin, joita voit pelata miehen kanssa 26 päivänä kuukaudessa, joten anna isälle ja pojille ne 4 päivää.

Sinä olet pelkästään kateellinen siitä, että miehesi antaa aikaansa pojilleen. Jos menet mukaan, viet lapsilta isäajan eli riistät heiltä sen ainoan asian, jonka vuoksi he siellä ovat.

Jatka samaan tahtiin ja huomaat, että pojat käyvät yhä harvemmin, ovat yhä vaisumpia ja vihaavat sinua yhä enemmän. Tosin se taitaa olla toiveesi: että miehellä olisi 30 päivänä kuukaudessa aikaa vain sinulle ja lautapeleillenne

Miehen 6.v ja 9.v pojat on tulossa viikonlopuksi. Huhhuh!

Pojat on ihan mukavia, mutta vilkkaita.

Pahinta on, että olen heille kuin ilmaan. Kun komennan heitä esim. hyppimästä sohvalla, niin he eivät ota minua kuuleviin korviin. Mutta kun mieheni komentaa, niin tottelee heti.

Muutenkaan lapset ei kunnioita minua. Ovat kyllä hyvätapaisia, mutta minua eivät moikkaa, ei sano "kiitos", "ole hyvä" jne.

Yritän olla mukava pojille, teen heidän herkkuruokia, yritän keksiä mukavaa tekemistä, mutta mikään ei kelpaa.

Viimeksi kun he olivat kylässä, ehdotin että lähdetään puistoon. Molemmat vastasivat etteivät jaksa eikä halua. Kun mies kysyi, niin pomppasivat heti ylös.

Mitä mun pitäis tehdä, että saisin kontaktia poikiin? Mulla ei ole omia lapsia, ja haluaisin touhuta näiden poikien kanssa kaikkea kivaa, mutta se on vähän vaikeaa, kun heillä ei kiinnosta...

Itse en ainakaan suostuisi, että vanha hoito tulisi kiuketteleb´vin muksun kanssa pilaamaan viikonloppuni.

Kunnioitus ansaitaan. Eikä siihen riitä se, että jakaa sänkynsä poikien isän kanssa.

nyxä jää silloin viikonlopuksi yksin. Lapsille paras mahdollinen ratkaisu. Ja minä saan vapaan viikonlopun.

pelisäännöistä miehesi kanssa??

En odota pojilta mitään palvontaa, mutta kyllä perus kiitos ja ole hyvä pitää osata sanoa.

Samoin pitää totella, vaikka muuten ei äitipuolestä tykkäisikään.

Ja vielä, minä en ole ankara pojille, enkä ikinä huuda heille. Sen sijaan pyydän heitä nätisti esim. olemaan hyppimättä sohvilla. Nähtävästi tuo on huono keino, koska eivät tottele minua yhtään.

Vasta he minua vihaisivat, jos komentelisin heitä.

Mitä mun pitäis miehelle sanoa?

Enkö kuulosta poikien mielestä ihan juoruämmältä, jos mies sanoo pojille, että "äitipuoli vaatii että pitää käyttäytyä hyvin" tms.