Harmittaa...1,5v ei suostu kutsumaan äidiksi

Kaikki 1,5-vuotiaat ei osaa sanoa vielä mitään.



Meillä kaikki aikuiset on tuossa iässä äitejä ja lapset vauvoja.

mitä vähemmän kiinnität huomiota tuohon "leikkiin" sitä nopeammin alkaa kutsua taas äidiksi. Miten puhut itsestäsi lapselle - sanotko että minä sitä ja tätä vai että äiti laittaa kengät jne,

mitä vähemmän kiinnität huomiota tuohon "leikkiin" sitä nopeammin alkaa kutsua taas äidiksi. Miten puhut itsestäsi lapselle - sanotko että minä sitä ja tätä vai että äiti laittaa kengät jne,

Nyt enemmän, että äiti tekee. Ja kyllä se tietää tasan tarkalleen kuka äiti on, ei vaan suostu itse sanomaan... Jääräpää :) Ja tosiaan puhuu jo paljon ikäisekseen... Kai tää on tosiaan jotain äiskän testaamista tai jotain. Yllättävän paljon vain vaivaa ja harmittaa!

oli samoihin aikoihin tuollainen kausi, että sanoi minua kiusallaan tädiksi. Ja osasi siis sanoa äiti, se nimittäin lipsahti välillä vahingossa, ja yleensä sen jälkeen korjasi "täti":D Ja kausi kesti monta kuukautta. Alkuun itseäkin harmitti, mutta sen jälkeen alkoi enemmän huvittamaan. Jossain vaiheessa lapsi sitten unohti koko jutun ja alkoi sanomaan äiti :)

mitä vähemmän kiinnität huomiota tuohon "leikkiin" sitä nopeammin alkaa kutsua taas äidiksi. Miten puhut itsestäsi lapselle - sanotko että minä sitä ja tätä vai että äiti laittaa kengät jne,

Nyt enemmän, että äiti tekee. Ja kyllä se tietää tasan tarkalleen kuka äiti on, ei vaan suostu itse sanomaan... Jääräpää :) Ja tosiaan puhuu jo paljon ikäisekseen... Kai tää on tosiaan jotain äiskän testaamista tai jotain. Yllättävän paljon vain vaivaa ja harmittaa!

käy kylässä aikas usein just tuon ikäinen, ja kun ei osaa nimeäni sanoa, kutsuu äidiksi. Äitiänsä kutsuu etunimellä. Eipä tuossa sen suurempaa ongelmaa; totean hänelle vaan "mitä asiaa, vaikken äitisi olekaan vaan Onerva".

etunimellä. "Emme huomanneet" sitä ollenkaan missään vaiheessa. Sen sijaan minä aloin kutsumaan miestäni, lapsen isää, isäksi. Ei mennyt kahtakaan viikkoa, kun tilanne muuttui ja isä oli taas isä.

isi on milloin isi milloin Kalle ja äiti taas on äiti tai Miina. Ihan sen mukaan, miten lapsi milloinkin haluaa sanoa.

Minun lapsi oli samanlainen ja juuri suunnilleen tuossa iässä, äiti olin sitä ennen ollut mutta jostain ? syystä alkoi sanomaan minua omalla nimelläni kun se oppi, hyvin pian se vaihe meni ohi, ja hyvähän se on tietää että sillä äidilläkin on nimi jolla muut ihmiset kutsuu sinua.

3- ja 4-vuotiaat lapset. Kutsuvat sekä minua että isäänsä pääasiassa etunimeltä. Tarhassa tädit nauravat makeasti kun tulen lapsia hakemaan ja poika tulee juosten vastaan huutaen etunimeäni.



Jos joku puhuu minusta lasten kanssa viittaavat minuun äitinä. Itsekin aika usein puhun itsestäni äitinä kolmannessa persoonassa lasten kanssa jutellessa.



Tämä kausi oli aiemmin kun lapset olivat ihan pieniä, välissä oltiin vanhanaikaisesti äiti ja isi, ja nyt tätä taas on jatkunut pidemmän aikaa.



En kylläkään näe asiassa ongelmaa. Mikä siinä on ongelma? Kyllä lapset tietävät tasan tarkkaan että olemme äiti ja isi vaikka meitä etunimeltä kutsuvatkin. Syystä tai toisesta se ilmeisesti tuntuu heistä luonnollisemmalta vaihtoehdolta. Pitäisikö oikeasti olla huolissaan asiasta ja stressata?

auttaisi jos miehesi kutsuisi sinua äidiksi, eikä hetkeen puhuttelisi sinua etunimellä

Minä ja veljeni kutsumme vanhempiamme etunimellä. Ihan vauvoina ja pieninä lapsina kutsuimme äitiksi ja isiksi, mutta jossain vaiheessa se muuttui etunimellä kutsumiseksi. Itse en pidä sitä mitenkään loukkaavana. Se tekee itse asiassa vanhemmistamme erityisempiä, kun ei ole sama nimitys kuin kaikille muilla perheillä on vanhemmilleen. :)

Minun 2v lapseni kutsui minua sanoilla "rakas". Koska vaimokin minua niin puhutteli, tämä vaihe kesti muutaman kuukauden.



Kannattaa kyllä jossain vaiheessa alkaa puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa. Minusta on häiritsevää (hassua?) jos esim. 6-vuotiaalle puhutaan koko ajan itsestä isä/äiti termein.