poikavauvan odottajat..
Heips,
Eihän sitä koskaan 100varmuudella tiedä kuka siellä masussa asustaa, mutta kysymys siis teille, jotka ultran mukaan uskotte odottavanne poikaa. Oletteko huomanneet, että yllättävän monet äidin ystävät ovat kuvitelleet, että tulossa on tyttö ja isän taas ehkä enemmän ajattelevat, että tulossa on poika. Siis poikauutisen kuultuaan ihmiset sanovat isälle, että hieno homma ja sieltä tulee sitten pikku Kalle tai mikä isän nimi nyt sitten onkin, kun taas äidin kohdalla melkein surkutellaan, että etkö sä saakkaan pientä tyttöä. Ihmisillä tuntuu olevan joku alitajuinen ajatus siitä, että lapsi on jotenkin sen heille tutumman vanhemman pienoisolento. Selitän tätä nyt ehkä hiukan hankalasti, toivottavasti ymmärrätte mistä puhun.
Tietenkin on paljon ihmisiä, jotka eivät selvästikään ole valinneet puoltaan sukupuolen suhteen, mutta itseäni on jotenkin ruvennut tympimään erityisesti naispuoliset ystävät, joille joutuu ikään kuin todistelemaan, että ei, en ole pettynyt, etten välttämättä odotakaan pientä kopiota itsestäni (niinkuin sen vauvan tarkoitus mitenkään olisi olla mikään mini-minä), vaan toivon synnyttäväni terveen pienen vauvan, pippelillä tai ilman.
Oletteko muut huomanneet vastaavaa?
Perjantaisin terveisin, Mangolia + pieni pippelipoika rv24+2 :)
Kommentit (7)
Eli ihan aluksi toivoin itse tyttöä juuri siitä syystä kuin joku jo sanoikin: itselle olisi ollut helpompaa eläytyä pienen tytön maailmaan kun esikoinen on kyseessä, eikä vielä kokemusta lasten kanssa olemisesta. Kun ultrien mukaan kyseessä olisi kuitenkin poika, täytyi ajatusmaailmaa hieman muokata. Nyt ei ole enää mitään väliä kumpi tulee =)
Mutta ihan totta: miestäni on onniteltu suunnattomasti, että voi miten hienoa jos esikoinen on poika! Ihan kuin vieläkin eläisimme agraarikulttuurissa, jossa olisi äärettömän tärkeää saada sukunimelle ja sukutilalle jatkaja. Vaikka asummekin siis kaupungissa ja käymme töissä. Multa on taas kysytty, että mitäs nyt jos esikoinen onkin poika? Ihan kuin olisin epäonnistunut ja joutuisin tyytymään vähempään. Lisäksi on tullut esille ajatusta, että on se hienoa kun mies saa nyt kaverin, saavat miehissä tuumin harrastaa perinteisiä miehisiä juttuja. Joita mieheni ei siis nytkään edes harrasta, hän ei rassaa autoja, ei kalasta eikä metsästä, ei katso urheilua eikä pelaa mitään joukkuelajia! Silti poika tarkoittaa ihmisten mielissä mieheni kaveria. Mä en sitten ilmeisesti voi tehdä poikani kanssa mitään kivaa...??
Kitty rv 40+2
3 poikaa. Niiden sukupuolet on tiedetty ennen syntymää.
Nyt rv 20 lääkäri sanoi, että tulee tyttö. Odotin 2 kk tyttöä, kunnes uusintaultrassa kerrottiin vauvan olevan poika. Se vei pari viikkoa multa että totuin ajatukseen pojasta. Olin tietty ensin hieman pettynyt, koska odotin tyttöä, mutta sitten se on tuntunut luontevalle. Taivaan Isällä on joku merkitys tälle, ettei tämä ollut tyttö.
Mun isä odotti kovasti myös tyttöä ja kun kerroin hänelle, että tulee poika, oli hänkin yllättynyt. Samoin mieheni ei meinannut uskoa millään.
Nyt sitten odotellaan milloin jässikkä mahtaisi haluta syntyä meille.
tsukkis 40+4
Etenkin tämä " miehesi mahtaa olla onnellinen" -tyyppinen lausahdus tupsahtaa monen suusta! Kyllä sitä vaan vanhat käsitykset meidänkin ikäisissä elää sitkeästi... Uskomatonta kyllä! Luulisi nykymaailmaan mahtuvan jo molempia sukupuolia tasaiseen tahtiin...
Saimme 100 % varmuuden pojasta viime viikon synnytystavan arviointi-ultrassa (lääkäri antoi jopa 3D-kuvan kaverin perhekalleuksista; kuva koristaa jääkaapin ovea, on niin koominen, hih), mikä ei miestäni itseään hetkauttanut sen kummemmin. Hänestä pääasia on, että meille on tulossa meidän lapsi, oli kumpi vain.
Eiköhän ne ihmiset siitä hiljene: vauvat kun ovat söpöjä, olivat kumpia vain!
Näätä 77 & Saku (38+6)
Sain 4d ultrassa varman tiedon, jonka olen joillekin sanonut.. Ilmeet on hyviä kun niitä niin säälittää kun ei tulekaan tyttöä.
Mummoni oli siskolleni ihastellut että kyllä sieltä nyt tulee tyttö kun mä olin ollut niin onnellisen kuuloinen puhelimessa. En siis hänelle paljastanut vielä mitään.
Tosiaankin odotan että saan vauvan, olipa sitten tyttö tai poika! Toivottavasti kaikki menee vielä hyvin, raskausdiabetes aiheuttanut ylimääräistä huolta tässä, ja ihmiset surkuttelee että on poika tulossa:(
Mutta näin...
rocka rv 34+1
Kyllä meilläkin isälle oli tosi kova juttu, että esikoinen oli poika (samoin isoisälle ja papalle). Jollain lailla mies pääsee paremmin mukaan kun tuli poika - omalla kohdalla ei varmaan ollut mitään eroa. Toisaalta, mä olen aina ollut itse aika rämäpäinen, vauhdikas ja kovin kilpailuhenkinen - aina paljon kavereita, sekä tyttöjä että poikia, enkä koskaan oikein päässyt sisään tähän tytöille tyypilliseen " yksi bestis" -menoon tai prinsessaleikkeihin. Mulle on tässä vuosien aikana kertynyt 4 kummilasta (vanhin jo 18v ja nuorin 2v) - ja jostain syystä kaikki poikia! En tiedä johtuuko tuosta vai mistä, mutta mä en kertakaikkiaan koe sukulaisten tai tuttavien tyttölasten touhuja/leikkejä ollenkaan läheisiksi - paljon mielummin rakentelen legoilla tai riehun näiden poikien kanssa kun riisun ja puen nukkeja/barbeja/nalleja.
Voi tietysti olla, että jos olisin pienen rämäpäisen tytön äiti niin olisin ihan erimieltä ja tosi onnellinen niinkin. Nyt tuntuu vain äärimmäisen hyvältä ajatus tämän veljesparin kasvattamisesta ja kasvun tukemisesta eikä mulla oo mitään tarvetta " nähdä itseäni" samaa sukupuolta olevassa omassa lapsessa - nämä omat vahvimmat luonteenpiirteet kyllä näkyy selvästi jo tässä esikoisessakin ; ) Ja jotenkin tuntuu, että kaikkia samoja asioitahan tässä pystyy poikien kanssa tekemään kuin mitä tytön kanssa - harrastetaan jo nyt paljon liikuntaa, muskareita, käydään teattereissa ja elokuvissa jne. Ei äidin tarvitse olla ulkona pojan elämästä vaan mukana voi olla ihan niin paljon kuin itsestä hyvältä tuntuu! No joo - yks viikko tuli kyllä uimahallissa mieleen, että jossain vaiheessa se mun uimakaveri kyllä kieltäytyy tulemasta " tyttöjen puolelle" , tuli vähän haikee fiilis, mutta sitten ajattelin perään että saanpahan nauttia hetken ihan omasta rauhasta kun isi seurustelee poikien kanssa ; )
Mulla on kolme poikaa ja nyt neljäs lapsi tulossa, itse odotan poikaa vanhasta tottumukseta kai. ;-) Kahden ensimmäisen pojan kohdalla huomattiin, että miehen sukulaiset suhtautuivat että poika sieltä on tulossa, ja mun että tyttöä odotellaan. Se oli jotenkin hassun itsestäänselvää. Kolmannen vauvan odotusaikana kukaan ei enää kommentoinut sukupuolta millään tavalla...
Mä itse oon odottanut joka kerran poikaa. Syytä en tiedä - - - paitsi että vähän oon pelännyt että jos tulee tyttö niin pilaan sen elämän!!! Ihan niin kuin äiti ei vois aiheuttaa pojalleen ongelmia. ;-) Ja nyt sitten kun noita poikia jo on, niin tuntuis helpolta jos tääkin olis poika.
Tosin vähän kutkuttaa ajatus saada iltatähdeksi sellainen pieni tytöntyllerö... Olis sillä ainakin kova lapsuudenkoulu kolmen isoveljen kanssa! ;-D
Useimmiten naiset kai ovat toivoneet tyttöä ja miehet poikaa, koska itselle on helpompaa eläytyä samaa sukupuolta olevan lapsen elämään ja kasvuun. Kyllä minäkin olisin toivonut tyttöä, mutta nyt pitää totutella toisenlaiseen mielikuvaan lapsesta. Olen tullut siihen tulokseen, että haluan kasvattaa hänet mahdollisimman sukupuolineutraalisti eli kammoan kaikkia kliseisiä sukupuolirooleja. Vauvan vaatekaapissa on paljon sukulaisilta saatuja vaaleanpunaisia vaatteita...