Onko muilla tällaistä, kun olette vaihtamassa autoa toiseen?

jos omilla rahoilla ostat. Näin myös meillä. Mutta mielellään kyllä keskustellaan ja otetaan kantaa puoleen ja toiseen. Ollaan silleen terveellä tavalla kiinnostuneita toistemme asioista, jyy nou.

Periaatteessaan se ei toiselle kuuluis...mutta kyllä me juteltiin läpi sellaset jutut kuin minkä kokoinen auton pitäis olla, milloin miehen auto on menossa vaihtoon ja millaista hän on ajatellut ja mieskin kävi koeajoilla, ja mielipiteitä vaihdettiin ominaisuuksista ja hinnasta.

Itse pidän perheessä tärkeänä ainakin sitä, että on edes 1 luotettava ja riittävän iso auto johon koko porukka mahtuu reissuun mukaan. Jos asioista ei puhuta ja sovita voidaan olla tilanteessa että molemmat on ostaneet halvan pikkukotteron ja lapset jää matkasta kun ei mahdu kyytiin?

Piti mun kyllä viime auto-ostoskerralla roudata mies pankkiin mukaan, että sain käyttää talon kiinnityksiä takuuna, eli ihan omin luvin ei onnistunut, kun en halunnut purkaa sijoituksiani. Muuta kysyttävää?

ihan päähänpistona voi ostaa. Toki meillä on ihan hyvä auto, nytkin vuoden vanha, mutta kyllä siitä yhdessä puhuttiin, vaikka mä lopulta sen auton päätinkin ja tilasin. Koeajettiin molemmat. Autohan on yhteisessä käytössä, joten senkin suhteen kuuluu kummallekin.



Edellisen auton ostin ihan yksin, mutta se olikin liisari työsuhdeauto, joka oli meidän ainoa käyttöauto, mutta mies ei puuttunut, koska mä sen töistä sain ja siten valitsin. Sanoi vaan, että "ota diesel, menee halvemmalla, kun firma maksaa dieselveron...":)

No meillä minä olen se joka on uudet autot ostanut. Mies ajelee vanhemmalla autolla ja ei ole juuri kiinnostunut vaihtamaan. Omat rahat molemmilla ja ei ole sanomista tullut. Ehkä jos ihan turhan usein tai turhan kalliiseen vaihtaisin niin tulisi jotain sanomista. Kaksi vuotta sitten vaihdoin viimeksi ja pari vuotta ajattelin vielä samalla ajella. Silloin vaihdoin 17 000 e autosta 36 000 e autoon. Ja on se hyvä että perheellä on yksi isompi auto millä yhdessä liikutaan.

kyllä keskustellaan isommista ostoksista ja päätetään yhdessä ostetaanko vai ei. Meillä on yhteiset rahat kun kerran ollaan yhtä perhettä eikä kämppäkavereita.

ensinnäkin ollaan niin köyhiä (?) että me kyllä puhutaan yhdessä isommista hankinnoista. Meillä on ns yhteiset rahat.

Mies saattaa kyllä hankkia jotain "romuläjiä" puhumatta ensin mulle, mutta niihin hänellä on yleensä rahat jo olemassa, tai autot tulevat vaihtokaupassa johonkin muuhun.

Lisäksi mies on autopuolen ihminen (ei tosi ko alalla töissä nyt), joten mulle on itsestään selvää, että tulee mukaan jos mä olen ostamassa autoa. En todellakaan luota omaan arvostelukykyyni autojen suhteen.

Ja se mun käyttämä ykkösauto on meillä perheautona, eli molemmat sitä kyllä ajetaan, miehen mielipiteellä on sikälikin merkitystä.

jos mulla olisi tarvetta ostaa itse yksin auto ja rahaa siihen , saisin ihan vapasti tehdä päätökseni. Vaan mulla on mies, joka maksaa meidän autot ja osaa valita sopivan, järkevän ja hyvän auton minullekin käyttöön niin enpä välitä puuttua koko asiaan sen kummemmin. Mies tietää toiveeni ja ottaa ne huomioon niissä puitteissa kuin mahdollista.

Meillä on eri tilit mutta rahat ja omaisuus yhteistä, jos tällä oli jotain merkitystä.

kyllä keskustellaan isommista ostoksista ja päätetään yhdessä ostetaanko vai ei. Meillä on yhteiset rahat kun kerran ollaan yhtä perhettä eikä kämppäkavereita.

Meilläkin ollaan yhtä perhettä mutta jokainen aikuinen yksilö tekee ihan itse työtä josta ihan sille ko. henkilölle maksetaan tietyn suuruinen palkka. Ei ainakaan minun työnantajani maksa perhe "Virtasille" palkkaa siitä että teen 40 h/vko töitä?