Lue keskustelun säännöt.
Rakastunut kahteen mieheen?
13.04.2012 |
Olen asunut 5 vuotta avoliitossa mieheni kanssa. Joitain kuukausia sitten tapasin uuden miehen, jonka kanssa päädyin pettämään nykyistä puolisoani. Olen myös rakastunut tähän toiseen mieheen. Ongelmana on se, että rakastan molempia miehiä, enkä haluaisi loukata kumpaakaan.
Miten tehdä päätös kenen kanssa elämänsä jakaa? Onko parempi pysyä varmassa suhteessa, jossa seksi on tylsempää ja sitä on vähemmän? Kun toisen miehen kanssa seksi on ollut mahtavaa, mies jaksaa kauemmin ja saan häneltä enemmän huomiota.
Voiko suhde perustua pelkästään siihen, että seksi on hyvää? Voinko elää suhteessa, jossa en ole täysin tyytyväinen seksiin vaikka kaikki on muuten kunnossa. Haluan seksiä enemmän kuin mieheni ja harrastaa sitä kerralla paljon pidempään kuin hän.
Osaako joku neuvoa, mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä? Mieheni tietää pettämisestä ja on valmis antamaan anteeksi. Kadun pettämistä, mutta toisaalta tunnen himoa edelleen toista miestä kohtaan.
Kommentit (27)
Päätös on omasi ja teet sen, minkä koet oikeaksi. Mutta fakta on se, että 5 vuotta suhteessa on melko lyhyt aika. Ja vakituisessa parisuhteessa seksi laimenee väistämättä. Tämä voi tulla yllätyksenä, jos tämä on ensimmäinen pitkä parisuhteesi.
Jos vaihdat nyt miestä on luvassa kiihkoa ja intohimoa ja hurmiota, kunnes aika tekee tehtävänsä ja seksi laimenee. Jos tätä asiaa ei tajua suhteen alussa, tulee valtava pettymys myöhemmin ("Vaihdoin miestä, mutta nyt olen taas samassa tilanteessa, mutta eri miehen kanssa ja hiukan eri variaationa").
Voit valita elämässä, joko:
A. Pysyt nykyisessä suhteessa, panostat parisuhteeseen, unohdat muut miehet. Käyt perinpohjaisesti läpi syyt, miksi petit (etsit tilanteeseen ajaneet syyt itsellesi). Mieti mitä olisit itse voinut tehdä toisin. Muista: omaa toimintaa voi aina muuttaa, toisen toimintaa ei voi muuttaa, mutta siihen voi vaikuttaa miettimällä mitä itse voisi tehdä toisin. Mieti miten voisit muuttaa elämäsi vaihtamatta miestä. Mietitte yhdessä mitä voisitte tehdä intohimon tukemiseksi parisuhteessanne. Kestät miehesi katkeruudenpuuskat ja ymmärrät, että pettämisen haavat tarvitsevat paljon aikaa ja työtä parantuakseen. Miehesi voi mm. kokea, että hänellä on oikeus "päästä tasoihin".
TAI
B. Lähdet uuden miehen matkaan ja kun seksi laimenee ja horminitasot aivoissa laskee, lähdet taas uuden miehen ja uuden hurmion perään. Et sitoudu kehenkään tarkoituksena elää loppuelämä sen ihmisen kanssa, vaan elät hakien uusia kokemuksia ja elämyksiä.
Vaihtoehto A. on perinteisempi ja yhteiskunnan tukema. Se vaatii myös enemmän työtä, halua uhrata itsestään ja pitkällistä sitoutumista. Tuloksena voi olla onnellinen koko loppuelämän kestävä, kriiseistä vahvistuva parisuhde. Tämä vaatii myös henkistä aikuisuutta ja kypsyyttä.
Vaihtoehto B. on helpompi ja siinä voi tehdä ihan miten itse haluaa. Keneltäkään ei tarvitse kysellä lupia. Mutta sukulaisten ja ystävien voi olla vaikea tätä hyväksyä ja sinua aletaan pitää tuuliviirinä, joka ei kykyne sitoutumaan. Vaarana on myös päätyä viettämään vanhyydenpäiviään yksin ilman kumppania.
Päätöstä tedessäsi kannattaa myös muistaa: Sellaista ei kannata luvata, mistä ei ole varma voiko lupauksensa pitää. Se on reilua toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä jos tämä toinen mies onkin "se oikea". Mistä sitä voi tietää? Täytyykö vain ottaa riski? Nykyisessä suhteessa pysymistä puoltaa se, että olemmet molemmat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia ja nykyinen mieheni on järkevä eikä niin epätasapainoinen ja impulsiivinen kuin tämä toinen tapaus.
Mutta parisuhteessamme on ollut ongelmia jo ennen pettämisepisodia. Voiko toisen kanssa olla yhdessä, jos intohimo on laantunut ja riitaa tulee typeristä asioista, kuten siivouksesta?
Todella rakastan kumpaakin näistä miehistä enkä haluaisi kumpaakaan päästää menemään. Tämä on hirvein tilanne, mitä olen elämässäni kohdannut ja olen kyllä kokenut kaikenlaista, esimerkiksi vaikean masennuksen!
Tunnen eläimellistä himoa tätä toista miestä kohtaan.
Tee paperille lista ja kirjaa ylös mitä hyvää ja mitä huonoa voisi kummastakin ratkaisusta seurata ja sitten valitsen sen listan, jossa haitat ovat omasta mielestäsi pienemmät.
Ai niin ja yksi riski vielä on olemassa, mikä edellisestä viestistäni unohtui. Jos valitset B. vaihtoehdon saattaa käydä niin, että uusi miehesi sydämessään alkaa epäillä sinua suhteenne arkipäiväistyessä ajauksena "petti kerran, miksei pettäisi toisenkin kerran". Ja tästä saattaa seurata sinulle hankaluuksia.
Jos olet oikein rohkea, ilmoita miehille, että haluaisit pitää molemmat ja kysyt olisivatko he kiinnostuneita polyamoriasta.
nro 2
Mutta mitä jos tämä toinen mies onkin "se oikea". Mistä sitä voi tietää? Täytyykö vain ottaa riski? ...
Ei ole olemassa juuri sitä "oikeaa". On olemassa enemmän tai vähemmän kelpoja kumppaneita.
Muista, että sinutkin saatetaan vaihtaa "siihen oikeaan". Koko elämä on yhtä riskintottoa kaikilla elämänaloilla. Nykyinen ja potentiaalinen miehesi riskeeraavat elämäänsä olemalla juuri sinun kanssasi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kommentti putsasi pöydän.
Ja todellakin, voi olla tilanne, että mies ei lopulta pääse yli tuosta ja huomaat eläväsi arkea tuon vähemmän vakaan vaihtoehdon kanssa.
Mutta mitä jos tämä toinen mies onkin "se oikea". Mistä sitä voi tietää? Täytyykö vain ottaa riski? Nykyisessä suhteessa pysymistä puoltaa se, että olemmet molemmat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia ja nykyinen mieheni on järkevä eikä niin epätasapainoinen ja impulsiivinen kuin tämä toinen tapaus.
Mutta parisuhteessamme on ollut ongelmia jo ennen pettämisepisodia. Voiko toisen kanssa olla yhdessä, jos intohimo on laantunut ja riitaa tulee typeristä asioista, kuten siivouksesta?
Todella rakastan kumpaakin näistä miehistä enkä haluaisi kumpaakaan päästää menemään. Tämä on hirvein tilanne, mitä olen elämässäni kohdannut ja olen kyllä kokenut kaikenlaista, esimerkiksi vaikean masennuksen!
Tunnen eläimellistä himoa tätä toista miestä kohtaan.
Minäkin kuvittelin rakastavani toista miestä, joka oli toisaalta häiritsevän ailahteleva ja epäluotettava. En tosin päätynyt pettämisasteelle, mutta mieli teki kyllä, koska tunsin sitä eläimellistä himoa häntä kohtaan.
Mieti millainen itse olet. Minä halusin perheen, tasaista arkea, lapsia ja valitsin silloin oman rakkaan ja turvallisen aviomieheni. Onko kaduttanut? Heti sen jälkeen kun seksihuuma ja polte rinnassa laantui (n. 6kk kärvistelin) niin ei päivääkään. Itse asiassa olemme mieheni kanssa parantaneet sen jälkeen seksielämäämme ja olen onnellisempi kuin vuosiin. Enää en vilkaisisikaan siihen toiseen mieheen päin, joka oli lopulta melko onneton tapaus. Toista kertaa en anna itselleni edes mahdollisuutta ihastua muihin miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe ongelmaa jos miehesi antaa anteeksi. Sinuna jatkaisin samalla kaavalla. Eihän sitä tiedä jos uusi on parempi. On helppoa jättää vanha jos uuden kanssa onnistaa.
olen jo ihan suostunut kaikkiin toisen miehen (siis ensimmaisen) vaatimuksiin, mita ne ikina sitten ovatkaan. en tieda hanen tunteistaan kovin paljon talla hetkella.
odottelen hanen ratkaisuaan. ai han haluaa, etta sanon toivovani sita. kylla, toivon sita. terveiset suvulle ja muulle lahipiirille. ja sosiaalityontekijalle ja henkilaakarille erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos vaimokin antaisi minulle viela anteeksi ja kuka siella viela muu on. olen siis hyvin joustava. antakaa siis anteeksi.
ja jos vaimokin antaisi minulle viela anteeksi ja kuka siella viela muu on. olen siis hyvin joustava. antakaa siis anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä ei ole lapsia, helppo valinta: lähde pois pilaamasta nykyisen miehesi elämää enää enempää ja anna hänelle mahdollisuus onnelliseen elämään.
Anteeksi kylmä kommentointini, mutta toivottavasti uusi kumppanisi ymmärtää hankkia avioehdon mikäli päädytte naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kirjoittaa siis nyt keskusteluketjun aloittaja. Pakko kommentoida vielä tähän, että nykyinen avopuolisoni sanoo rakastavansa minua pettämisestä huolimatta. Lähes kaikki muu välillämme on hyvää (yhteiset elämänarvot, tavoitteet elämässä, älyllinen keskustelu), mutta se kipinä seksiin puuttuu.
Toinen mies, joka minulla oli osoittautui hänkin epätasapainoiseksi ja hankalaksi tapaukseksi ja voi hyvinkin olla, että teen elämäni suuren virheen, jos jätän nykyisen mieheni ja otan tämän uuden "rentun" tilalle. Mikään tässä miehessä ei vastaa "vaatimuksiani". Tästä huolimatta tunnen järkyttävää vetoa tähän mieheen. Seksuaalisessa mielessä.
En tiedä, olisiko suhteellamme tulevaisuutta. Lapsia en välttämättä halua, vakautta sen sijaan haluan sekä taloudellista turvaa, jota nykyinen mieheni pystyy paremmin tarjoamaan.
Joidenkin mielestä voin vaikuttaa laskelmoivalta, vaikka en sellaiseksi itseäni koe.
Kysymys kuuluukin: voiko ihastuksesta ja seksinhimosta toisen kanssa päästä yli? Ja voiko hiipunut intohimo palautua, voiko sen palauttaa? Voinko olla onnellinen nykyisen miehen kanssa, jos tarpeeksi yritän?
Kiitos vastauksistanne!
Täällä kirjoittaa siis nyt keskusteluketjun aloittaja. Pakko kommentoida vielä tähän, että nykyinen avopuolisoni sanoo rakastavansa minua pettämisestä huolimatta. Lähes kaikki muu välillämme on hyvää (yhteiset elämänarvot, tavoitteet elämässä, älyllinen keskustelu), mutta se kipinä seksiin puuttuu.
Toinen mies, joka minulla oli osoittautui hänkin epätasapainoiseksi ja hankalaksi tapaukseksi ja voi hyvinkin olla, että teen elämäni suuren virheen, jos jätän nykyisen mieheni ja otan tämän uuden "rentun" tilalle. Mikään tässä miehessä ei vastaa "vaatimuksiani". Tästä huolimatta tunnen järkyttävää vetoa tähän mieheen. Seksuaalisessa mielessä.
En tiedä, olisiko suhteellamme tulevaisuutta. Lapsia en välttämättä halua, vakautta sen sijaan haluan sekä taloudellista turvaa, jota nykyinen mieheni pystyy paremmin tarjoamaan.
Joidenkin mielestä voin vaikuttaa laskelmoivalta, vaikka en sellaiseksi itseäni koe.
Kysymys kuuluukin: voiko ihastuksesta ja seksinhimosta toisen kanssa päästä yli? Ja voiko hiipunut intohimo palautua, voiko sen palauttaa? Voinko olla onnellinen nykyisen miehen kanssa, jos tarpeeksi yritän?
Kiitos vastauksistanne!
Täällä kirjoittaa siis nyt keskusteluketjun aloittaja. Pakko kommentoida vielä tähän, että nykyinen avopuolisoni sanoo rakastavansa minua pettämisestä huolimatta. Lähes kaikki muu välillämme on hyvää (yhteiset elämänarvot, tavoitteet elämässä, älyllinen keskustelu), mutta se kipinä seksiin puuttuu.
Toinen mies, joka minulla oli osoittautui hänkin epätasapainoiseksi ja hankalaksi tapaukseksi ja voi hyvinkin olla, että teen elämäni suuren virheen, jos jätän nykyisen mieheni ja otan tämän uuden "rentun" tilalle. Mikään tässä miehessä ei vastaa "vaatimuksiani". Tästä huolimatta tunnen järkyttävää vetoa tähän mieheen. Seksuaalisessa mielessä.
En tiedä, olisiko suhteellamme tulevaisuutta. Lapsia en välttämättä halua, vakautta sen sijaan haluan sekä taloudellista turvaa, jota nykyinen mieheni pystyy paremmin tarjoamaan.
Joidenkin mielestä voin vaikuttaa laskelmoivalta, vaikka en sellaiseksi itseäni koe.
Kysymys kuuluukin: voiko ihastuksesta ja seksinhimosta toisen kanssa päästä yli? Ja voiko hiipunut intohimo palautua, voiko sen palauttaa? Voinko olla onnellinen nykyisen miehen kanssa, jos tarpeeksi yritän?
Kiitos vastauksistanne!
Totta kai pääset yli ihastuksestasi. Voi olla, että menee vuosi tai parikin, mutta sitten se todella menee ohi. Et kuitenkaan pääse pakoon yhteistä historiaanne miehesi kanssa. Hiipuneen intohimon voi palauttaa sitten kun himosi toista kohtaan on todella loppu. Se tosin vaatii aktiivista työtä. Sinulla on nyt pää sekaisin etkä ehkä tajua millä tavalla olet satuttanut miestäsi, vaikka hän ei sitä nyt näytäkään. Myöhemmin voi tulla kyllä esiin. Älä tee mitään typerää, olen ollut samassa tilanteessa (ilman lapsia myös) ja nykyisen mieheni jättäminen olisi varmasti ollut elämäni typerin veto. En onneksi sortunut pettämään, mutta jo toiseen ihastuminen oli omalle miehelleni kova ja katkera paikka. Intohimo karsiutuu uuden kumppanin kanssa ennen pitkää ja sitten pitäisi ruveta etsimään taas uutta intohimon kohdetta. Lisäksi uusi kumppani olisi aivan sietämätön ja ärsyttävä kämppäkaveri.
Ei yhteisesta historiaarkusta voi eroon paasta. Varmasti kamppiksena olisi arsyttava, mutta alyllisyytensa kompensoi sitten kun hiipuu muu.
Ymmärrän, että ap kysyy netissä ja vielä seksipalstalla asiaa, mutta
- kyllä tuo kuulustaa tosi laskemmoinnilta. Kuitenkin se juttu parisuhteessa on, että ollaan yhden kanssa. Kunnioittaisitko tulevaisuudessa miestäsi, kun nyt antaa anteeksi ja kuitenkin teet samaan aikaan vertailua että kumman kaa?
- laulun sanoin, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin
- tietysti tulevaisuutta ei tiedä ilman sen elämistä, mutta kuinkas moni onkaan parantanut sen rentun kunnolliseksi? No, renttuja saa kyllä aina uusia jos haluaa kokea sen huuman aina uudelleen
- ja ap:n ikä? onko juoksut jo juostu ennen avokkia vai siitäkö nyt kysymys?
Ikä 30 ja on miehiä muutamia ollut ennen nykyistä. Itsekin mietin, miksi pitää rakastua renttuihin, niitä on kiva yrittää hoitaa ja paapoa. Valitettavasti nämä rentut ovat usein seksissä hyviä, koska otteet ovat kovemmat ja haluavat "ottaa naisen". Kun nykyinen mies puolestaan haluaa että hänet vietellään. Itse haluan että minut otetaan.
Nykyiselle miehelle sallisin pettämisen, jos se hänen oloansa parantaisi. En voisi tuomita.
oletkos kyllästynyt arkiseksiin jossa ei ole jännitystä kiinni jäämisestä ja muusta kielletystä. Muuttuiskos toisen kanssa arkiseksi ja sitä kautta taas tylsäksi ja lähdetkös sitten taas etsimään jännitystä muualta?