Nälkä ja syöminen

yhden lihavuushoitoja antavan lääkärin haastattelun, jossa hän ihmetteli sitä miten nykyihmiset eivät kestä lainkaan pienenkään nälän tunnetta. Olen itsekin syönyt ennen aina kun on tuntuu vähänkin nälkä ja liikakilojahan siitä on seurannut. Silmäni ovat nyt avautuneet. Se pikkunälkä ei suurena parin tunnin aikana mihinkään. Ja ruualla ei ole pakko syödä itseään ähkyyn, vaan voi syödä vain sopivasti. Yksi hoikka vanhus kertoi myös yhdessä haastattelussa, että ennen oli ihan normallia että ruokailun jälkeen jäi vielä hieman nälkäiseksi. Ei syöty itseä ähkyyn.

ja niiden välillä saa tulla ihan reilusti nälkä, en pidä nälkää mitenkään pahana tai vältettävänä tunteena. Päinvastoin, ruoka on suurempi nautinto kun sitä ennen on ollut nälkä ja ruokaa on odottanut jo. Käytännössä syön yleensä klo 7 aamupalan, klo 13 lounaan ja klo 20 päivällisen.

Nykyään yritän pitää kiinni niin säännöllisistä ruoka-ajoista, ettei nälkä pääse tulemaan, mutta olen kyllä vähän huono kestämään nälkää. Ei niin, että sitten ahmisin mitä sattuu, mutta jos pitää esim. suoraan töistä lähteä lenkille (koira), niin mielellään jotain ihan pientä syön. Mitään ateriaa on turha kuvitella, ei ehdi + ei ole kiva ähkyssä lenkkeillä, mutta esim. pieni pala ruisleipää ja pari rkl raejuustoa, sillä siirtää sitä oikeaa nälkää jo pari tuntia.



Paaston aikana opin oikeastaan jopa nauttimaan nälän tunteesta, se tuntui jotenkin palkitsevalta.

Minusta on outoa ajatella ettei nälkää saisi tulla, että sitä pitäisi ennaltaehkäistä. On kiva kun on nälkä ja saa syödä hyvää ruokaa. Ei mulla tee edes mieli syödä jos ei ole nälkä.