Lapsille tulee ikäeroa 10 vuotta..onko kamala juttu?

Hauska katsella, kun pikkuveli on aivan isoveljensä näköinen, on kuin katselisi isoveljeä kahtena eri ikäversiona :-) Hyvin tulevat juttuun ja isoveli on hyvin suojeleva pikkkuveljeään kohtaan.

lapsuus on lyhyt ja aikuisuus pitkä. Aikuisena ei ikäero enää haittaa.

Liian pitkä ero. Emme olleet lapsuudessa missään tekemisissä, aikuisena nyt enemmän.

Omia muistoja on joulut ja yhteiset ruokahetket ja kun veli ja sen tyttöystävä hoitavat minua ja kuinka pääsin veljen mopon kyytiin tai kuinka se vei mua Lintsille. Lähentyminen tapahtui kun itse olin aikuisuuden kynnyksellä ja veli sai ensimmäisen lapsen. Sen jälkeen olemme olleet todella läheisiä ja vietämme (perheet) lomia sekä jouluja yhdessä.

Nyt omilla lapsillani on 12 vuotta ikäeroa. Pari ensimmäistä vuotta on mennyt siinä, kun ylpeä isoveli touhuaa pikkuveljen kanssa, minkä omilta harrastuksiltaan ja kavereiltaan kerkeää.

Mutta kyllä mua vähän harmittaa, kun pikkuveli on 11 vuotta nuorempi. Oli 6 kun muutin pois kotoa (monen sadan kilometrin päähän). Nuorempana kävi mun luona säännöllisesti, mutta vanhetessaan kavereista tuli aina vain tärkeämmät. Joten ei enää olla kovin läheisiä.



Me ei juuri reissattu kotona asuessa, joten meillä ei hirveästi ole yhteisiä muistoja. Jos mulla oli lapsia pitkällä ikäerolla, niin satsaisin yhteisiin reissuihin ja lomiin senkin jälkeen, kun isompi on muuttanut pois kotoan. Olis jotain yhteistä pohjaa muistella, kun ei yhteisestä arkielämästä ole nuoremmalla muistoja.

Ja siten ovat myös tekemisissä,halusivat tai eivät ;)

Päätin kuitenkin että valmistun yliopistosta ennen lisääntymistä uudelleen ja nyt se hetki on koittanut!

Ap

meillä on 9-v ja isoveli ahkerasti vauvaa hoitaa ja paijaa. Tuskin vuosi paljon muuttaa. Tietenkään eivät paljon toistensa kanssa leiki nyt lapsena, mutta kyllä heidän välille voi silti tulla hyvä suhde. Myös minulla on veljeeni vaikka ikäeroa 11 vuotta.

Kun hän oli ihan pieni, hän oli ihanin asia maailmassani. Hoidin häntä ja leikin hänen kanssaan jatkuvasti. Kun hän oli 5-8-vuotias, hän oli maailman hirvein ääliö, joka ärsytti mua tahallaan jatkuvasti. Kun hän oli itse murkku, mä asuin jo pois kotoa enkä ollut juurikaan hänen kanssaan tekemisissä.

Nyt olemme kumpikin aikuisia. Emme tapaa usein, mutta soittelemme silloin tällöin. Hän on mulle rakas veli ja mä hänelle rakas isosisko. Tiedän näin olevan tulevaisuudessakin.

Meillä on isot ikäerot ja neljä lasta - ja läheiset, lämpimät sisarussuhteet. Kuitenkin helpoimmat suhteet ovat juuri isoimmilla ikäeroilla, 10 ja 15 vuotta vanhempi sisarus eivät ole mustasukkaisia vauvasta lainkaan vaan hellivät ja rakastavat. Pienellä ikäerolla mustasukkaisuutta ja valtataistelua on enemmän, muttei valtavasti siinäkään. Vanhemmatkin voivat vaikuttaa tähän.

en ole homehtunut yliopistolla näitä vuosia :) ap

Me olemme kyllä samoista vanhemmista ja asuneet samassa paikassa, mutta tekemiset juurikin tuon iän puolesta tapahtuivat eri paikoissa eri aikaan. Teininä mulla kaverit, kuka nyt silloin 3-6- vuotiasta jaksaa? Siis tähän tyyliin..

Ja siten ovat myös tekemisissä,halusivat tai eivät ;)

Päätin kuitenkin että valmistun yliopistosta ennen lisääntymistä uudelleen ja nyt se hetki on koittanut!

Ap

mutta kai nyt sitten aikuisena on mukavaa kun on se sisarus? ap

Ikäeroa juuri tuo 10 vuotta (ja enemmän) sisaruksiini.



Eipä olla juuri tekemisissä nykyäänkään, joten ylittämätön muuri siitä jäi. Meillä on myös ollut aivan erilainen lapsuus ja vanhemmat sisarukset ovat katkeria kun minun ollessa lapsi vanhemmilla oli jo enemmän rahaa käytössään ja olen jopa saanut uusia vaatteita.. Asioita, joiden kadehtimista en ymmärrä, ja vielä vähemmän sitä miksi minua vihata tuollaisesta mihin en ole voinut lapsena vaikuttaa.



Riippunee siis täysin perheestä. Jossain voi olla lämpimät välit (tunnen näitäkin tapauksia), mutta kaikissa tapauksissa ei.



Niin, olo on kuin ainoalla lapsella edelleen näin aikuisena.

Joilla tuo kymmenen vuotta ikäeroa. Nuorempi ei koe kuuluvansa samaan perheeseen kuin vanhempi ja itkee sitä usein, vaikka on todella hyvät välit sisareensa. Lähinnä katkera vanhemmilleen, että pitikö vielä tehdä "iltatähti". Toisessa perheessä isosisko on ystäväni ja ei ole juuri tekemisissä siskonsa kanssa. Ei vain ole mitään yhteistä, kokee pikkusiskonsa lellityksi, ärsyttäväksi, häiritsee kun on omia kavereita paikalla... Pikkusisko ja äiti viettää paljon keskenään. Kolmannessa perheessä taas nuorin on perheen yhteinen vauva, vielä kouluikäisenä yhä... Mieheni seurusteli ennen nuorena tuon perheen tyttären kanssa ja hänet pistettiin aina leikkimään "vauvan" kanssa autoilla siksi aikaa, kun tyttö teki läksyjä, harjoitteli pianoläksyjä yms. Ei kestänyt suhde ihan kauhean kauaa :D

Ei ole kamalaa : D

että veljeni oli 13v, minä 11v ja sisareni 10v kun saimme ihanan pikkuveljen.



Sisareni 10v ei niinkää oluut kiinnostunut pikkeveikan hoidosta, mutta minä 11v olin ja autoin vauvan hoidossa paljonkin.



Kun isoveljeni oli 15v, minä 13v, ja sisareni 12v, pikkuveljemme 2v, niin syntyi vielä pieni veli.



Kyllä oli ihanaa, veljistäni tuli tosi tärkeät minulle ja minusta heille.



Kun veljeni kasvoivat, olivat koululaisia, he halusivat olla lasteni ja minun kanssa vapaa-aikansa. Asuimme lähekkäin.



Pikkuveljeni kävivät kaupassa kun tarvitsin apua, he purkivat viemäriputken kun se oli tukossa ja ajokortin saatuaan olivat tarpeen tullen viemässä esim. lääkäriin lasten kanssa. Minulla ei ajokorttia.



Nyt myöhemmin pikkuveljeni ovat kyläilleet omien lastensa kanssa tiheään luonani...



Omilla lapsillani on ihanat muistot nuorista enoistaan, ovat hyviä kavereita ja saavat apua auton korjaukseen jne.



Minä ajattelin aikuisuuden kynnyksellä, että haluaisin myös sitten joskus omat lapseni "kahdessa sarjassa" koska oli hyvät muistot.



Kun oma lapseni oli 17v syntyi kuudes lapseni.



Synnytin ensin neljä lasta aika pienillä ikäeroilla ja sitten kaksi "iltistä" vielä. Meille tämä on sopinut. Toki on monta vuotta putkeen lapset asumassa kotona ja huollettavana mutta minä en ainakaan ole halunut sen kummempaa omaa aikaa vielä.



Meidän kuopuksemme oli 6v kun hän tuli tädiksi. Nuorimmat lapseni ja lastenlapset ovat tosi hyvät kaverit, paljon yhteistä aikaa.



Meillä on aina ihana tunnelma ja nauru raikaa kun lastenlapset ovat käymässä, tädit pelaavat ja vievät elokuviin, pulkkamäkeen jne.

on minulla ja veljelläni. Veljeni tuli enoksi 9vuotiaana esikoiselleni. Esikoisella + kuopuksella myös 10v ikäero.

Veli on nyt siinä iässä että kaverit tärkeitä. Löytänyt juuri tyttöystävän, ensimmäisen sellaisen.

erottaa useimmiten. Itse en ole ainakaan missään tekemisissä lähes 10.v nuoremman veljen kanssa. En edes tunne koko ihmistä.