Vappu Pimiä aikoo huutaa synnytyssalissa: "Vit*u, saatana!"
Kommentit (9)
Vappu voi puhua etukäteen mitä tykkää. Synnytyksen tajuaa vasta sitten, kun oikeasti synnyttää eikä vain selitä.
kiroilen. Kun oikeat kivut alkoivat, menin lukkoon enkä saanut edes puhuttua.
ennenku on tilanne päällä. Sitten sen tietää miten käyttäytyy. On se vaan niin helvetillinen paikka.
Tässä kohta pääsen viidettä pukkailee maailmaan. Pelon sekaisin tuntein odotan miten se taas mahtaa mennä.
Onneks kaikki unohtuu sillä sekunnilla, kun vauva on onnistuttu saamaan pois mahasta :)
lukkoon, suorastaan sanattomaksi. Neljännessä synnytyksessä pääsi perkele, kun puhelin soi kesken ponnistusvaiheen.
synnytystä aina etuäteen suunnitella, mutta läheskään aina se ei mene niinkuin on ajatellut. Minä taas olen suht rauhallinen ja hiljainen, mutta meinasimpa riuhtasta mieheltä korvan irti ja potkaista synnytyslääkäriä päähän (tahallani) ja pääsipä sieltä kaikki mahdolliset kirosanatkin, mitä en olisi voinut koskaan kuvitella sanovani. Mut lapsi saatiin ulos :D! Ei suunnitelman mukaisesti, mutta sama se sille!
synnytyksestä. Eri asia sitten on missä määrin ne toteutui itse synnytyksessä. Mä ajattelin etten karju synnytyksessä enkä sitä sitten tehnytkään vaikka kolmesti olen salissa käynyt punnertamassa. Ajattelin myös että epiduraalin haluan, mutta joka kerta se sitten lopulta jäi saamatta ja siltikin ne lapset maailmaan tuli. Vappu huutaa tai sitten ei huuda, eiköhän tuo sitten syksyllä selviä :)
hiljaiset karjuu ja puheliaat vaikenee. Tätä oon miettiny joskus ennenkin että käyttäytyy ihmiset keskimäärin tavanomaista käyttäytymistään vastaan synnytyksessä. Itse olen puhelias+vahva= todella hiljainen ja lukossa oleva synnyttäjä. Ystävänin on hiljainen+sisäänpäinkääntynyt= kirosi ja huusi synnyttäessään.
Pitääkö laajemminkin paikkansa?
Ei mulla kyllä tullu mitään tarvetta karjua siinä. Hyvä kun hengittämään pystyi, saati sitten että jotain ääntä vielä pitäis.
olen puhelias, ulospäin suuntautunut, rohkea, mutta kas kas. Molemmissa synnytyksissä olen mennyt ihan kipsiin, en ole saanut sanaa suustani, vaan ruvennut esim itkemään hiljaa. Siis on ollut kaamea tunne, on oman kroppansa vankina helvetin tuskissa eikä saa sanaa suustaan.
miehen tärkein tehtävä on ollutkin tulkita mun mielenliikkeitä kätilöille.