Voiko Sara-nimen lausua Saara?

Voithan sä kirjoittaa nimesi vaikka Zyfy ja vaatia kaikilta, että se lausutaan Saara. Se on sitten eri juttu, kuinka kätevää on joka paikassa selittää, että hei, mun nimi on Saara. Juu, mut se kirjoitetaan yhdellä a:lla. Eikun Sara. Onko sitä sitten kiva selittää joka paikassa?



Koulussa törmää joka luokalla näihin, joiden vanhemmat on kikkailleet nimien kanssa. On Minna-Elinaa, jota ei kutsutakaan Minna-Elinaksi vaan Minnaksi. Ja on Jonathania, jota ei lausutakaan "zounathan" vaan ihan suomalaisittain "joonatan".



Miksette Suomessa asuvalle lapselle antaa nimeä sen mukaan, että nimi kirjoitetaan kuten lausutaan ja jos on nimi yhdysviivalla, niin se sitten on Sanna-Kaisa eikä Sanna.

Voithan sä kirjoittaa nimesi vaikka Zyfy ja vaatia kaikilta, että se lausutaan Saara. Se on sitten eri juttu, kuinka kätevää on joka paikassa selittää, että hei, mun nimi on Saara. Juu, mut se kirjoitetaan yhdellä a:lla. Eikun Sara. Onko sitä sitten kiva selittää joka paikassa?

Koulussa törmää joka luokalla näihin, joiden vanhemmat on kikkailleet nimien kanssa. On Minna-Elinaa, jota ei kutsutakaan Minna-Elinaksi vaan Minnaksi. Ja on Jonathania, jota ei lausutakaan "zounathan" vaan ihan suomalaisittain "joonatan".

Miksette Suomessa asuvalle lapselle antaa nimeä sen mukaan, että nimi kirjoitetaan kuten lausutaan ja jos on nimi yhdysviivalla, niin se sitten on Sanna-Kaisa eikä Sanna.

Komppaan vahvasti edellistä kirjoittajaa. Itsekin ihan hiukan "eksoottisen" (ihan tylsän ruotsalaisperäisen, vaikka suvussa ei oikeastaan ole juuria sinne päin) nimen omaavana, ja seuraavan sukupolven vieläkin eksoottisempia kikkailuja nähneenä, voin vain pyöritellä päätäni. Joo, meidän lapsi on sitten Szent-Joszefka, ja alun on sitten kuten unkarin eli /s/, mutta toinen on kuten puolan eli siis /sh/, ja lapsi on tyttö, vaikka olisi oikeasti sit niinku pikku joosef, mutta kun blaablaablaa... Jos minulle lapsia siunaantuu, niin, perkele, saavat tyytyä olemaan Antti ja Anna!

mutta jos nimi lausutaan Saara, niin Suomessa kaikki automaattisesti olettavat, että se myös kirjoitetaan Saara. Tyttö saa selittää joka ikisessä paikassa, jossa tarvitaan nimeä ja jossa häntä ei tunneta ennestään, että hänen nimensä kirjoitetaankin eri tavalla kuin lausutaan.



Pia, Tia ja Mia ovat eri asioita, koska niiden kohdalla ihmiset ovat jo tottuneet siihen, että nimi voidaan kirjoittaa yhden vokaalin avulla, vaikka se lausutaankin pitkänä.

Saran heinään, ja lausuisin sen yhdellä, vaikka miat ja piat saavatkin tyytyä siihen, että lausun ne kahdella. Tai siis ainakin jos en opi muistamaan miten ovat halunneet.

Kuuluu samaan kastiin Lukas-Luukaksen kanssa. Meillä on poika, jota isä kutsuu Lukakseksi ja minä Lukakseksi, koska ruotsiksi se lausutaan pidemmällä U:ulla. Ja siis isä suomenkielinen, minä ruotsinkielinen.

enpä ole suomalaisen suusta moista kuullut.



Saran yhdistän minäkin saraheinää ja Saara on se Raamatun vanha nauraja.

Sara ei tarkoita heinää

Saara ja Sara ovat heprealaisperäisiä naisennimiä, jotka tarkoittavat "ruhtinatarta". Saara on Saran suomenkielinen muoto.