Miehen lapselle ei ole opetettu juuri mitään.
4v ei ole koskaan pyöräillyt, leikannut saksilla, hiihtänyt, luistellut... Muovailuvahaa kokeili ensimmäisen kerran vähän aikaa sitten täällä meillä. Vasta ihan viime kuukausien aikana lapsi on oppinut pistämään itselleen ulkohaalarin päälle ja vetoketjun kiinni. Nappeja on alkanut ihan vastikään laittaa itse kiinni, avata ei osaa.
Onko tämä nyt ihan normaalia? Joskus juttelin oman äitini kanssa, ja kuulemma me osasimme jo parivuotiaina pukea lähes kaikki vaatteet itse. Miehen lapsi taistelee välillä jopa sukkien kanssa, kun ei saa kantapäätä paikalleen. Mielestäni jotenkin omituista. Johtuuko tämä vain vanhempien välinpitämättömyydestä opastaa lasta? Osaavatko teidän 4-vuotiaat pukea vaatteet itse sujuvasti päälle?
Toinen asia erikseen on tietty nuo pyöräilyt ja saksien käytöt. Olisi kiva touhuta lapsen kanssa paljon enemmän, mutta en minä jaksa alkaa opettaa mitään taitoja, mielestäni se on enemmän vanhempien homma ja muutenkin lapsi on täällä vain murto-osan ajasta. Mitä kaikkea te teette nelivuotiaittenne kanssa? Osaavatko he esim. pyöräillä?
Kommentit (36)
Tarkoittaa siis sitä, että osaa käyttää saksia mutta ei kovin monipuolisesti. Vaihtelee kynäkättä ja piirtää sotkua/ värittää yli viivojen. Pukea ja riisua on osannut 3-vuotiaasta paitsi napit ja vetoketjut. Vetoketjun on oppinut vasta juuri äsken.
Polkupyörällä osaa ajaa, kun hänelle on hankittu polkupyörä ja on sillä käyty ajamassa. Nyt talvella oppi luistelussa liukumaan hiukan, mutta ei se vielä mitään luistelua ole.
Onko lapsi kotihoidossa? Suosittelen puuhaamaan näitä taitoja, jos on pelkästään kotihoidossa. Kai se isä voi lapselleen näitä taitoja opettaa, jos äiti ei arjessa ehdi.
Vanhemmat ovat yleensä eläneet huonossa suhteessa jo pitkää ennen eroa ja sitten olleet kriisissä. Nelivuotiaan erolapsen vanhemmat ovat todennäköisesti olleet vähintään puolet hänen elämästään kykenemättömiä näkemään täysin lapsen tarpeita ja vastaamaan niihin. Sen takia eron kokeneet lapset jäävät niin helposti jälkeen muista taidoissa ja myös heidän tunne-elämänsä kehitys voi jäätyä ja jopa taantua. Uusperheissä sitten yritetään paikkailla näitä vaurioita.
jos ei ole niin miksi isä ei osta? Jos on niin miksi isä ei opeta?
Välillä tuntuu, että näissä uusperhekuvioissa se etävanenhemman uusi puoliso on kovin kärkäs arvostelemaan miehensä exää ja huomiotta jää kokonaan, että on myös sen etävanhemman tehtävä opettaa lapselle asioita.
helmikuussa viisi vuotta ja vasta ihan tässä parin viikon sisällä on alkanut aamuisin pukemaan itse vaatteet päälle. Ei vielä nelivuotiaana osannut, tai siis osasi, mutta ei ollut kärsivällisyyttä että ihan omin nokkineen olisi ottanut yöpaidan ja yösukat pois, laittanut sukkahousut, paidan, hameen/housut jalkaan... Vähän niitä laitteli, mutta oli katsottava perään, että varmasti selviää. Eikä vieläkään saa kaikkia ulkovaatteita itse, on autettava jos ei halua odottaa puolta päivää. Ihan normaali, reipas ja terve tyttö.
jos ei ole niin miksi isä ei osta? Jos on niin miksi isä ei opeta?
Välillä tuntuu, että näissä uusperhekuvioissa se etävanenhemman uusi puoliso on kovin kärkäs arvostelemaan miehensä exää ja huomiotta jää kokonaan, että on myös sen etävanhemman tehtävä opettaa lapselle asioita.
ap sanoi että lapsi on vain murto-osan ajasta heillä,ja opitut saattaa unohtua jos niitä ei hio päivittäin.Ja kyllähän tuossa iässä pitäisi osata yhtä sun toista,onko lapsi mielestäsi jotenkin jälkeenjäänyt?
jos ei ole niin miksi isä ei osta? Jos on niin miksi isä ei opeta?
Välillä tuntuu, että näissä uusperhekuvioissa se etävanenhemman uusi puoliso on kovin kärkäs arvostelemaan miehensä exää ja huomiotta jää kokonaan, että on myös sen etävanhemman tehtävä opettaa lapselle asioita.
koska tietysti mieheni eli lapsen isä on aivan yhtä velvollinen opettamaan asioita. Olemme asiasta jonkin verran jutelleet, ja silloin kun he asuivat vielä saman katon alla, oli mies ilmeisesti varsin vähän kotona (opiskeli ja teki töitä) ja lapsi jäi pääosin äidin kontolle.
Lapsi on ollut aina kotihoidossa, johtunee varmaan siitäkin, että on ikään kuin jäljessä taidoista. Lapsella on kyllä varmasti edellytyksiä oppia kaikkia asioita, mutta esim saksia - sen kerran kun on jotain niillä koetettu tehdä - pitää kaksin käsin kiinni eikä selvästi oikein ymmärrä jutun juonta.
Lapsi on täällä meillä vain sen joka toinen viikonloppu, eli ei siinä ehdi ihmeitä tehdä. Pyörä ollaan ajateltu hommata nyt täksi kevääksi. Aiemmin harjoittelimme leikkipuistossa olleella kolmipyörällä, mutta silloin ei ainakaan polkemisesta tullut yhtään mitään.
Tuossa on tosiaan varmaan perää, että lapsen tarpeet on jätetty huomiotta. Silti on jotenkin vähän omituista, että just esim. nappien kiinni laittaminen on lapselle varsin vaikeaa. Piirtäminen on pitkälti vielä suttua eikä mitään tunnistettavia kuvia.
Heillä on nyt kovasti pinnalla se, kuka osaa pyöräillä ilman apupyöriä ja kuka ei. Osa osaa ja osa ei. Niitä, jotka osaavat, ihaillaan kovasti. Ei se mikään itsestäänselvä taito tunnu olevan tuon ikäisillä ja vähän vanhemmillakaan.
Minulla on 2,5-vuotias poika, joka ei todellakaan pue itse yhtään mitään. Nappien kanssa yrittää tuhtata, mutta ei siitä yleensä mitään tule. Saappaat saa jalkaansa - yleensä vääriin jalkoihin. Taitaa ap:n äidillä vähän aika kullata muistot.
4-vuotias on vielä hyvin pieni, ehkä ap tajuaa sen joskus, jos hän saa omia lapsia.
Meillä poika ei esim koskaan ole ollut kiinnostunut piirtämisestä tai askartelusta, ja jälki on sen mukaista.
Pyöräilemäänkin oppi omassa tahdissaan. Onko lapsi itse innostunut? Pakottaakaan ei oikein voi.
Potkupyörällä oppii tasapainon, sillä on kiva aloittaa ja ajella turhautumatta.
Meillä esikoinen oli varmaan nelisen vuotta, kun tuolla potkupyörällä aloitettiin, 5-vuotiaana ajoikin jo sitten tavallisella pyörällä (apupyöriä ei tarvittu koskaan).
Kuopus ajeli sillä 3-vuotiaasta.
Noista muista taidoista - lapset oppivat nopeasti. Kannusta ja kehu onnistumisia arkisissa tilanteissa, kyllä se siitä. Mitään treenaamista en kyllä alkaisi;-)
Meillä poika ei esim koskaan ole ollut kiinnostunut piirtämisestä tai askartelusta, ja jälki on sen mukaista.
Pyöräilemäänkin oppi omassa tahdissaan. Onko lapsi itse innostunut? Pakottaakaan ei oikein voi.
ei itse aktiivisesti ehdota piirtämistä, mutta jos hänelle ehdotetaan niin innostuu kyllä ja piirtää/maalaa mielellään.
Sitä en tiedä, onko äidilläni aika kullannut muistot, mutta muisteli että silloin kun minä synnyin ja siskoni oli pari kk alle 3v, niin hän osasi pukea itse kaiken kengännauhoja ja vetoketjuja lukuunottamatta. Tiedä sitten.
Potkupyörä olisi varmaan ihan hyvä idea. Mites potkulauta? Sellainen löytyisi jo valmiiksi, ei tarttis ostaa... Haluaisin vain, että lapsi oppisi lisää juttuja, ensinnäkin rasittaa auttaa joka asiassa kuitenkin sen ikäistä joka osaisi periaatteessa itsekin ja onhan se lapsellekin kivempi, kun osaa kaikenlaista.
Helpoiten varmaan kehittyisi, jos lapsen äiti opettaisi ja kannustaisi aktiivisesti eri asioihin, mutta en oikein tiedä tapahtuuko sellaista. Mitään pyöräilyn opettamisia sun muita on aika turha odottaa siellä päässä tapahtuvan...
Jaa-a, ehkä tämä sitten on ihan normaalia. Surettaa vaan jotenkin lapsen puolesta. Ei mullakaan ole aikaa lapsen kanssa erityisemmin touhuta, ja isäänsähän se tulee tänne tapaamaan.. Mies ei vaan ole erityisen innostunut tekemään lapsen kanssa mitään uusia juttuja.
Aika surkeaa tosiaan. Kiva että olet kuitenkin kiinostunut lapsesta, mutta odotat jotenkin kovasti paljon asioita lapselta. Ei lapset opi asioita samassa tahdissa! Ero on voinut olla kova isku henkiselle kehitykselle ja sekin jättänyt jälkensä.
Meillä poika ei esim koskaan ole ollut kiinnostunut piirtämisestä tai askartelusta, ja jälki on sen mukaista.
Pyöräilemäänkin oppi omassa tahdissaan. Onko lapsi itse innostunut? Pakottaakaan ei oikein voi.ei itse aktiivisesti ehdota piirtämistä, mutta jos hänelle ehdotetaan niin innostuu kyllä ja piirtää/maalaa mielellään.
Sitä en tiedä, onko äidilläni aika kullannut muistot, mutta muisteli että silloin kun minä synnyin ja siskoni oli pari kk alle 3v, niin hän osasi pukea itse kaiken kengännauhoja ja vetoketjuja lukuunottamatta. Tiedä sitten.
Potkupyörä olisi varmaan ihan hyvä idea. Mites potkulauta? Sellainen löytyisi jo valmiiksi, ei tarttis ostaa... Haluaisin vain, että lapsi oppisi lisää juttuja, ensinnäkin rasittaa auttaa joka asiassa kuitenkin sen ikäistä joka osaisi periaatteessa itsekin ja onhan se lapsellekin kivempi, kun osaa kaikenlaista.
Helpoiten varmaan kehittyisi, jos lapsen äiti opettaisi ja kannustaisi aktiivisesti eri asioihin, mutta en oikein tiedä tapahtuuko sellaista. Mitään pyöräilyn opettamisia sun muita on aika turha odottaa siellä päässä tapahtuvan...
Jaa-a, ehkä tämä sitten on ihan normaalia. Surettaa vaan jotenkin lapsen puolesta. Ei mullakaan ole aikaa lapsen kanssa erityisemmin touhuta, ja isäänsähän se tulee tänne tapaamaan.. Mies ei vaan ole erityisen innostunut tekemään lapsen kanssa mitään uusia juttuja.
ei tässä ole suinkaan lapsen osaamattomuus noissa asioissa, mikä ei ole mitenkään tavatonta saati sitten epänormaalia, vaan vika on ap:ssa, joka on ruvennut seurustelemaan miehen kanssa, jonka tärkein tehtävä olisi ollut sinäkin aikana isä lapselleen niin että itseään voi syyttää siitä että lapsi ei osaa.
Ja kai te olette jo tekemässä yhteistä lasta.
Halleluja, mitä aikuisia. Ainoa vastuullinen tässä on ex.
sun ei tarvi sitä stressata. Aina äiti/isäpuolet on valittamassa kun lapsella ei ole käytöstapoja tai lapsi ei osaa sitä tai tätä... Plaaplaaplaa. Ei ole ihmekkään että useilla äiti/isäpuolilla on niin huonot välit puolison lapsiin. Pahimpia ovat ne joilla ei ole biologisia lapsia ja jotka eivät ymmärrä lapsista yhtään mitään.mIhan rennosti vaan niiden lasten kanssa ja turha kiristely pois.
Terv. äitipuoli
sun ei tarvi sitä stressata. Aina äiti/isäpuolet on valittamassa kun lapsella ei ole käytöstapoja tai lapsi ei osaa sitä tai tätä... Plaaplaaplaa. Ei ole ihmekkään että useilla äiti/isäpuolilla on niin huonot välit puolison lapsiin. Pahimpia ovat ne joilla ei ole biologisia lapsia ja jotka eivät ymmärrä lapsista yhtään mitään.mIhan rennosti vaan niiden lasten kanssa ja turha kiristely pois.
Terv. äitipuoli
Ensin on menettäntyt isänsä ja sitten saanut arvostelevan äitipuolen joka ei halua opettaa tai olla lapsen kanssa, mutta haluaa arvostella ja moittia.
Liikunnallisesti lahjakas lapseni oppi ajamaan pyörällä reilut 5v(osasi jo kärrynpyörän,aasialaisen,spakaatin, voltin)koska ei ollut aikasemmin kiinnostunut.
Poikani kiinnostui saksien käytöstä 5v kun keksi että voi leikata autojen ja traktoreiden kuvia. Aikasemmin sakset sai olla rauhassa. No meillä on kansiot täynnä leikattuja ja liimattuja autojen kuvia ja pojan huoneen seinät:)
eikä äidilläkään ole ollut voimavaroja kompensoida isän poissaoloa.
Isän kannattaisi pyytää, että saisi olla lapsen kanssa vähän enemmän, ja keskittyö just pyöräilemään ja touhuamaan lapsen kanssa. Hirveän harmi tuollainen ero lapsen kannalta, ei siinä taas vanhemmat ole asettaneet lasta etusijalle.
On aivan normaalia, sillä siinähän teillä on lapsi jolla näin asiat on!
Miksi tuosta nyt pitää nostaa haloo? Sen kun alat opettamaan sille kaikenlaista ja varsinkin laita se isä töihin, vai eikö häntä kiinnosta...
Aiemmalta vaimolta et voi vaatia mitään.
auki eikä kiinni. Osaa kuitenkin leikata saksilla, oppi uimaan ja pyöräilemään ilman apupyöriä 4 vuotiaana. Osaa lukea. Mutta vaatteiden pukeminen ja varsinkin nappien laitto... voi mitä tuskaa!!
Olen itsekin äitipuoli ja sittemmin saimme yhteisiäkin lapsia. Mielestäni lapsi kuulostaa ihan tavalliselta. Toki vaikka sitä pukemista ja saksien käyttöä kannattaa kovasti harjoitella, mutta ilman turhaa rypistystä. Myönnän itse olevani vähän laiska äiti opettamaan monia asioita, onneksi esim. kerhossa lapset ovat hyvin oppineet saksien käytön alkeet ja kotona on sitten ollut helpompi harjoitella. Et kerro lapsen äidin kiireistä eli miten ehtii opettaa lapselle asioita. Monesti viikonloppuisin ehtii paremmin ja niistähän lapsi viettää puolet (?) teillä. Toisaalta muitakin syitä on. Mieheni exä oli persoonallisuushäiriöinen ja pelkäsi muita ihmisiä, joten ei olisi voinut kuvitellakaan, että hän olisi mennyt pihalle opettamaan jotain pyöräilyä. Eli vaikea sanoa täältä, mistä on kyse. Mutta näin omien lasten tuoman syvemmän kokemuksen pohjalta sanoisin, että 4-vuotias on aika pieni vielä ja paljon on asioita, joita täytyy vain opettaa. Tottakai ymmärrän, että sinusta olisi kiva lähteä lapsen kanssa pyöräilemään, mutta yhtä hyvin te voitte olla ne ihmiset, jotka sen taidon opettavat. Teidänkin kotinne on lapsen koti eikä lapsi tule teille siistinä sievänä pakettina, josta on vain iloa, vaan kyllä sieltä tulee kokonainen lapsi riemuineen ja harmeineen :) Sinänsä nostan hattua, että olet innostunut vaikka juuri noista pyörälenkeistä, kaikkia ei kiinnostaisi.
tarkoita pilkata lasta mitenkään, koska muuten vaikuttaa ihan näppärältä käsistään. Tuntuu vain, että jotenkin on vaan ihan jätetty hunningolle kaikkien taitojen opettaminen.