Lue keskustelun säännöt.
Äiti. jolla ei ole mitään valitettavaa
11.04.2012 |
Mua ärsyttää, kun tuntuu olevan yleinen oletus, että se vauva-aika sitten oli raskasta ja kun se on mennyt ohi, niin alkaa sitten valitusvirsi kaikesta muusta.
Minulla ei ole mitään valitettavaa :-). Vauva-aika ei ollut vähimmässäkään määrin raskasta. Elämäni ei mullistunut äitiyden myötä, ja ne muutokset, jotka tapahtuivat, olivat odotettuja.
Minulla on aina ollut paljon lastenhoitoapua, olen pitänyt kiinni omasta elämästäni ja kaikki meillä ovat tyytyväisiä. Meillä on tasapainoinen, kehuttu koululainen, minä ja mieheni.
Kommentit (6)
Minullakaan ei ole mitään valittamista. Lapset ovat koululaisia, olen edelleen naimisissa lasten isän kanssa.
Mutta vauva-ajat olivat raskaita ja kotiäitinä olo oli henkisesti raskasta. Silloin minulla oli paljonkin valittamista. Onneksi niistä kriiseistä on selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpoo lapsi myönnän, mutta juuri hiljan kuulin, kun yksi ihminen puhui ihan kuin yleistotuutena siitä, kuinka vauva-aika on niin kamalan raskasta ja siitä ei vaan uskalleta ääneen puhua. Eikä ollut ainoa laatuaan ja rupesi riepomaan niin, että oli pakko muistuttaa, että muunlaisia kokemuksiakin on.
kun lapsia on useampia, perheen dynamiikka muuttuu täysin. Itse koin toisen lapsen syntymän vasta muttaneen perhettä todella. Yhden lapsen / vauvan kanssa tuli liikuttua paljon kaupungilla ja kyläiltyä. Vasta sitten, kun oli kaksi alle kolmivuotiasta, jumiutui kotiin säänöllisiin päivärytmeihin.
Ei minulla silti ole mitään valittamista nyt. Mutta alle kahden vuoden ikäerolla syntyneiden lasten kanssa oli uni ja oma aika kortilla. Se oli raskasta.
Perheeseen kuuluu kolme ihanaa lasta, minä ja mieheni. Ja iso liuta eläimiä. Ja molemmat vanhemmat ovat vuorotöissä.
Eli kyllä meitä on muitakin. Elämä vaan on ihanaa itsessään! =)
Omalla äidilläni on 3 lasta. Olemme keskustelleet näistä asioista jonkin verran, ja hän totesi, ettei vauva-aika mitenkään raskasta ollut. Meitä oli siis yhtä aikaa kaksi pientä 2 vuoden ikäerolla, kolmas tuli jälkijunassa monen vuoden päästä. Ei kuulemma ollut mitään ihmeempiä uhmaikiä, molemmat pienet oltiin omatoimisia ja ilmeisen helppoja lapsia.
En ole kuullut hänen valittavan mistään. Äitini on muutenkin positiivinen ihminen, joka menee sillä asenteella että kyllä ne asiat sujuu kun vaan antaa sujua. Ei stressaa mistään jne. On meidänkin perheessä ollut allergioita, itse kuulemma olin varsin itkuinen vauva, mutta sellaista se on. Mä en oikein ymmärrä tätä hysteriaa, miten rankkaa on ja apua apua. Vaikuttais olevan vähän omasta asenteesta kiinni myös, jos siis ei ole mitään hankalia erityislapsia jne. Innolla odottelen, miten mun käy, kun oma esikoinen syntyy pian:)
Olis valitettavaa ja paljonkin, mutta sillä pitää mennä mitä saa, toisinaan sen ääneen sanominen kuitenkin helpottaa kummasti.
T. Kolmen lapsen, joista yksi sairas, vuorotöitä tekevä äiti.