42v. Korkeakoulututkinto, asuntovelaton, kolme täysi-ikäistä lasta lentäneet pesästä. Mitäs sitten?

ja täytyy myöntää että mä vaan odotan innolla kaikkea tuota mitä sulla on! oma talo, lapsia.. :) pakko vaan malttaa vielä mieli.

Mä kyllä keksisin: matkustelua ja väikkäri! Tai jos se jo on, niin uutta tutkimusta (tai tutkintoa) putkeen :).



Tai sit, kun tulee lapsenlapsia, niin hoivailet niitä ja keskityt pohdiskelemaan miten voisit taloudellisesti ja avuliaasti helpottaa lastesi perhe-elämää. Jos ei iske, niin edelleen se matkustelu! Ja hurja urheilu, tavoitteellinen oikein!

Etsi työ minkä tekeminen tuo tyydytystä elämääsi. Laita koti ja puutarha kuntoon. Rentoudu rauhassa ja hanki kivoja harrastuksia. Rupea säästämään lomaosaketta varten... Itsellä ei olisi ongelmaa keksiä, mitä sitä tekisi kun osaa nauttia siitä hetkestä mitä elää eikä. Tottakai toivoisin, että kun olisikin tuollainen tilanne nyt käsillä, mutta onneksi 42 vuotiaana pitäisi olla myös omalla kohdalla tuollainen tilanne jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu.

Uusi harrastus, esim. ratsastus?



Toinen tutkinto tai väikkäri?



Lemmikkieläimiä?

Iltatähteä ei todellakaan enää hankita!



Väitöskirja olisi kiva. Saa nähdä.



ap

Olen 41-v, lapset 10 ja 5, ylempi korkeakoulututkinto, hyvä työ, mutta pieni palkka. Asuntolainaa ainakin 10 v maksettavana ja parempaa (kalliimpaa) asuntoa haikailen eli lisälainaa pitäisi ottaa.

Jos olisin sinun tilanteessasi, jäisin vuorotteluvapaalle, jolla opiskelisin esim. taidehistoriaa avoimessa, matkustelisin vaikkapa maailman ympäri, tekisin kaikkea ihanaa! Oi jospa joskus...

Etsi työ minkä tekeminen tuo tyydytystä elämääsi. Laita koti ja puutarha kuntoon. Rentoudu rauhassa ja hanki kivoja harrastuksia. Rupea säästämään lomaosaketta varten... Itsellä ei olisi ongelmaa keksiä, mitä sitä tekisi kun osaa nauttia siitä hetkestä mitä elää eikä. Tottakai toivoisin, että kun olisikin tuollainen tilanne nyt käsillä, mutta onneksi 42 vuotiaana pitäisi olla myös omalla kohdalla tuollainen tilanne jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu.

ap

Anna lapsillesi nyt aikaa, kun et nuorena kolmen pienen lapsen opiskelijaäitinä kaikkeen revennyt.

ap

Itselläni tuo aika elämästä on edessä noin 8 vuoden kuluttua, jos kaikki menee hyvin. Saisipa ainakin pysyä terveenä. Lapsenlapsia en silloin vielä haluaisi, mutta ihania nekin varmaan, jos kuitenkin tulisi. Mutta oi, kun saisi matkustella, urheilla, opiskella ilman huolia perheestä ja rahasta. Vaikka onhan tämäkin aika ihanaa.

Mitäs jos menisit töihin? Siellä on aika kivaa! Tai perusta yritys. Niin mä tekisin jos olisi rahaa.

vuodeksi vaikka...Italiaan maaseudulle. Johonkin ihanaan pikkukylään, vuokraisin kivan pikku talon ja lukisin pokkareita kaiket päivät. Istuisin kahvilassa. Opettelisin puhumaan italiaa. Matkustaisin junalla muissa italialaisissa pikkukylissä.

Ihan elämyksenä voisi olla mahtava, voisit käyttää oppimaasi tietoa ja antaa yhteiskunnalle koulutuksestasi vastapalvelusta.

ja sitten hakeudut koulutustasi vastaavaan työhön, jatkat opintoja tai perustat yrityksen.

Jos et kerran ole töissä, niin hanki työpaikka tai perusta yritys! Sehän on parasta, mitä tuossa tilanteessa voi kuvitella! Sulla on aikaa tehdä töitä sydämesi halusta ja kehittää itseäsi. Ihan huippua!

Useimmat suuret hyväntekijät ovat aloittaneet työnsä vasta kasvatettuaan lapsensa. Mieti, millä lailla voisit olla eniten hyödyksi, ja sitten lähdet hankkimaan lisätaitoja ja kokemusta siitä.

Kaikki ei täsmää? Jos todella olet 42 (epäilen vanhemmaksi) olisi nuorin syntynyt, kun olit korkeintaan 24..ja teitkö perävuosina mukulat, esim 20,21 ja 22 v. . jos, niin OLI VARMAAN RANKAA OPISKELLA KOLMEN IPANAIKÄISEN (alle kouluikäisen siis) kans? Vai tulitko teininä äidiksi? Epäilen, että lapsesi ovat jotain kymmenen vanhoja ja haaveilet vaan..

Rötvää

Pidä korkki kiinni!



Muutoin ei pitäisi ollakaan muita kuin mahdollisuuksia.

Työtätekemätön kotirouvahan on voinut saada lapset kuinka nuorena tahansa ja opiskella vaikka silloin, kun lapset ovat olleet jo teinejä. Outoa korostaa asuntolainan maksamista, kun mies sen on tainnut maksaa. Ihme, jos aika on vasta nyt tullut pitkäksi, jos lapset ovat ilmeisesti pienillä ikäeroilla syntyneet äidin ollessa parikymppinen. Onko niissä teineinä ollut niin työsarkaa vielä?



Ap:ta neuvon siis jatkamaan joko samaa rataa kuin tähänkin asti tai sitten kokeilemaan sitä työelämääkin. Vielä ehtii saada jopa pienen eläkkeen.

aloitus joltain elamaansa kyllastyneelta kotiaidilta taas kerran. ei voi kun ihmetella. hankkikaa mammat elamaan sisaltoa. av palsta ei ole sita.