Te, joiden lapsella keskiarvo vähintään 9,5, miten paljon panostat lapsen opiskelun tukemiseen?

Eikä enää tarvisikaan, kun tyttö kirjoitti tänä keväänä. Itsellänikin oli keskiarvo yli 9,5 ja ihan itse kävin koulua ilman vanhempien "panostamista". Koskaan en sellaista kaivannutkaan, eikä mun lapsetkaan ole apuja pyytäneet. Opiskelua edistää meillä se, että saa keskittyä opiskeluun.

Katsotaan yhdessä luonto/historia-dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia, selitän mielelläni kaikenlaista syventävää kun kysyn koealuetta, läksyt tekee itse. Kannustan tutkimaan, olemaan utelias, kyseenalaistamaan, myös liikkumaan eri tavoilla joka edistää oppimista. Käyttämään työkaluja, korjaamaan, purkamaan.

ennakkotietojen mukaan 4 laudaturia ja 2 eximiaa (juu, voi ne vielä laskea, mutta aika epätodennäköistä, että kaikki).



Läksyjä kuulustelin, kun olivat ala-asteen puolella ja halusivat kuulusteltavan, itse en oma-aloitteisesti ole sitä tehnyt. Isompana on riittänyt, että ostan kirjat ja kuljetan kouluun ja sieltä pois.



Eniten uskon asenteen ratkaisevan eli koska oletan, että koulu sujuu, niin se sujuu.

ehkä joka viidensiin kokeisiin. Lapsi on 14 v.



Keskustelemme paljon kotona kaikesta maan ja taivaan välillä. Luulen ainakin, että se edesauttaa hahmottamaan maailmaa ja siten tukee lapsen koulunkäyntiä. Mitenkään sen kummemin en lapsen opiskeluja edistä.



Pakottamiseen ja patistamiseen en usko. Halu menestyä täytyy lähteä lapsesta itsestään.

..koulunsa itsenäisesti. ja hienosti hoitikin. Lukioaikana joskus isänsä kanssa keskustelivat esim. fysiikan tehtävistä, mutta eipä juuri muuta.

Itse ahdistun, kun työpaikalla jotkut mammat käyvät peruskoulua uudelleen tenaviensa kanssa. Joka päivä puhutaan, mitä läksyjä oli ja mitä illalla tehtiin. Mitä siitä seuraa? Olet nakitettu jokapäiväiseen läksyjen kontrollointiin. Ei kiitos!

Mutta mulla itselläni oli keskiarvo tuota luokkaa. Yläasteella 9,8 ja lukiossa 9,5, muistaakseni.



Kyllä sitä koulunkäyntiä tosi tärkeänä pidettiin ja opetettiin jopa ylitunnolliseksi (tietty auktoriteettipelko vanhemmilla; olisi ollut hirveä häviö ja häpeä jos vaikka vahingossa olisi läksyt joskus jäänyt vahingossa tekemättä... toisaalta 1-3 luokan opettaja ei yhtään helpottanut asiaa koska oli tosi tiukka tarkka, heti merkintää paperiin jos oli tyyliin jäänyt viivotin kotiin).



Myös hyvällä tavalla kyllä kannustettiin. Kyseltiin kokeisiin, ainakin ala-asteella. Yläasteesta en muista. Olin silloin niin depressiossa etten hirveästi näköjään edes muista :O

Olen ollut lähinnä kiinnostunut koulunkäynnistä, kysynyt joka päivä miten koulupäivä meni. Keskustellut lasten kanssa paljon ja väitellyt hyvässä hengessä.



Kokeisiin on kuulusteltu niin kauan kuin lapset ovat halunneet, käytänössä yläasteen seiskalle.



Luulen, että tärkeintä on ollut kodin ilmapiiri, henki, asenne opiskeluun. Lasten tärkeä asia, joka menee melkein kaiken edelle. Telkkari pannaan kiinni, jos lapsella on kysyttävää, ylimääräisiä lomia ei oteta. Kouluun menoa arvostetaan ja kiitellään. Epäonnistumisissa lohdutellaan ja kannustetaan, onnistumisista iloitaan ja halataan. Rahapalkkoja ei ole koskaan ollut.





Sama ilmapiiri oli lapsuuskodissani ja olimme kaikki koulumenestyjiä -8,9---9,8:n keskiarvoilla.

Siihen asti koitin kysellä onko läksyt tehty ja tarkastin että repussa oli kaikki tavarat. Ja tuon siksi että tyttö olisi varmaan unohtanut mennä kouluunkin, jos ei joka aamu olisi muistuttanut. Kolmannella ope sanoi, että pitäisi alkaa itse huolehtia noista. No siitä seurasi joukko unohduksia ja jälki-istuntoja mutta oppihan tuo yläasteelle mennessä jo itsekin keräämään oikeat tavarat reppuun. Mutta kun kokeessa piti muistaa jotain mitä opettaja oli tunnilla sanonut, niin sen kyllä muisti täydellisesti. Peruskoulun päästötodistuksen ka oli 9.8 ja sai 3 vuoden ajan luokka-asteen parhaan stipendin (useita rinnakkaisluokkia, oppilaita reilusti yli 100 samalla luokalla).



Meillä kannustetaan yrittämään parhaansa, ja sitten nähdään mihin se riittää. Mutta on se kyllä vanhemmille aika helpotus kun ei tarvitse itsekin koko peruskoulua jauhaa läpi. Voidaan iltaisin harrastella muutakin, kun lapset on läksyt jo tehneet ennen kuin tulen töistä kotiin.

kun luin teidän muiden vastauksia, niin muistui mieleeni LÄKSYT. Kyselin aikani eikö niitä tosiaan ole, joko ne on tehty. Vastaus oli aina sama: tein jo tunnilla, mä oon muutaman kappaleen edellä/ tein välkällä/ ei oo.



Koko peruskoulun aikana en ole nähnyt pakertamista. Mieleen on jäänyt käsialan harjoitteleminen pikkukoululaisena ja se, että yläasteella opettaja antoi seuraavan luokan kirjat ja välitunneilla ylimääräisiä kotipähkinöitä. Läksyt ovat siis tehneet yksin. Tai olleet tekemättä. Lukio on vaatinut lukemista ja laskemista kotonakin.

noh, vanhin lapseni on viidennellä, toinen lapseni kolmannella. Ovat lähes aina saaneet kaikista kokeista 10 tai 10-.



Kyselen, että mitä koulussa on tehty, pyydän näyttämään läksyt ja kokeet allekirjoitan. Kolmasluokkalaisella on vielä ääneenlukuläksyjäkin, joten olen hyvin perillä koulutehtävistä.



Jos koe on tulossa, kyselen että mistä koe on ja annan lapsen kertoa koealueesta ja kyselen "keskustellen" siitä kaikkea. En siis kirja kädessä kysele tai tarkista onko lapsen tiedot oikeita tai kirjan mukaisia. Samalla tavalla jutellaan kaikenlaisista kouluasioista.



Kuvailisin toimintaani siten, että osoitan mielenkiintoa lapsen koulunkäyntiä kohtaan, mutten mitenkään yritä opettaa tai prepata lastani vaan koulutyö, läksyt ja kokeisiin luku on lasten omalla vastuulla.

En korjannut itsekään koskaan lasten tehtäviä. Vastuu oppimisesta on heillä, mutta vastaan mihin osaan ja keskustelen, etsimme tietoa yhdessä.

..koulunsa itsenäisesti. ja hienosti hoitikin. Lukioaikana joskus isänsä kanssa keskustelivat esim. fysiikan tehtävistä, mutta eipä juuri muuta.

Itse ahdistun, kun työpaikalla jotkut mammat käyvät peruskoulua uudelleen tenaviensa kanssa. Joka päivä puhutaan, mitä läksyjä oli ja mitä illalla tehtiin. Mitä siitä seuraa? Olet nakitettu jokapäiväiseen läksyjen kontrollointiin. Ei kiitos!

Minua ainakin kiinnostaa kaikki. Lapset kysyvät minulta aina ensimmäiseksi kun alkavat tehdä esitelmää tai vaikkapa kirja-arvostelua. Vinkkejä, näkökulmia ja lähteitä. Esikoisen lukion hissanope muistaa minut vieläkin "lähteenä", toinen lähde oli jokaisessa esitelmässä Kommmunismin musta kirja :) Lapsi kirjoitti historiasta ällän.

lapseni ei ole mikään nero, joten uskon, että ilman omaa panostani lapsen koulumenestys ei olisi yhtä hyvä. Lähinnä keskityn opiskelutekniikan opettamiseen ja läksyjen ja kokeisiin kyselyyn. Olennaisinta on se, että joka päivä pitää huolehtia siitä, että läksyt on kunnolla tehty.

..koulunsa itsenäisesti. ja hienosti hoitikin. Lukioaikana joskus isänsä kanssa keskustelivat esim. fysiikan tehtävistä, mutta eipä juuri muuta. Itse ahdistun, kun työpaikalla jotkut mammat käyvät peruskoulua uudelleen tenaviensa kanssa. Joka päivä puhutaan, mitä läksyjä oli ja mitä illalla tehtiin. Mitä siitä seuraa? Olet nakitettu jokapäiväiseen läksyjen kontrollointiin. Ei kiitos!

Minua ainakin kiinnostaa kaikki. Lapset kysyvät minulta aina ensimmäiseksi kun alkavat tehdä esitelmää tai vaikkapa kirja-arvostelua. Vinkkejä, näkökulmia ja lähteitä. Esikoisen lukion hissanope muistaa minut vieläkin "lähteenä", toinen lähde oli jokaisessa esitelmässä Kommmunismin musta kirja :) Lapsi kirjoitti historiasta ällän.

niistä asioista, joita lapsi opiskelee koulussa. Saatamme viettää tuntejakin jonkun mielenkiintoisen aiheen äärellä, joka liippaa läheltä esim jotain koulussa käsiteltävää historian tai luonnontieteiden aihetta. Minulla on asenne, että opiskelu on kivaa yleissivistyksen vuoksi ja uskon tartuttaneeni saman innostuksen lapseen, tai sitten siinä on käynyt toisinpäin, lapsi on tartuttanut innostuksensa minuun :).

Ja ihan oma-aloitteisesti.



Jos pyysin jotain opiskeluun/kouluhommiin liittyvää - kuten sanakirjoja - niin vanhemmat kyllä yleensä sen hankki. Ja auttoivat, jos kysyin - jos osasivat. Vanhempani eivät esim. osaa englantia, joten siinä ei ollut heistä mitään apua.



Multa ei koskaan kyselty läksyjä tai koeasioita. Joskus saattoivat ennen nukkumaan menoa kysyä, kai sulla on läksyt tehty. Joskus sanoin, että joo ja tein niitä läksyjä sitten peiton alla taskulampun valossa. :)



Lukiossa, kun mulla alkoi laaja fysiikka tökkiä ja isän kanssa tuli sen opettelusta vaan riitaa (se ratkaisi insinöörinä ne ongelmat niin korkealentoisesti, että meni yli hilseen lukiolaiselta), niin maksoivat yksityistunteja fysiikassa.



Mutta suurin asia, mitä vanhemmat mun koulumenestykseni eteen tekivät, oli oppimiseen kannustava ilmapiiri ja lukurauha.



Ikinä ei painostettu eikä hiillostettu. Kehuttiin kyllä, jos menestyi.



Ja todellakaan eivät olleet kyttäämässä, teinkö läksyjä vai ei.



En ymmärrä tätä nykyvanhempien hössötystä. Jos on lapsen alusta asti kasvattanut maailmasta kiinnostuneeksi ja älyllisesti uteliaaksi, lapsi hoitaa koulunsa oma-aloitteisesti.

HÄn on lapsista se, joka hoitaa homman itsenäisesti. Kahta muuta tarvitsee valvoa ja aikaa kuluu läksyjen tekemiseen paljon myös minulta.