Itkettekö helposti?

helposti. Elokuvat, sarjat yms... Mutta myös oikeassa elämässä. Se on todella ärsyttävää varsinkin esim. riidan yhteydessä kun pitäisi pystyä itkemättä perustelemaan kantansa. Inhoan sitä!

tosin ennen oikeassakin elämässä itkin ja nauroin erittäin herkästi,vaan en enää, sitä tää skeleen masnnus teettää...

oikeassa elämässä. Aiemmin teini-iässä en itkenyt juuri ikinä, mutta nykyisin yli parikymppisenä vakaassa parisuhteessa itken varmaan joka viikko jotakin, yleensä jotain poikaystävääni käyttäytymiseen liittyvää. En tajua edes miksi! Meillä on kaikenkaikkiaan oikein hyvä suhde ja elämässäni on kaikki hyvin, vaikka onkin vähän stressaava elämäntilanne. Minusta on vain tullut tosi herkkis. Olen miettinyt voisiko johtua hormoneista, tai sitten koen itseni niin "paljaaksi ja haavottuvaiseksi" tms mutta on kyllä outoa ja ärsyttävää.



Elokuvissa ja musiikkia kuunnellessa itken aika helposti myös, mutta ei mitenkään hanat auki -tyylillä vaan saatan vain tirauttaa pari kyyneltä.

mikä on tosi kummallista, koska muuten itken vaikka mistä. Musiikki, uutiset, arkielämä saa itkemään. Ilosta tai onnesta liikutun katsoessa urheilua tai tosi-tv:tä, on ihan sama pidänkö edes voittajista.



Minäkään en ole aina itkenyt oikeassa elämässä. Joskus teininä ärsytti kun en vaan pystynyt itkemään, vaikka miten itketti. No yksi rankka vaihe elämässä sai hanat auki ja vaikka nyt on vuosia jo asiat olleet hyvin, niin itkuherkkys jäi päälle. Ei tämäkään ole kivaa.

on leffa, jossa itken AINA. Vaikka olen nähnyt sen monesti. Samoin itken esim. kuunnellessani musiikkia, lukiessani lehteä jnejne.

En ole koskaan itkenyt elokuvaa katsoessa. En muutenkaan osaa eläytyä muille tapahtuviin asioihin niin, että oikeasti alkaisi surettaa tai itkettää.



Tosielämässä itken silloin, kun joku sanoo minulle pahasti. Mieheni sanomiset varsinkin avaavat itkuhanat herkästi, vaikka kyseessä olisi tyyliin joku tilanne, että olen pyytänyt miestä kanssani vaikka katsomaan leffaa ja miehellä kestää ja kestää eikä hän näytä välittävän tulla. Sitten tulee hylätty olo ja nyyh :D

Sekä leffoissa, musiikista ja tosielämässäkin. Itken varmasti ihan viikoittain, vaikken oo ees masentunu tai mitään. Enkä siis myöskään riitele miehen kaa, enkä sille itkeskele, vaan oon vaan helposti itkevää sorttia, et voin vaikka alkaa itkemään jos en pääsekkään vaikka johonkin juhliin, joihin oisin halunnu, ku lapselle ei saa hoitopaikkaa tms. Tai jostain paljon pienemmästä. Mut sit itken hetken ja sit oon taas ihan ilonen. Mun miehen taas oon nähny itkevän vaan kerran.

Ja varsinkin lapsen syntymän myötä lapsiin liittyvät lehtijutut ja sellaset on itkettäny. Ja onnesta itken kanssa. Ku muutin yhteen mun miehen kaa, niin usein itkin onnesta kun mun mies nukku siinä mun vierellä ja kattelin vaan mun kaunista nukkuvaa rakastani ja itkin onnesta ku olin niin rakastunu. :) Sit sama vauvaa kohtaan, kun hän syntyi.

mutta en esim. uutisille osaa itkeä. Kouluampumiset esimerkiksi saavat palan kurkkuun, mutta esim. WTC-iskut ja Aasian tsunami eivät liikauttaneet mitenkään. Outoa! Joskus surulliset uutisvideot eläimistä itkettävät todella paljon, ja ainoa kirjoitettu uutinen joka itketti oli uutinen Baby Janen kohtalosta. Ja se video missä lastenhoitaja kohteli kaltoin taaperoa.. Ai, vieläkin tulee kylmät väreet.. :(



Oikeassa elämässä itken joskus pahaa oloani tai suruani, muutaman kerran myös ilosta. En osaa pidätellä itkua, sillä silloin paha olo vain kasautuisi sisälleni.

ex mies vihasi sitä, hänestä se oli noloa.



Jostain syystä työssäni sairaanhoitajana osaan kyllä olla itkemättä kuolevien edessä tai kuolevan omaisten, osaan päästää myötätunnon kyyneleet silmiini mutta en saa samanlaista itkukohtausta jonka siviilissä voin saada. Oikeastaan työssä pystyn pidättelemäänkin tarpeen vaatiessa nuo kyyneleet, olen usein pohtinut mistä ihmeestä se johtuu, siviilissä se ei onnistu.