Minä en pääse mihinkään töihin

Olen aikoinani lähihoitajaksi valmistunut, suuntautumisvaihtoehdoksi otin mielenterveys-ja päihdetyön, aattelin että siitäkin olisi hyötyä lasten-ja nuorten parissa työskennellessäni.

No, niinhän siitä on ollutkin, aika monia lapsiperheitä tullut päivähoidossakin vastaan joilla mielenterveys-tai päihdeongelmaa:/

No, nyt on pari vuotta sitten kunnat tehneet linjauksen, ainakin Hki, Kerava ja Vantaa, että suuntautumisen pitäisi olla se lapset-ja nuoret päivöhoitohlökunnalla. Laki ei sitä siis vaadi ja päteviä olemme muutkin mutta kunnilla oikeus tehdä linjauksiaan. Ja siitäkin viis että tämä eriarvoistaa meidät tuota linjausta aiemmin valmistuneet heihin nähden joilla kys linjaus oli jo opiskellessa tiedossaan.

Mulla on 10v työkokemus 0-7v lasten parissa työskentelystä 1v kokemus 14-16v erityisnuorten parissa työskentelystä.

Ja siis koulutus alalle.



No, mutta enää minua ei päivähoitoon huolita, en saa vakipaikkaa enkä viimesyksynä edes sijaisuuksia, päädyin erään hlöstövuokrafirman leiville ja palkkani putosi normista 600e/kk.

Nyt tämäkin työ loppumassa eikä siis musta aaukkoa kummempaa tiedossa, vanhuksien ym pariin minua ei myöskään huolita koska ei kokemusta, tosin eipä ole mielenkiintoakaan siihen puoleen.



Mitähän sitä keksisi, opiskelemaanhan aina voi hakea, eri asia pääsiskö mutta eipä talous antaisi sitäkään myöten.

Tilanne on sellainen että olen jokseenkin kusessa, suo siellä vetelä täällä enkä näe toivoa missään.

Ahdistaa.